Sivuja: [1] 2 3
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Ihmeiden oppikurssi  (Luettu 17978 kertaa)
0 jäsentä ja 3 vierasta katselee tätä aihetta.
Theus
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 406


Immortal


Profiili
« : 22.05.2006 01:09:34 »

Kurssin päämääränä ei ole opettaa rakkauden merkitystä, sillä se ylittää sen, mitä voidaan opettaa. Kurssin päämääränä on kuitenkin poistaa esteet rakkauden läsnäolon tietoisuuden tieltä, sillä rakkauden läsnäolo on sinun luonnollinen perintöosasi. Rakkauden vastakohta on pelko, mutta sillä, mikä on kaikenkattavaa, ei voi olla vastakohtaa.
Tämä kurssi voidaan sen vuoksi tiivistää hyvin yksinkertaisella tavalla seuraavasti:

Mitään todellista ei voi uhata.
Mitään epätodellista ei ole olemassa.
Siinä on Jumalan rauha.
tallennettu

VAAKA-RAPU

MC harka 
AC leijona

Storia d"amore

www.myspace.com/theusmyspace
Solarbion
Vieras
« Vastaus #1 : 22.05.2006 07:43:36 »



Sanonpa, että rakkauden merkitys asetetaan
jokaisen ihmisen kohdalla erikseen.
Me olemme täällä liikkeellä merkityksen luojina.

Rakkauden vastakohtana en pidä niinkään pelkoa,
sillä pelko myös suojelee
eli toimii luonnollisena varoittimena.

Rakkauden kaikenkattavuus on juuri niin kuin sanoit
- ilman vastakohtaa taikka:
ilman vastavoimakomponenttia silloin,
kun eletään ykseydessä eli perimmäisessä todellisuudessa.

Vastakohtaisuus muuttuu näet täydentävyydeksi silloin
kun ymmärretään kaiken yhteenkuuluvuus.


Mitään todellista ei voi uhata.
Mitään epätodellista ei ole olemassa.
Siinä on Jumalan rauha.


Mitään todellista ei voi käsittää, jos se on uhattavissa.

Mitään epätodellista ei ole olemassa
- paitsi silloin kun on ei-olemista, uniharsoa.

Jumalan rauha on siinä,
että sen voi kohdata sekä taistelematta että taistelujen päätteeksi
- siksi aina on toivoa.


Ihmeiden oppikurssi on ihmeitä teettävä asia.
Sellaisena pidän myös elämää itseään.

 :Smiley
tallennettu
Theus
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 406


Immortal


Profiili
« Vastaus #2 : 24.05.2006 17:06:33 »



Sanonpa, että rakkauden merkitys asetetaan
jokaisen ihmisen kohdalla erikseen.
Me olemme täällä liikkeellä merkityksen luojina.

Rakkaudessa ei ole erityisyyttä. Jokainen kohtaamasi Jumalan Poika on yhtä mittaamattoman arvokas kuin sinäkin, koska te olette Yhtä.


Rakkauden vastakohtana en pidä niinkään pelkoa,
sillä pelko myös suojelee
eli toimii luonnollisena varoittimena.
Pelko estää näkemästä rakkautta. Siksi se ei ole todellista, sillä pimeys ei pysty kätkemään mitään. Itsensä rakastaminen on itsensä parantamista.

Rakkauden kaikenkattavuus on juuri niin kuin sanoit
- ilman vastakohtaa taikka:
ilman vastavoimakomponenttia silloin,
kun eletään ykseydessä eli perimmäisessä todellisuudessa.
Se todellisuus on tässä ympärillämme... nyt se ei vielä näy, sillä katselemme vielä pelon harhakuvia.


Vastakohtaisuus muuttuu näet täydentävyydeksi silloin
kun ymmärretään kaiken yhteenkuuluvuus.
Tässä on juuri erityisyyden harha: 'Tuolla toisella on jotain mitä minulla ei ole ja minä 'tarvitsen' sitä tullakseni kokonaiseksi' - täydellisesti unohtaen, että Isä loi Poikansa itsensä kaltaiseksi ja Jumala on täydellinen.


 
Mitään todellista ei voi uhata.
Mitään epätodellista ei ole olemassa.
Siinä on Jumalan rauha.


Mitään todellista ei voi käsittää, jos se on uhattavissa.

Mitään epätodellista ei ole olemassa
- paitsi silloin kun on ei-olemista, uniharsoa.
Niin, juuri se uniharso ei ole todellinen.
Jumalan rauha on siinä,
että sen voi kohdata sekä taistelematta että taistelujen päätteeksi
- siksi aina on toivoa.

Jumalan rauha on siinä, että Hänet voi kohdata jälleen kun hyökkäämisestä on luovuttu ja se on todettu turhaksi.

Ihmeiden oppikurssi on ihmeitä teettävä asia.
Sellaisena pidän myös elämää itseään.

Ihmeet ovat rakkauden innoittamia siksi ne parantavat ja niin kauan kun aika on parantamiselle on tarvetta. Tämän jälkeen tehtäväksemme jää luominen Isämme lailla.
tallennettu

VAAKA-RAPU

MC harka 
AC leijona

Storia d"amore

www.myspace.com/theusmyspace
Solarbion
Vieras
« Vastaus #3 : 24.05.2006 20:43:00 »



Me olemme yhtäältä yksilöitynyttä
ja toisaalta yksilöiden kautta ilmenevää
mutta kolmanneksi meitä toisiimme yhdistävää rakkautta.

Sitä tarkoitan "rakkauden merkityksen asettamisella
jokaisen ihmisen kohdalla erikseen":
kukaan on tekemättä sitä puolestani
ja kuitenkin jokainen tekee sen muidenkin välityksellä.

Pelolla on luonnollinen tehtävänsä osana rakkauden ilmaisua;
kaikki on lopulta rakkauden ilmaisua,
kunhan pääsemme siitä perille.

"Erityisyyden harhaa" ei ole,
kun ymmärrämme jokaisen ja kaiken
olevan erityistä eli erityisen yhtenäistä.

"Erityisen yhtenäinen" on sitä,
että kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa
- ja sitähän Luoja on.

Hän, joka on tullut minua täydentämään,
on tullut näyttämään minusta sen puolen,
joka on itselleni suhteellisen kätkettyä
mutta muiden kautta välittyvää kokonaiskuvaani.

Sitä näet on "yllätettävissä oleminen":
oman itseymmärryksensä ylentymisvaraa
peilivaikutuksen siunauksella.

Pyhä Kolminaisuus, Isä-Äiti-Luojamme, on kaikkena kaikessa
ilmeten vivahteellisesti meinä, meissä ja meidän kauttamme
- Poikiensa ja Tyttäriensä välityksellä.

Täydellistä unohtamista ei ole silloin,
kun osa minua tarkkailee muistamattomuuttani
ollen selvillä heräämiseni aamunkoitosta.

Ei kuitenkaan jonakin tapahtumattomuutena
vaan tapahtumisen käsittämättömän rikkaana
ja monipuolisena meneillään olevuutena.

 :Smiley

 





tallennettu
Theus
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 406


Immortal


Profiili
« Vastaus #4 : 25.05.2006 02:31:12 »



Me olemme yhtäältä yksilöitynyttä
ja toisaalta yksilöiden kautta ilmenevää
mutta kolmanneksi meitä toisiimme yhdistävää rakkautta.
Meissä puhuu kaksi ääntä joista toinen on todellinen ja käytämme niistä nimityksiä iso- ja pikkuitse tai Pyhä Henki ja ego.
Pyhä Henki on tuo jälkimmäisenä mainitsemasi yhdistävä rakkaus kun taas ego on se joka aiheutti yksilöitymisen/erillisyyden. Teen nyt kättelyssä selväksi, että ego on täysin mielenvikainen ja egosta johtuu koko tämä nukumamme uni.

Sitä tarkoitan "rakkauden merkityksen asettamisella
jokaisen ihmisen kohdalla erikseen":
kukaan on tekemättä sitä puolestani
ja kuitenkin jokainen tekee sen muidenkin välityksellä.
Tarkoitat siis, että rakastat jokaista ihmistä erikseen?
No, se on ihan hyvä, kunhan muistat rakastaa kaikkia luotua, ketään tai mitään osaa siitä ulos rajaamatta, sillä silloin rajaat itsesi sen ulkopuolelle.


Pelolla on luonnollinen tehtävänsä osana rakkauden ilmaisua;
kaikki on lopulta rakkauden ilmaisua,
kunhan pääsemme siitä perille.
Pelkoa ei tulisi sotkea rakkauteen sillä pelko on rakkauden vastakohta eikä siitä ole kenellekkään mitään hyötyä. Pelolla/egolla on yksi tehtävä: eristää, kun taas rakkaus on vapautta.

"Erityisyyden harhaa" ei ole,
kun ymmärrämme jokaisen ja kaiken
olevan erityistä eli erityisen yhtenäistä.

"Erityisen yhtenäinen" on sitä,
että kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa
- ja sitähän Luoja on.
Sana erityisyys tarkoittaa, että jollain on jotain mitä toisella ei ole. Ja näin ei todellisuudessa ole sillä jokainen meistä on mittaamattoman arvokas.

Hän, joka on tullut minua täydentämään,
on tullut näyttämään minusta sen puolen,
joka on itselleni suhteellisen kätkettyä
mutta muiden kautta välittyvää kokonaiskuvaani.
Tuota... Täydentäminen tarkoittaa sitä, että joku antaa sinulle jotain sellaista mitä sinulla ei ole ja se on mahdotonta, kun taas jos joku 'näyttää'sinulle sinusta sellaisen puolen jota et ollut muistanut, koska se jokin oli pelon harson alla. Tätä kutsutaan ihmeeksi. Koska ihme on rakkauden innoittama se poistaa/valaisee pelon muistaessamme edelleen, että pelko ei voi kätkeä mitään.

Sitä näet on "yllätettävissä oleminen":
oman itseymmärryksensä ylentymisvaraa
peilivaikutuksen siunauksella.
Se tulee olemaan sinulle todellinen yllätys kun muistat itsesi  Grin

Pyhä Kolminaisuus, Isä-Äiti-Luojamme, on kaikkena kaikessa
ilmeten vivahteellisesti meinä, meissä ja meidän kauttamme
- Poikiensa ja Tyttäriensä välityksellä.
Pyhä kolminaisuus on, tättärää: Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Isä loi Pojan, mutta Poika vaipui unohduksen uneen jolloin Isä asetti Pyhän Hengen unen ja todellisuuden väliin jotta Poika löytäisi tiensä takaisin nyt hetkeen.

Täydellistä unohtamista ei ole silloin,
kun osa minua tarkkailee muistamattomuuttani
ollen selvillä heräämiseni aamunkoitosta.
Ego kyllä mielellään muistuttaa syyllisyydellä sinua menneisyydestä... jota ei muuten ole olemassa. Kas kun eilen oli tänään ja tänään on tänään ja huomennakin on tänään jne. antaa siis menneiden mennä.

Ei kuitenkaan jonakin tapahtumattomuutena
vaan tapahtumisen käsittämättömän rikkaana
ja monipuolisena meneillään olevuutena.

 :Smiley


Niin, luominen jatkuu ikuisuudessa ikuisesti! smitten
tallennettu

VAAKA-RAPU

MC harka 
AC leijona

Storia d"amore

www.myspace.com/theusmyspace
Solarbion
Vieras
« Vastaus #5 : 25.05.2006 15:02:12 »

*

Ego valitsi yksilöitymisen käänteispuolen kokemisen samastumalla erillisyyteen.

Todellisuudessa kaikki yksilöityminen on siunauksellista Sille,
joka näin mahdollistaa oman itseytensä monitahoisen mutta yhteen pelaavan kokemisen.

Ego ei ole mielenvikaisuutta - vaan mielenvikaisuus seuraa egosta eli aiheutuu minäkuvan pirstoutumisesta egon erillisyyskuvitelmien takia.

Egohan sulautuu aikanaan Kristus-Minään,
joka korvaa ykseys-liikunnollaan egon erillisyys-liikehdinnän.

Elämämme uni on sitä, että jokin "alitietoisuutensa keskipiste"
meissä kuvittelee olevansa Se Joka On,
vaikka tämä Minä Olen sisällyttää unimaailmamme
Itseensä ollen läsnä meneillään olevuutena.

**

Rakkaus on niinkään perustumatta muistamiseen
kuin tietoisuuteen rakastamisen jatkumosta.

En voi rakastaa erikseen ketään ellen samalla ole
rakkaudessa erottamatta ketään Rakastetun ulkopuolelle.

Kiintyminen ja tarvitseminen ovat keinoja
eristää muita itsestään ja sitoa itseään muihin.

***

Pelko on luonnostaan hyödyllinen väline toimittamaan
pelottomuutta sinne, missä rakkaus on verhottuna.

Rakkauden verhoamattomuus puolestaan tekee pelon hyödyttömäksi,
koska yhden ainoan on mahdotonta saada tahtoaan lävitse.

Ja Rakkaus on tuo Yksi suhteessa siihen,
mikä hahmottaa esiin Yhden.

Ja pelkoa on käytetty "siihen":
Yhden hahmottamiseen esiin Rakkautena.

****

Erityisyys käännettynä toisinkin päin on Yhteenkuuluvuus.
Siten "jokaisuudessa" on jotakin erityistä,
mikä synnyttää nuot "muut" kuvastamaan "häntä" itseään.

Myös Jumala on ja syntyy luotavaksi kenen hyvänsä erityisyyden kautta.
Se on Olevan erityisenä heijastumista Kaikkeuden kautta.
Yhden kokemuksena Itsestään.

Me yksilöidymme toinen toistemme kautta
- toisissamme meillä on kokonaisarvomme mitta.

Sillä ellei ole ketään toista, ei ole ketään erityistäkään.

Siksi sanotaan:

"Mitä yksi kaikkien puolesta, sitä kaikki yhden puolesta."

Eli niin kuin oli ja on erityinen Jeesus-Valo meissä,
niin me olemme Jeesukselle hänen erityisyytensä Valona eli Rakastettuna.

Kuten aurinko paistaa kohtaamansa valon kautta
- valon, jota ei vielä tunnisteta kuin pimeyden syrjäksi.

*****

Täydentäminen on siitä muistuttamista, mitä kokonaisena jo olen.

Tämä on minulle täydentävä elämä:
kaikkien mahdollistuneiden inkarnaatioitteni ja rinnakkaistenkin elämieni
ollessa jo kokonaisuutena läsnä.

Siten tämä on myös kokoava elämä:
olen näyttäytymässä kaikilta osin, korkeampien olemuspuolieni katteella
- jolloin oivallan menneisyyteni ja tulevaisuuteni olevankin osa meneillään olevuuttani.

Niin, pelko ei voi kätkeä mitään,
mutta se voi auttaa oivaltamaan Kätkemättömän.

Joka on yhtä kuin Ihmeen Loiste.

******

Todellisen Itsensä muistaminen on yllättämättä ketään muuta kuin egoa.

Silloin näet ainoa todella aito oleminen jää jäljelle.
Ja egon tehtävä on lopussa:

"Se on täytetty".

*******

"Isä, Poika ja Pyhä Henki" on yksi tapa ilmaista Luojan aivoituksia.

Toinen tapa on kutsua Isää Jumalaksi,
Pyhää Henkeä Äiti-Jumalattareksi eli Perusolennaksi ("OlenNainen")
ja Poikaa Luoja-Pojaksi taikka Luoja-Tyttäreksi.

Kun jätämme maa-sidonnaisuuden,
emme hylkää mitään perusolennastamme Maassa,
vaan tulemme kokemaan Olentaamme taivaana maanpäällisyydessä.

Sillä ennen kuin taivaallinen Isä keksi keinon
syntyä ihmiseksi maan päälle,
Hän oli erottamaton ykseysosanen tuota
Perusolentaa eli Jumalatar-Äiti-Henkeä.

Tarvitaanko universaalista kohtua, jos yksi Jakamaton päättää
yksilöityä luomalla Luojan Lapseuden?
- Sanonpa "kyllä"!

Tarvitaanko fyysistä siemennystä, jos yksi Jakautunut päättää lisääntyä
hankkimalla DNA-perillisiä kokoamaan Itsejään?
- Sanonpa "Juuri näin päin se menee".

Eli kun yhden Jakamattoman neitseellisestä Olennasta
on kuroutunut kaksi, Jokin-joka-on ja Jokin-joka-ei-ole,
niin vasta tällöin pitää "ensimmäisen" synnyttää
"toisen" siittäessä eli täydentäessä Yhden Kuvaa Itsestään.

Miksikö?

Siksi, koska kaksi Yhden jakautuman muodostaja-polariteettia
ei voi erikseen olla ja omistaa Itseä, aitoa tosi Olentaa.

Ja ainoastaan aito, Itselleen tosi Olenta,
voi tulla takaisin kutsutuksi Siihen Joka On
- muut menevät, yksi jää.

Niin että nainen ja mies minussa ovat jälleen yhtä.

Sitä tarkoittaa ilmaus "kokonainen":
ei puolinainen taikka liitännäinen vaan kehäytyen,
so. ympäri käytyään ja yhteen tultuaan itsellään täydentynyt;
tietoistumisellaan eli itsemuistannallaan takaisin
täyteen olevuuteensa kohonnut - Minä Olen Se Joka Minä Olen.

********

Menneisyys on olemassa, muttei päättyneenä ajankohtana
vaan meneillään olevuutena
eli Ikuisen Itsen näkökulmasta tarkasteltavana sijoittumiskohtana
taikka laskeutumisalustana tapahtumiselle aika-avaruus-jatkumolla.

Olemme sijoittuneet elämään ihmisinä keskellä tajunnallisuuttamme
sen kattaessa ja sisällyttäessä erillisyyskuvitelmamme itseensä.

Tulevaisuus tulee tähän hetkeen lankana,
joka on yhtä kuin menneisyydeksi punottu
vaihtoehtoisen tapahtumisen kudelma.

Siten tuleva "tapahtumisen langan" juokseminen
on jo tapahtunutta ennen kuin sitä edes rekisteröimme.

*********

Luominen on jatkumatta "ikuisuudessa ikuisesti"
vaan pikemminkin "iankaikkisuuksina ikuisuudessa".

Sillä, kuten jo sanoin,
kaikki on jo tapahtunut,
ennen kuin mieli sitä rekisteröikään,
mutta Iki-Todellisuus on enemmän
kuin mitkään kuvitelmamme (= iankaikkisuudet) siitä.

 :Smiley
tallennettu
Theus
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 406


Immortal


Profiili
« Vastaus #6 : 25.05.2006 17:04:14 »

Hirmu hienoja poitteja ja täysiä tosia!

Nähdään vielä nämä oikein:

Ego ei ole mielenvikaisuutta - vaan mielenvikaisuus seuraa egosta eli aiheutuu minäkuvan pirstoutumisesta egon erillisyyskuvitelmien takia.

Egohan sulautuu aikanaan Kristus-Minään,
joka korvaa ykseys-liikunnollaan egon erillisyys-liikehdinnän.

Ego on se mielen osa joka uskoo epäsopuun ja ego mielenvikausuudessaan uskoo, että sinä varastit vallan Jumalalta. Jos samaistut egoon näet itsesi pakostakin syyllisenä, näin ego on kirjaimellisestikkin pelottava ajatus. Egon äänen kuunteleminen tarkoittaa sitä, että uskot olevan mahdollista hyökätä Jumalaa vastaan ja että olet repinyt osan pois Hänestä. Siitä seuraa ulkoa tulevaa koston pelkoa näin syyllisyys on varma merkki siitä, että ajattelet epäluonnollisesti, sillä syyllisyyttä vailla oleva mieli ei pysty kärsimään. Ja Jumalan Poika (lapsi) on ikuisesti syytön.



Pelko on luonnostaan hyödyllinen väline toimittamaan
pelottomuutta sinne, missä rakkaus on verhottuna.

Tämä olisi nyt tärkeää ymmärtää oikein.
Ainoastaan pelko 'pystyy' verhoamaan rakkautta.Pelko on kuitenkin egosta lähtöisin ja näin ollen se on harha. Pelko ei pysty luomaan rakkautta. Ainoastaan rakkaus pysty laajentumaan pelottomuudeksi.

Kun sanoin aijemmin, että ego ei pysty kätkemään mitään tarkoin sillä seuraavaa:
Kuvittele nyt, että mielesi on huone ja että puolet siitä huoneesta on pimeyden peitossa ja puolet Valossa. Näet nyt aivan selvästi, että vaikka se puoli joka näyttäisikin olevan pimeydessä ei kuitenkaan ole hävinnyt mihinkään. Sitä ei vain nähdä sillä hetkellä. Kun Valo laajenee pimeyteen pimeys häviää ja koko huone on jälleen näkyvissä ja silloin muistatjälleen, että siellähän se on aina ollutkin.

Erityisyys käännettynä toisinkin päin on Yhteenkuuluvuus.
Siten "jokaisuudessa" on jotakin erityistä,
mikä synnyttää nuot "muut" kuvastamaan "häntä" itseään.

Erityisyyden vastakohta on tasa-arvo. Siksi Ykseydessä vallitsee täydellinen tasa-arvo, koska kaikki ovat Yhtä.


Me yksilöidymme toinen toistemme kautta
- toisissamme meillä on kokonaisarvomme mitta.

Sillä ellei ole ketään toista, ei ole ketään erityistäkään.

Siksi sanotaan:
"Mitä yksi kaikkien puolesta, sitä kaikki yhden puolesta."

Vähän niinkuin Muskettisoturit? Cheesy
Me yksilöidymme egon kautta joka on erillisyyttä. Näkemäsi maailma on sisäpuolelasi vaikka se erehdyttävästi näyttääkin olevan ulkopuolellasi. Taivas ei ole paikka vaan mielentila.

Eli niin kuin oli ja on erityinen Jeesus-Valo meissä,
niin me olemme Jeesukselle hänen erityisyytensä Valona eli Rakastettuna.

Tätä voi myös kutsua Kristus-rakkaudeksi. Jeesus ei ole eritynen suhteessa meihin, myös hän on osa Ykseyttä ja näin ollen täysin tasa-arvoinen jokaisen meistä kanssa. Jeesus on vähän niinkuin isoveli. Sitten kun näet Veljessäsi itsesi ja itsesi Jessessä ja Jespanderissa Veljesi ja jne. olet ymmärtänyt paaaljon Wink



Todellisen Itsensä muistaminen on yllättämättä ketään muuta kuin egoa.

Silloin näet ainoa todella aito oleminen jää jäljelle.
Ja egon tehtävä on lopussa:

"Se on täytetty".

En haluaisi edes ajatella, mitä olisi jos egon tehtävä olisi täytetty. Sellaista kauhukuvaa ei kukaan tarvitse. Ego ainoastaan tehdään tekemättömäksi. Tätä tarkoittaa Sovitus. Ego tekee - rakkaus luo.



"Isä, Poika ja Pyhä Henki" on yksi tapa ilmaista Luojan aivoituksia.

Toinen tapa on kutsua Isää Jumalaksi,
Pyhää Henkeä Äiti-Jumalattareksi eli Perusolennaksi ("OlenNainen")
ja Poikaa Luoja-Pojaksi taikka Luoja-Tyttäreksi.

Totuus on Yksi eikä sillä ole vastakohtaa.

Kun jätämme maa-sidonnaisuuden,
emme hylkää mitään perusolennastamme Maassa,
vaan tulemme kokemaan Olentaamme taivaana maanpäällisyydessä.

Kun valkeus tulee tähdetkin häviävät.
Ikuisuudessa ei ole mitään häviävää vaan kaikki luotu on ikuista. Ei siellä ole katuja tai metsiä missä joku voi kävellä erillään muista vaan kaikki on Yhtä.

Sillä ennen kuin taivaallinen Isä keksi keinon
syntyä ihmiseksi maan päälle,
Hän oli erottamaton ykseysosanen tuota
Perusolentaa eli Jumalatar-Äiti-Henkeä.

Isä on erottamaton Yksi ja totuudella ei ole vastakohtaa. Isä ei suinkaan ole se joka keksi erillisyyden ja näin 'keinon syntyä maanpäälle' vaan poika erehdyksestä pyysi Isältä erityistä suosion osoitusta ja näin vaipui unohduksen uneen. Tätä me nyt teemme tekemättömäksi.
 
Tarvitaanko universaalista kohtua, jos yksi Jakamaton päättää
yksilöityä luomalla Luojan Lapseuden?
- Sanonpa "kyllä"!

Ykseydessä ei ole muotoja. Muotoseikat ovat osa egonmaailmaa.

Tarvitaanko fyysistä siemennystä, jos yksi Jakautunut päättää lisääntyä
hankkimalla DNA-perillisiä kokoamaan Itsejään?
- Sanonpa "Juuri näin päin se menee".

Jos sinä haluat tuoda 'tänne'lisää yksilöitäniin juuri noin se menee. Lapset tulevat opettamaan meitä(tulkaa lasten kaltaisiksi). Keho on kuitenkin egon harha ja sinä et ole keho. Tässä on juuri tämä ydin kysymys. 'Toisella on jotain mitä sinulla ei ole ja sinä 'tarvitset' sitä jotain tullaksesi täydeksi täydellisesti unohtaen, että Isä loi Poikansa täydelliseksi. Täytyy vain ymmärtää, ettei totuudella voi olla vastakohtaa.
Siksi sanotaan; ja syntyi neitsyt Mariasta.

Eli kun yhden Jakamattoman neitseellisestä Olennasta
on kuroutunut kaksi, Jokin-joka-on ja Jokin-joka-ei-ole,
niin vasta tällöin pitää "ensimmäisen" synnyttää
"toisen" siittäessä eli täydentäessä Yhden Kuvaa Itsestään.

Totuus on Yksi. Totuus on Ykseys. Ja btw. Taivaassa ei ole siittämistä... siellä on jotain paljon parempaa ja sitä kutsutaan luomiseksi Wink

Siksi, koska kaksi Yhden jakautuman muodostaja-polariteettia
ei voi erikseen olla ja omistaa Itseä, aitoa tosi Olentaa.

Ja ainoastaan aito, Itselleen tosi Olenta,
voi tulla takaisin kutsutuksi Siihen Joka On
- muut menevät, yksi jää.

Polariteetti on harha. Totuudella ei ole vastakohtaa sillä totuus on Yksi.

Niin että nainen ja mies minussa ovat jälleen yhtä.
Heureka!

Sitä tarkoittaa ilmaus "kokonainen":
ei puolinainen taikka liitännäinen vaan kehäytyen,
so. ympäri käytyään ja yhteen tultuaan itsellään täydentynyt;
tietoistumisellaan eli itsemuistannallaan takaisin
täyteen olevuuteensa kohonnut - Minä Olen Se Joka Minä Olen.
Heureka Heureka!

Menneisyys on olemassa, muttei päättyneenä ajankohtana
vaan meneillään olevuutena
eli Ikuisen Itsen näkökulmasta tarkasteltavana sijoittumiskohtana
taikka laskeutumisalustana tapahtumiselle aika-avaruus-jatkumolla.

Ykseydessa käsitteet 'missä' ja 'milloin' ovat merkityksettömiä. Ainoastaan täällä 'aika/paikassa' niillä on merkitystä.

« Viimeksi muokattu: 25.05.2006 22:18:33 kirjoittanut Timotheus » tallennettu

VAAKA-RAPU

MC harka 
AC leijona

Storia d"amore

www.myspace.com/theusmyspace
Mio
Astroholisti
*****
Viestejä: 1482


Ea Mai


Profiili
« Vastaus #7 : 25.05.2006 18:53:47 »

Lainaus käyttäjältä: Timotheus
Lainaus käyttäjältä: Solarbion
Tarvitaanko universaalista kohtua, jos yksi Jakamaton päättää
yksilöityä luomalla Luojan Lapseuden?
- Sanonpa "kyllä"!

Ykseydessä ei ole muotoja. Muotoseikat ovat osa egonmaailmaa.


Osa Yhteisestä kakusta siis porsaita Åidin oomme kaikki...

Ykseys vuodattaa muotokuvia ja elämänmuodostelmia alkiollisesta Alkumerestä, jonka Hengen pisarat muodostavat moni'naisen ja toimivan Yhteyden kaikkien OlevassaOlevien kerrostumien 'vuorovesivaikutuksessa':

Yhdestä Meihin - Sinuun ja Minuun
« Viimeksi muokattu: 25.05.2006 19:03:46 kirjoittanut Lumor » tallennettu

The clay of reality is molded in dreams
Löysä
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 17



Profiili
« Vastaus #8 : 25.05.2006 19:02:52 »

alkiollisesta Alkumerestä

OlevassaOlevien kerrostumien 'vuorovesivaikutuksessa':

Pilvessä?
tallennettu

Mio
Astroholisti
*****
Viestejä: 1482


Ea Mai


Profiili
« Vastaus #9 : 25.05.2006 19:20:39 »

alkiollisesta Alkumerestä

OlevassaOlevien kerrostumien 'vuorovesivaikutuksessa':

Pilvessä?

Ei vaan suoraan sisällä itse asiassa - Luojassa

Alkiosta syntyy vesi joka virtaa välillämme - Sinusta Minuun väreilevä tietoisuus - Elämän muodostavat nousu ja lasku - hetken syntymä ja kuolema  Cheesy

Kerrostumat ovat tasoja - jumalallisuustaajuuksia joissa olennot oleskelevat..

Alkio on myös kuin tulinen muna..
tallennettu

The clay of reality is molded in dreams
Theus
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 406


Immortal


Profiili
« Vastaus #10 : 25.05.2006 19:48:57 »

alkiollisesta Alkumerestä

OlevassaOlevien kerrostumien 'vuorovesivaikutuksessa':

Pilvessä?

Ei vaan suoraan sisällä itse asiassa - Luojassa

Alkiosta syntyy vesi joka virtaa välillämme - Sinusta Minuun väreilevä tietoisuus - Elämän muodostavat nousu ja lasku - hetken syntymä ja kuolema  Cheesy

Kerrostumat ovat tasoja - jumalallisuustaajuuksia joissa olennot oleskelevat..

Alkio on myös kuin tulinen muna..

Tulinen muna Shocked

Niiteissä? Grin
« Viimeksi muokattu: 25.05.2006 19:56:22 kirjoittanut Timotheus » tallennettu

VAAKA-RAPU

MC harka 
AC leijona

Storia d"amore

www.myspace.com/theusmyspace
Theus
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 406


Immortal


Profiili
« Vastaus #11 : 25.05.2006 21:04:03 »

Nyt meni niin korkealta, että mahdoton käsittää. buck2

Takaisin Ihmeiden oppikurssiin, kiitos  police
tallennettu

VAAKA-RAPU

MC harka 
AC leijona

Storia d"amore

www.myspace.com/theusmyspace
Mio
Astroholisti
*****
Viestejä: 1482


Ea Mai


Profiili
« Vastaus #12 : 25.05.2006 21:12:22 »

Nyt meni niin korkealta, että mahdoton käsittää. buck2

Tutkailemalla mielikuvien muotoja munatkin avautuvat  crazy2
tallennettu

The clay of reality is molded in dreams
Theus
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 406


Immortal


Profiili
« Vastaus #13 : 25.05.2006 22:19:53 »

Selvä!
Iso Jako käynnistyköön. smitten
tallennettu

VAAKA-RAPU

MC harka 
AC leijona

Storia d"amore

www.myspace.com/theusmyspace
Solarbion
Vieras
« Vastaus #14 : 27.05.2006 12:06:04 »


Pelko on luonnostaan hyödyllinen väline toimittamaan
pelottomuutta sinne, missä rakkaus on verhottuna.

Tämä olisi nyt tärkeää ymmärtää oikein.
Ainoastaan pelko 'pystyy' verhoamaan rakkautta.Pelko on kuitenkin egosta lähtöisin ja näin ollen se on harha. Pelko ei pysty luomaan rakkautta. Ainoastaan rakkaus pysty laajentumaan pelottomuudeksi.

Niinpä. Kuitenkin ymmärsit sanani ensin "väärin" eli vain toisinkin - voidaksesi määrittää asian "oikein".
 
Pelko ei todellakaan luo rakkautta, sillä rakkaus on olemistaan;
rakkaus ei laajennu pelottomuudeksi vaan pelottomuus ilmentää rakkautta.

Pelottomuus on niinkään olematta laajentumaa rakkaudesta kuin laajentumista kokemaan rakkautta:
rakkauden kaiken kattavan läsnäolon osaltaan tunnistetuksi tulemista
- niin pelon ja surun kuin kateuden ja suuttumuksenkin avulla.
 
Se on nk. luonnollisten tunteidemme tehtävä: rakkauden olotilaan palaaminen.

Sitä tarkoitin ilmaisemalla "pelon toimittavan pelottomuutta sinne missä rakkaus on verhottuna".



Erityisyys käännettynä toisinkin päin on Yhteenkuuluvuus.
Siten "jokaisuudessa" on jotakin erityistä,
mikä synnyttää nuot "muut" kuvastamaan "häntä" itseään.

Erityisyyden vastakohta on tasa-arvo. Siksi Ykseydessä vallitsee täydellinen tasa-arvo, koska kaikki ovat Yhtä.

Tasa-arvo on minulle vähemmän ihanteellista verrattuna samanarvoisuuteen.
Ykseydessä tasa-arvo on sikäli toimimatonta,
että moniarvoisuus vivahteellistaa, mutta tasa-arvo tasapäistää.

Tasa-arvo supistaa eli tasakattoistaa arvomaailmaamme;
kaikkien ei ole tarkoituksenmukaista olla kuin yhteen muottiin valettuja
- ja sitähän se tasa-arvoisuus sosialisminkin kokeiluissa on teettänyt,
mikä on osaltaan peitonnut kommunismin manifestiin alunperin liitetyn vapauden.


Me yksilöidymme toinen toistemme kautta
- toisissamme meillä on kokonaisarvomme mitta.

Sillä ellei ole ketään toista, ei ole ketään erityistäkään.

Siksi sanotaan:
"Mitä yksi kaikkien puolesta, sitä kaikki yhden puolesta."

Vähän niinkuin Muskettisoturit? Cheesy
Me yksilöidymme egon kautta joka on erillisyyttä. Näkemäsi maailma on sisäpuolelasi vaikka se erehdyttävästi näyttääkin olevan ulkopuolellasi. Taivas ei ole paikka vaan mielentila.

Taivas ei ole kiinni mielentilasta,
mutta mielentila reagoi taivastilaan,
kuten muna sitä synnyttävään kanaan.


Todellisen Itsensä muistaminen on yllättämättä ketään muuta kuin egoa.

Silloin näet ainoa todella aito oleminen jää jäljelle.
Ja egon tehtävä on lopussa:

"Se on täytetty".

En haluaisi edes ajatella, mitä olisi jos egon tehtävä olisi täytetty. Sellaista kauhukuvaa ei kukaan tarvitse. Ego ainoastaan tehdään tekemättömäksi. Tätä tarkoittaa Sovitus. Ego tekee - rakkaus luo.

Miksi egon tehtävän tuleminen täytetyksi on sinulle kauhukuva?
Rakkaus on; ihminen ajattelee, sanoo ja tekee - kanssaluojana.

Ja kun ego on sulautunut Kristus-Minään,
Se jatkaa eteenpäin siitä, mihin ego lopetti.

Elämä näet menee aina vain eteenpäin - ei taaksepäin.

 :Smiley
tallennettu
Sivuja: [1] 2 3
  Tulostusversio  
 
Siirry: