seuraava »

[dissolve]

Itse mietin, miten pitäisi lähestyä Leijonamiestä, joka on kuitenkin nouseva Skorpioni ja Kuu Kaloissa eli perin tunteellinen ja salaperäinen tapaus :O Itse olen au-Skorpioni, mutta tämän miehen kanssa on ihan sormi suussa :O

[PerusLeijona]

Suoraan ja reippaasti! Elä hyppää suoraan syliin, mut hymyile silleen, että se äijä sitä toivois 
Jos toivoa on, ni tolla tavalla se onnistuu.

[taruellen]

Kyllä on käyty monet keskustelut tästä flirttailusta ja vilkuilusta. Ise neitsyenä en voi moista sietää. Nyt on ehkä mennyt leijonalle perille miltä musta tuntuu,mutta katsotaan kuinka kauan se muisti pelaa. Ja sekin on tuttua, että muut ovat väärässä ja hän oikeassa, vaikka samaan hengenvetoon toimii aivan samoin. Sekös se vasta ottaakin aivoon, pitää aina välillä palauttaa maan pinnalle.Kyllähän hän olisi valmis tuomaan vaikka kuun taivaalta, jos se olisi mahdollista.Neitsyenä vaan en tahdo moista passaamista ja se ei korvaa sitä menetettyä luottamusta, mikä on mennyt moisten vilkuilujen takia. En voi ymmärtää, miksi pitää vilkuilla ja flirttailla, jos kerran rakastaa niin paljon, kuin toitottaa. Mulla ei tulisi mieleenkään tehdä moista, kun kerran ollaan yhdessä niin ollaan tai sitten ei.Moinen vilkuilu antaa aihetta epäilyyn.Hyvää viikonloppua kailille 

[^^Queen Nefertiti^^]

Jospa leijonasi ei ole asettunut.

Voisin kuvitella että leijona haluaa aina olla seurapiirin keskellä ja se tarkoittanee flirttiä.

Leijona saattais viedä makupalat kauriin nenän edestä heheh.

Oinaat on kuulema uskollisia, paitsi oinasystäväni. Pitää sitä heikkoutena.

[sarru81]

Hmm, niin oinaana ja rakastuneena leijonaan voin sanoa että molemminpuolinen mustasukkasuun on ja leijona on kyllä mulle aivan täydellinenainakin kiihkonsa puolesta. Uskollisuudesta, mä ainakin olen, lojaali. Kun rakastan kerran, rakastan aina.

[Aquarianna]

Kiitos kauheasti vinkeistä jne Onkos sitten normaalia, että jellona on välillä (viime aikoina liian usein) hukassa sen kanssa, mitä todella haluaa..kun siltä jotain kysyy on vastaus "en tiedä" "katellaan" jne..ottaa näin veskarina hermoon,kun niin pidän edes jonkinlaisesta selkeydestä suhteessa..todella epävaakaata tuo meno hänellä..ei koskaan myrsky, mutta ei pääse aurinkokaan paistamaan hänen mielialoissa ja olossa...onko häneen luottamista jos hän sanoo, että kaikki on meidän välillä kunnossa ja hänellä kaikki OK,vaikka monesti asiat ovat ihan selkeästi toisipäin :O Tänään kun puhuttiin hän kertoi, että hänellä on tiettyjä vaiheita,joihin pitää vain sopeutua... onko leijonalle tyypillistä? Hänen syntymäpäivänsä on 7.8(en itse osaa tähtikarttoja jne laatia) tuo samainen päivä on päättämättömyyden ja kaksipuolisuuden päivä.

Hyvää kesää kaikille!

[Artsman]

Kiitos kauheasti vinkeistä jne Onkos sitten normaalia, että jellona on välillä (viime aikoina liian usein) hukassa sen kanssa, mitä todella haluaa..kun siltä jotain kysyy on vastaus "en tiedä" "katellaan" jne..ottaa näin veskarina hermoon,kun niin pidän edes jonkinlaisesta selkeydestä suhteessa..todella epävaakaata tuo meno hänellä..ei koskaan myrsky, mutta ei pääse aurinkokaan paistamaan hänen mielialoissa ja olossa...onko häneen luottamista jos hän sanoo, että kaikki on meidän välillä kunnossa ja hänellä kaikki OK,vaikka monesti asiat ovat ihan selkeästi toisipäin :O Tänään kun puhuttiin hän kertoi, että hänellä on tiettyjä vaiheita,joihin pitää vain sopeutua... onko leijonalle tyypillistä? Hänen syntymäpäivänsä on 7.8(en itse osaa tähtikarttoja jne laatia) tuo samainen päivä on päättämättömyyden ja kaksipuolisuuden päivä.

Hyvää kesää kaikille!

Heh..Kylläpä vaan. Itse seurustelin vesimiesnaisen kanssa ja sitähän se oli. Oikee tienny missä menee ittensä kanssa. Ehkä kyse on siitä että ajatuksen tasolla ollaa ties mitä taivaanrannanmaalareita. Mutta koita olla arvostelematta häntä, kuuntele vain..Tosiaan mennään tunteitten kanssa aika vuoristorataa ja kaiken pitäisi olla "täydellistä"...siinähän meille opin paikka on että kaikki ei sitä todellakaan ole...tai on täydellistä juuri niinkuin on mutta ei sitä tajuta  ..kärsivällisyyttä.

[Drial]

Pakko veskarina ja jonkun sortin avoliiton leijonan kanssa eläneenä kommentoida. Samalla tulee hieman tarinaa minunkin taustastani..  :

Leijona asteli ylväästi elämääni juuri silloin kun pitikin, tuollainen kultaharja ei olisi voinut yhtään parempaan aikaan vastaan tassutella. Hän kiinnostui minusta ensin ja todella osoitti sen; piiritti, soitteli, matkusti pitkin Suomea perässäni ollakseen luonani. Itse en tuolloin ottanu vielä häntä kovinkaan vakavasti. Ajattelin hänen olevan yksi niistä monista häntäheikeistä, joita olin liian monta jo katsellut. Kuitenkin minun oli jossain vaiheessa pakko antaa periksi tunteille ja voimakastunteinen suhde oli valmis paketti. Leijonan ruusujen täyttämä tunne sai minut valtaansa. 

Ensimmäisen reilun vuoden elämä oli ihanaa, leijona rakasti minua juuri niin kuin halusin; huomioi, osoitti rakkauttaan mitä ihmeellisimmillä tempauksillaan, otti minut avosylin elämänsä jokaiseen milliin mutta antoi minulle tilaa ja kannusti minua elämässäni eteenpäin. Arvosti ja kunnioitti minua juuri sellaisena kuin olin. Kuunteli ja pyyhki kyyneleet. Olimme kovinkin temperamenttisia molemmat. Tunteet puoleen ja toiseen olivat voimakkaita. Kun meillä riideltiin, sen kuuli koko talo sillä astiat todella lentivät eikä sanoissa säästelty. Samoin sen kuuli ja näki, kun meillä oltiin korvia myöten rakastuneita..! 

Sitten alkoivat vaikeudet. Leijonallani oli ongelmia, joissa en kyennyt häntä auttamaan. Hän sekaantui päihteisiin rankemmalla kädellä ja sitä myötä alkoi tunne-elämän todelliset ailahtelut. Mustasukkaisuutta, omistushalua ja epämääräisiä tunteita ahdistuksen, vihan ja rakkauden välillä. Olimme molemmat kerta kaikkisen pihalla siitä, mitä oli tapahtumassa. Riitelimme ja vihasimme toisiamme, mutta emme osanneet olla erossakaan ja elämä ilman toista näytti karsealta. Lisäksi päihdeongelmat muuttivat leijonaani siinä määrin, että hänen piti turvautua välillä nyrkkeihin, kun ei enää tiennyt mitä muuta tehdä. Siihenpä tarumme loppui, sehän on selvä. Mutta silti muistelen häntä lämmöllä, meillä oli molemmilla vain niin paljon muita ongelmia, läheisillämme oli ongelmia ja minä olin todella nuori tuolloin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja meille kävi niin. Leijonani meni viime kesänä naimisiin ja sai ensimmäisen lapsensa. Kun näin häntä muutama kuukausi ennen häitä (emme olleet nähneet lähes kolmeen vuoteen), hän tuumasi tyytyneensä siihen mitä jäljelle jäi. Elämänsä rakkauden hän oli kuulema jo menettänyt.. Eli loppuun saakka hän on leijona..

[nedra]

Olen ihan untuvikko täällä ja näissä horoskooppijutuissa, mutta nyt on pakko kommentoida. Tapailen itse tällä hetkellä Leijonaa ja olen itse Vesimies-nainen. Aivan kamalaa vuoristorataa. Siis minulla heittelee tunteet, hänellä käytös. Ja yksi mitä olen ihmetellyt tämän koko ajan on se että käytös ja puheet ovat todella ristiriidassa. Minut on esitelty suvulle ja kavereille, mutta hän pitää tiukasti kiinni siitä ettei halua suhteesta vakavaa..minulle se sopii, mutta käytös saa minut hämmennyksiin..

Ja niin osuu nuo kuvaukset pöyhistelystä ja suurista puheista kevereiden seurassa, närkästyminen pienestäkin epäluottamuslauseesta..heh..mut täytyy sanoa et muuten aivan kultainen ja ihana tapaus.

 

[Lion paradoxal]

Itse mietin, miten pitäisi lähestyä Leijonamiestä, joka on kuitenkin nouseva Skorpioni ja Kuu Kaloissa eli perin tunteellinen ja salaperäinen tapaus :O Itse olen au-Skorpioni, mutta tämän miehen kanssa on ihan sormi suussa :O

Mie olen Leijona ja nouseva skorpioni. (Tosin miespuolinen en ole) 
Tuntuu että haluan hyvin vastakohtaisia asioita.
Yhtäaikaa sekä lempeää romanttista lähestymistä, että toisen puolelta sellaista jonkunlaista rohkeaa äijämäistä aloitteellisuutta. Ehkä hiukan vanhanajan tyyliä... epäsuoraa, mutta vihjailevaa. Älykästä flirttailua. Sitten jos tyyppi on liian innokas, alkaa ahdistaa! 
Tunnen kasan ihania leijonamiehiä.  Heihin tehoaa kyllä suora ja itsevarma toiminta, mutta kuitenkin niin että he itse kuvittelevat olevansa ikäänkuin johdossa/ saalistamassa...
Skorpionit ja leijonat molemmat lie kaipaavat melko voimakkaita kumppaneita loppupeleissä. Liian alistuva toveri ei jaksa kiinnostaa.

Täytyy sanoa, että jopa minulla itsellänikin on ongelmia tämän vast akohtaisen merkkiyhdistelmän kanssa. 
Kai tärkeintä on kanssamme olla kärsivällinen?

SuPi

[orose]

Tapailen itse tällä hetkellä Leijonaa ja olen itse Vesimies-nainen. Aivan kamalaa vuoristorataa. Siis minulla heittelee tunteet, hänellä käytös. Ja yksi mitä olen ihmetellyt tämän koko ajan on se että käytös ja puheet ovat todella ristiriidassa.
Ja niin osuu nuo kuvaukset pöyhistelystä ja suurista puheista kevereiden seurassa, närkästyminen pienestäkin epäluottamuslauseesta..heh..mut täytyy sanoa et muuten aivan kultainen ja ihana tapaus.

 

Veskarina ja leijonamiehen vaimona pitää sanoa, että tuttuakin tutumpi kuvio.  Sitä kai se sitten on veskarin ja leijonan suhde, todellista vuoristorataa   

orose

[Stareyes]

Skorpionit ja leijonat molemmat lie kaipaavat melko voimakkaita kumppaneita loppupeleissä. Liian alistuva toveri ei jaksa kiinnostaa.


SuPi

SuPi 
Osuit naulankantaan - tismalleen näin
Miehessä pitää olla Actionia ja poweria - jees 

[^^Queen Nefertiti^^]

No joo.. onhan se hyvä että action ja power löytyvät merkistä kuin merkistä (esmes joukkari, kauris) mutta "en tiedä ja katellaan" ei ole mitään leijonan etuoikeuksia.. onpa siitä aika kun olin "oikeassa" suhteessa niinku miehen kanssa.. leijona on mielessäni kuin oinas, osaa päättää ja tehdä. Eikö olekaan..

Mutta oinas, tai leijona, olen valmis (missä ne taas touhuavatkaan--?)kumpaankin tuleen..I think so?

[PerusLeijona]

Ja yksi mitä olen ihmetellyt tämän koko ajan on se että käytös ja puheet ovat todella ristiriidassa. Minut on esitelty suvulle ja kavereille, mutta hän pitää tiukasti kiinni siitä ettei halua suhteesta vakavaa..minulle se sopii, mutta käytös saa minut hämmennyksiin..

Se on ylpee susta, mutta ei haluu sitoutua, kun jossain saattaa olla joku muukin kenestä olla ylpeä?
Ja kun maailma on täynnä niitä kenestä olla ylpeitä...Miten sieltä nyt sitte valitset sen, kenet haluut pitää vierelläs lopun ikääs?

Tää leijonana olemine ei iha aina o kauheen kivaa... 

[^^Queen Nefertiti^^]

Miehet on joskus 500 vuotta sitten ehkä osanneet sitoutua ja pitää perhettä tärkeänä?

Ymmärtääkö miehet naisia yksilöinä, ja tunteitaan yksilöitä kohtaan, joilla on eri persoonat? Tuli vaan mieleen kun exäni taisi katsoa ihmisiä jotenkin (hoidettavina) massoina eikä nähnyt yksilöitä. Ehkä hän oli massaihminen.

Sitä edeltävät näki kyllä yksilölliset erot.