seuraava »

[Kyllikki6]

Avaudunpa nyt tänne, kun en enää muutakaan keksi.

Sain tuossa muutama päivä sitten vähän dejavu.n tyyppisen takauman unesta, jota en millään tavalla muistanut, mutta tuossa hetkessä tiesin välittömästi sen olleen unessani joskus lähiaikoina. Asia ei sinällään minuun liittynyt, vaan erääseen mieheen, jonka olen aktiivisesti pyrkinyt unohtamaan hänen seurustellessa toisen kanssa. Kuitenkin tuossa takaumassa hän oli eroamassa ja syy olin minä, mutta ei niinkään miehen kannalta, vaan naisen näkökulmasta.

Onhan näitä ollut ennenkin, mutta kun en tiennyt mitä tuolla tiedolla teen, enkä ole asiaan sen tarkempaa vahvistusta saanut, niin päätin vain antaa olla. Kunnes tänään aamulla olin lähdössä töihin ja yhtäkkiä tulin todella huonovointiseksi, oksetti ja muuta mukavaa. Jos voisi kuvailla laulunsanoja lainaten, niin "suru tulee saumoista läpi". Minulla ei henkilökohtaisesti ole syytä olla surullinen, joten tämän jaarittelun päätteeksi kysyisinkin, voiko toisen surun vaistota näin? Tämähän on nyt vain villi veikkaus tuon surun alkuperästä. En ole järin paljon perehtynyt tällaiseen, mitä pitäisi tehdä?

Kävin vielä ajelemassa, koska se rauhoittaa mieltäni ja näin mennessä kolme joutsenta pellolla, palatessa samaa reittiä niitä oli neljä... kovin on enteellistä 

[Ritsa]

Itse otan aina ensin tuntemukseni ja ajatukseni ominani, jolloin vastuu on minulla muuntaa ne vaikka positiiviseksi, jos siltä tuntuu. Mietin usein itseni kannalta asioita, enkä että ne johtuisivat ulkopuolisesta. Saatan herkistyä silloin tällöin, jolloin otan sen vain vapautumisena jostain mikä on ollut sisälläni tukahdettuna. Suru ja itku voivat olla erittäin voimaannuttavia, mutta ihmiset ottavat ne usein uhriroolissa vastaan. Kyse on itselläni myötätunnon antamisesta itselle ja sen hyväksymisestä mitä on. Voihan se olla muutakin, mutta tämän mallin olen huomannut itselläni toimivan parhaiten. Tuollaiset enteet ja se fiilis mikä niistä tulee ennen ensimmäistäkään ajatusta kertovat vahvistusta miten käsittelit asian. Tai näin suunnilleen otan itse ne merkit vastaan.

[Eklektikko]

Tässä on monenlaisia mahdollisuuksia.

Jos sinun ja tämän miehen välillä on tahaton, luvaton tai ei-toivottu energiakytkös, voi toisen tunne välittyä tavalla tai toisella. Ohjeita sellaisesta eroon pääsyyn täältä: http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=43773.0  Samoin tuollainen energiakytkös voi tuoda kuvioihin miehen elämään liittyviä unia.

Toisaalta ne unet voivat aivan hyvin olla myös vain oman alitajuntasi tuotetta.

Fyysisten oireiden suhteen occami partaveitsi on kuitenkin aika hyvä osviitta, eli yksinkertaisin selitys on useimmiten se todennäköisin. Voi siis hyvin olla, että fyysiset oireet olivat esim. sitä että Norovirus (jota on ollut poikkeuksellisen ärhäkkänä liikkeellä kesästä asti pitkin Suomea) yritti iskeä mutta ei onnistunut.

Ja samaan aikaan esiintynyt surun tunne saattoi jopa olla vain kehollinen reaktio tai tunnemuisto siitä että olet joskus aiemmin elämässäsi ollut yhtä aikaa pahoinvoiva ja surullinen jossain tilanteessa. (Pavlov-reaktio siis.)

Toisaalta sitten kyseessä voi olla yhdistelmä näitä molempia:
Norovirus tms. yritti iskeä mutta ei onnistunut ja tämä fyysinen rasitus elimistöllesi sitten toimi jonkinlaisena 'avaavana' stressitekijänä, joka  toi mieleen muistikuvan jo unohtuneesta unesta, sekä myös aktivoi tahattoman energiakytköksen tähän mieheen, jolloin hänen mahdollinen senhetkinen surunsa välittyi sinuun. Tällöin fyysiset oireet ja se suru olisivat erilliset ilmiöt, vaikka toinen antoikin toiselle mahdollisuuden tulla koetuksi.

[Ritsa]

Sanotaan nyt vielä lisäyksenä, että tuo näiden asioiden omina sisäisinä asioina ottaminen voi kuulostaa siltä, että pitäisi nöyristellä kaikkia muita. Sanon suoraan, että en suosittele sitä tehtäväksi liian pitkälle. Tarkoitan tällä vain sitä, mitä ehkä Eklektikkokin painottaa, että omien kaavojen ja mallien tarkkailu ja muuntaminen tekee sen, että muilla ei ole enää valtaa sinuun. Jos käsittelee oman sisimpänsä kuntoon ja tasapainoon, niin on tehnyt jo muillekin tarpeeksi. Loppu tulee itsestään, koska kaikkien näiden eri ihmisen kerrosten alta paljastuu rakkauden virta, joka vie ilman yrittämistä perille.

[Varjotar]

Melko mielenkiintoinen otsikko tällaiselle aiheelle.

Miten määritellään hulluus? Entäs normaali?

[Eklektikko]

Itse asiassa osuva otsikko: Omilla ajatuksillaan asioista joita tapahtuu voi todella ajaa itsensä 'hulluuden rajoille!'

(MItä sillä nyt sitten tarkoitetaankaan, usein sitä että tuntuu että kohta tulee hulluksi kun asiat pyörivät päässä. Ja tämä on muuten sitten merkki siitä että taatusti ei tule hulluksi, sillä useimpien mielenhäiriöiden yksi oire on puuttuva sairauden tunne.)

[Ritsa]

No luin eilen artikkelin Floridasta, jossa 90-vuotias mies on kahden ystävän kanssa jakanut ruokaa tarvitseville. Heitä on varoitettu lain rikkomisesta ja nyt jopa annettu sakot ja uhattu vankilalla. Mielestäni tässä tapauksessa hullu on se, joka tuollaisen lain on määritellyt. Ja he ovat siellä päättämässä muistakin asioista ja laieista. Tämä laki on siellä uutisen mukaan voimassa noin 30:ssä kaupungissa. Eli määrittelisin nykyään ennemmin hulluksi sen, joka noudattaa näitä nykyisiä ihanteita ja lakeja kyseenalaistamatta. Tehdään uusi normaali, eli ihminen joka ei ulkoista vastuutaan näille johtajille, joilla ei ilmeisesti ole sydäntä tai järkeä tai kumpaakaan?

Edit. Enkä halua demonisoida johtajia tai sanoa, ettei heillä ole noita asioita.. koska kaikilla ihmisillä on, mutta eivät he niitä tunnu ainakaan käyttävän tässä tapauksessa. Sama koskee esim. näitä lainvalvojia...

[Eklektikko]

Tuo on itse asiassa ihan vaan byrokratiaa ja sitä samaa mitä meillä Suomessakin minkä takia kaupat eivät saisi lahjoittaa pois viimeinen käyttöpäivä mennyt -tuotteita: Syy on elintarvikehygienia. Tästä oli radiokanava NPR:llä (USAn ainoa ei-kaupallinen radio, kuultavissa YLE Mondosta) jo viime vuonna. Tämä on ollut laajeneva ongelma kun vapaaehtoiset haluaisivat tehdä ruokajakelua köyhille, mutta elintarviketurvallisuus ja hygieniasäännökset kieltävät sen.

ja USAn päässä vielä se 'litigious society' eli se että jos nyt joku saa vatsataudin lahjoitusruuasta joka on pilaantunut, niin hetikohta on puhtaalla provikkapalkkiolla toimiva 'ambulanssinjahtaaja'-juristi ehdottamassa tuottoisaa korvausoikeudenkäyntiä.

[Ritsa]

Juuh, olen tietoinen tuosta. Mutta en silti erottaisi byrokratiaa täysin ihmisten omista valinnoista ja arvomaailmasta, koska silloin se on asia johon ei voi vaikuttaa mitenkään. "Isot pahat byrokraatit ne tekee meille sitä ja tätä" kärjistettynä. En itse hyväksy tuollaista maailmaani (paitsi tiedostan sen olevan tässä hetkessä todellisuutta), jolloin kun tarpeeksi moni ei, niin muutos tapahtuu myös byrokraateilla maapallon kollektiivitietoisuuden kautta. Mutta se on vain oma teoriani.

Edit. Tähän liittyy se, että tiedostan oman mallini (missä saa antaa ruokaa kenelle vaan, jos on korkein mahdollinen rakkaus motiivina) olevan rakkaudellisempi eli harmoniassa maailman kanssa enemmän, kuin heidän. (Tosin he käyvät nyt myös meidän kanssa prosessia läpi, jossa päästetään irti näistä vanhoista malleista) Jolloin tiedän, että asia tulee muuttumaan tulevaisuudessa väistämättä. Mutta tämän hetkinenkin prosessi on tällä hetkellä se rakkaudellisin pakosti, koska ihmisten mallit vaativat muutosta. Ja jonkun mielestä olen hullu ja se on kohteliaisuus tässä maailmassa.

[Eklektikko]

Käytännön ongelma on tässä byrokratiassa tämä:
Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu se, että kaikkia kohdellaan samalla tavoin samojen lakien perusteella.
Jotta voitaisiin tehdä poikkeuksia, pitää muuttaa lainsäädäntöä tai muuta vastaavaa säännöstä ja se ei käy silmänräpäyksessä.
Virkamies, joka ei valvo lakia joutuu lisäksi itse kuseen, eli virkavirhesyytteeseen.

Ei kyse ole siitä että 'isot pahat byrokraati jotain', vaan siitä että oikeusvaltioissa toimitaan tietyllä tavalla ja se on kaikkien eduksi. Tässä tapauksessa haitaksi, mutta entäpä jos osia rikoslaistakin alettaisiin jättää valvomatta ihan vain sen vuoksi että se tuntuisi oikealta?

Kyse ei ole byrokraateista eli niistä jotka lakeja pistävät täytäntöön, vaan niistä laeista ja säännöksistä itsestään mukaan lukien tosiaan myös se, että jos byrokraatti ei valvo lakia hän on kohta itse käräjillä, olipa se laki sitten miten tyhmä tahansa.

Oikeusvaltiossa asiat muuttuvat lainsäädännön muuttamisen kautta. Ja juu, tässä suhteessa noita elintarviketurvallisuus ja hygieniasäännöksiä kyllä pitäisikin muuttaa, tästä on jo ollut puhetta täällä Suomessakin.

[Ritsa]

No en sanokaan, että se olisi valvojien vika tai etteivät he saisi tehdä työtään, mutta instituutiot muuttuvat minusta mieluummin sisäisesti, kuin että tarvitsisi vaikka aloitaa kokonaan alusta. Ja se, että lakeja muutetaan on tärkeää. Ja se lähtee ihmisistä, jotka näkevät selkeästi asioiden laidan. (Esim. eivät tuomitse byrokraatteja vaan ymmärtävät miksi he tekevät niin.) Ja ihmiset heräävät koko ajan enemmän todellisuuteen ja siihen, että he haluavat muutosta. Painotan vain sitä tässä, että ihmiset alkavat ottaa vastuuta eivätkä anna muiden päättää mikä on oikein. Joskus se voi vaatia byrokraatin joka tekee vaikka Snowdenit.

Edit. Tässäkin tapauksessa se on raha ja selviytymisen pelko, joka päättää ihmisten puolesta mikä on oikein. Ei se minkä he tuntevat olevan oikein sydämmessään. (Siis he pelkäävät luultavasti menettävänsä työnsä, jos edes ehdottavat muutosta käytäntöön.) Mutta kyllä tuolta alueelta löytyy aivan varmasti ihmisiä, jotka intohimoisesti tekevät sen muutoksen, kun ovat kyllästyneet tuohon kielteisyyden kehään. Ruokakaupathan pelkäävät esim. että ihmiset eivät enää ostaisi ruokaa, jos he saisivat sen ilmaiseksi. Ja he lobbaavat poliitikkoja jne. jne. Muutos lähtee silti yksittäisistä ihmisistä.

[Ritsa]

Suomessakin on esimerkiksi Kivenlahden Seilorin kauppias, joka on jo yli 15 vuotta jakanut vanhaksi menevää ruokaa hyväntekeväisyyteen. Kun muut kauppiaat tulevaisuudessa huomaavat, että kyseinen toiminta voi jopa lisätä ihmisten intoa tukea kyseistä kauppaa, niin se toiminta saattaa levitä. Myöhemmin siitä tulee käytäntö, koska hyvä kiertää. Mutta tämä on visioni, johon ei tarvitse uskoa.

[Eklektikko]

Ruokakaupathan pelkäävät esim. että ihmiset eivät enää ostaisi ruokaa, jos he saisivat sen ilmaiseksi. Ja he lobbaavat poliitikkoja jne. jne. Muutos lähtee silti yksittäisistä ihmisistä.

Täh!   Minä kyllä tarkoitin sitä, että ruokakaupat eivät saa lahjoittaa - vaikka itse niin haluaisivat, olen lukenut parinkin kauppiaan haastatteluja tästä - viimeinen-päiväys-mennyt -ruokaa niille köyhille ihmisille, jotka taatusti eivät ko. kaupassa asioisi ilman sitä ruokalahjoitustakaan, koska ei vain ole yksinkertaisesti rahaa. Kauppiaan myynti pienenisi vain jos ruokaa lahjoitetaan niille, joilla olisi muutenkin varaa ostaa sitä ja siitähän ei tässä ollut kysymys. Näiden lahjoitusten saajien vaihtoehdot ovat ruokalahjoitus tai nälkä.

[Eklektikko]

[Meidän muuten tarttis tehdä tästä oma keskusteluketju, nyt menee jo tosi monta viestiä tosi paljon ohi aloittajan aiheen ja ongelman]

[Ritsa]

Siis tiedän tämän, mutta miksi sitten esim. tuo Seilorin kauppias on voinut tehdä sitä? Kaikki kauppiaat voisivat, jos he tuntisivat sen sydämen asiakseen? Miksi he eivät tee sitä? Veikkaan, että juuri siksi, että heidän logiikka ontuu juuri kuvaamallasi tavalla. Eivät ymmärrä, etteivät he mitään tuloja menettäisi, ennemminkin saisivat puhtaan sydämen ja lisää iloisia asiakkaita, jotka tukevat eettisyyttä. Ja nämä jutut voi siirtää toiseen ketjuun, jos joku osaa.

Edit. tästäkin voitaisiin tehdä esim. laki, joka velvoittaa kaupat jakamaan vanhaksi menevää ruokaa vaikka jotenkin tulojen mukaan ensin tarvitseville. Valtio voisi tukea tätä toimintaa, koska se edistää koko kansan ja maapallon hyvinvointia. Enkä tässä ideassa jaksa mennä yksityiskohtiin, vaan ihan yhden vaihtoehdon tuoda esille.