Kissa on valaistuneempi, kehrätessään kissa niinku meditoi. Ja kissa osaa huolehtia itsestään paremmin ku koira.
Vähän taustaa: yoga-filosofian perusopuksessa, Yoga-suutrassa, MaharSi Patañjali (jota jotkut tutkijat pitävät jopa kollektiivisena nimimerkkinä!) määrittelee yogan seuraavasti:
yogash citta-vRtti-nirodhaH (joogash tshitta-vritti-niroodhaha; väliviivat lukemisen helpottamiseksi...), eli
jooga [on] mielen aktiviteetin hillitsemistä, jopa tykkänään lopettamista. (Onkohan niin, että sitä "joogempaa"
mitä paremmin tuo "onnistuu"?)
Esim. kommentaattori Vyaasa eli Krishna Dvaipaayana ( = musta saarelainen) toteaa yks'kantaan:
yogaH samaadhiH (joogas samaadhihi), siis: jooga [on] samaadhi
Yogan vinkkelistä valaistuminen viitannee siihen, että (useimmilla) pitkäaikaisen (diirgha-kaala) harjoittelun
(abhyaasa, toisto: meditaation aikana toistuva puhtaan tietoisuuden tilan eli "neljännen" kokeminen) tuloksena samaadhi-tila jää pysyväksi, eli se on kaikkien relatiivisten tietoisuuden tilojen
(päivätietoisuus, unennäkö, syvä uni) "alla" koko ajan läsnä.
Patanjali toteaa:
abhyaasa-vairaagyaabhyaaM tannirodaH, eli
Edellämainittu cittavRttinirodha, siis (pysyvä) samaadhi eli valaistumisen tila saavutetaan harjoittelulla (abhyaasa) ja kiintymättömyydellä (vairaagya; johdettu sanasta raaga).
Kissa on siis mielestäni keskimäärin valaistuneempi kuin koira, koska useimmat rodut eivät kiinny ihmiseen samalla tavalla kuin useimmat koirarodut?
: