seuraava »

[Ave^^]

olen tainnut poistaa edelliset silmäkuvani tästä ketjusta..  

pistän tuohon uuden kuvan, jos joku haluaa vertailla miltä
       
silmät näyttää  

[vaniljasuklaa]

Tässäpä linkki meikäläisen silmistä..
Skorppari olen horoskooppimerkiltäni, nouseva kaksonen, aurinko skorpparissa ja kuu kaloissa.
Miltä näyttää?

[Cheva]

Olen aurinko härkä, nouseva leijona, kuu kaksonen, mars vesimies ja venus kaksonen
En tiedä kertooko silmät horoskoopeistani mitään tai sopiiko silmäni horoskooppiiini mutta tässä ne ovat.

[seku]

Olipa kiehtova aihe... 
Isäni oli  - hänellä tosiaan hyvin ilmeikkäät, lempeät siniharmaat silmät... nauraessa katse lämpeni entisestään ja paljon naururyppyjä...

Ja joku puhui  / ystävän silmistä. Minullakin yksi sellainen ystävänä, ja mies vielä... Huh huh...  En vieläkään tule toimeen niiden silmien kanssa, vielä kun mies on niin pahuksen hyvännäköinenkin... Katse tuntuu tunkeutuvan niin syvälle sieluun ja vielä niin nopeasti, että eihän siinä ehdi kissaa sanoa ja suojamuureillani olen saanut heittää vesilintua. Sellainen turvallisella tavalla vaaralliselta tuntuva pistävyys siinä katseessa, ja vielä leijonan aurinkoista pilkettä siinä mukana... Veteläksi meinaa vallan tämän tytön polvet vetää... Mutta ei kerrota sitä hänelle... 

Omat silmäni sinivihreät (äidiltä peritty vihreys), mutta tuntuvat vaihtavan väriä kuin kameleontilla... Ja  :han kamelenttiuden taitaakin.  Toisinaan, usein hämärämmässä valaistuksessa, vihreät, kirkkaassa valossa väri vaihtuu isän hailakan siniharmaaseen. Ja tuntuu kuin tunnetiloillakin olisi osuutta asiaan muutoksessa... Valppaana ja toiminnallisemmassa tilassa ollessani vihreät, mutta kun oloni on jollain tapaa "haavoittuva"/rentoutunut ja tyyni tulee esiin se pehmeämpi, utuinen sininen. Joskin vaikuttaa siltä että iän karttuessakin on tuo vihreys vähän karissut silmistä, ja isältä saatu sinisyys ja varsinkin se hailakkuus tullut yhä enemmän esille...

Kauniiksi peuransilmiksi näitä on joskus haukuttu, ja kun ne niin avoimet ovat, enpä ihmettele... Kai noista se sellainen tietynlainen ujo haavoittuvuus/lempeys läpi näkyy. Ehkä jonkinlainen vanhan sielun viisauskin, mistäpä sitä tietää. Tunteeni huokuvat läpi aika helposti, melkein tahtomattakin; joskin ajan kanssa oppinut sitä jonkin verran kontrollloimaan ihan haavojen välttämisen vuoksi. Luonteeltani olen kyllä sellainen pohdiskeleva, jatkuvasti vähän muissa maailmoissa oleva. : Yleisilmeeni on usein ehkä aavistuksen ontto/tyhjä, osin sisäänpäin kääntynyt, tuntuu että pikemminkin vaistoan ympäristöäni enemmän kuin näen ja samalla ajatukset juoksevat omaa polkuaan koko ajan (ehkä    ja    vaikutustako) - silloin silmät usein jälleen siniharmaat, entistäkin hailakkaammat. Ja kun ajatuksissani olen, saakin minua joskus melkein kalauttaa kalloon ennen kuin kuulen/reagoin mihinkään...  Yleisilmeestä taitaa silti nähdä millä tuulella olen, lämpö/lempeys huokuu läpi jos ajatukseni ovat lämpimiä.  

Joku niitä kuun aspekteja saturnukseen heitti katseesta huokuvien vaikutelmien selitykseksi, ja omasta syntymäkartasta ainakin osui silmiini että itselläni on  eli sellaiset rakastuneen ihmisen silmät. Ja taitaa se totta olla, ei voi kieltää...sellaista hehkua sieltä näyttää aina läpi huokuvan. Ja korostuu vain entisestään kun jotakuta todella rakasta ajattelen. Ja kun sen yhdistää tuohon peuransilmiin...no se kyllä selittäisikin miehiltä saamani reaktiot... Vaikka nousu-kaksonen olenkin, ja kujeileva luonne ja ilmeikkyys silmistäni usein paistaakin (rakastan ystävien hauskuttamista/piristämistä!!!), en totisesti ole mikään innokas flirttailija. Mielummin pitäisin kaksilahkeisiin tietynlaista etäisyyttä, mutta minkäs teet kun miesvaltaisella alalla opiskelet... : Mutta jösses sentään, että tuntuu joskus että saa noita epämääräisiä ihailijoita karistella kannoiltaan jos yhdenkään pehmeämmän vilkaisun olen erehtynyt antamaan...  Eihän noita sydämiä tahtoisi murskata, mutta minkäs teet... Siinä ei meinaa auttaa sekään että muutoin minulla onkin vähän yksinäisen suden (ellei peräti jääprinsessan ) maine...

Itsestäni kyllä tuntuu, että oudommassa seurassa ollessani joku saattaisi pitää katsettani sellaisena että vaikka katson en kuitenkaan näe. Että en olisi täysin läsnä, vaan katson ihmisten ohi, jopa vähän välinpitämättömällä ja kylmällä tavalla. No, sokeahan olenkin kuin pöllö - silmälasien vahvuudesta päätellen, joten se selittäisi sen ainakin puoliksi... Silmälasit kuitenkin sen verran rajoittavat näkökenttää, että joskus en oikeasti huomaa tai tunnista ihmisiä, jotka jäävät lasien luoman alueen ulkopuolelle. Siksi en esimerkiksi välttämättä huomaa jos minua vaikka moikataan kadulla. Mutta tiedän kyllä että myös tietynlaista muuria olen oppinut sisimmässäni pitämään, jotta en paljastaisi silmilläni liikaa. Mutta nyt kun noita liitteeksi laittamiani esimerkkejä silmistäni erillään koko kasvoistani katson, niin eihän noista saa irti kylmyyttä tai etäisyyttä oikein tekemälläkään... Pahus sentään Ja äkäinenkin minun oikeastaan vaikea olla, ainakaan pelkillä silmillä minun on lähes mahdoton saada aikaan vihaista ilmettä... Ovat siihen tarkoitukseen vähän liiankin pehmeät! Pitää mökötykseenkin käyttää koko teatraallisten eleiden arsenaali käyttöön. Vaikka harvoin minua toisaalta suuttumaan saakaan...

Joka tapauksessa minusta tuntuu usein siltä, että tietyllä tapaa tosiaan luotaan ympäristöäni katseellani kuin tutka ja suodatan "ylimääräiset" ihmiset pois - väistellen katseella (ja osin likinäköisyydenkin verukkeella) ne joihin en halua kontaktia. Mutta sitten kun katseeni johonkuhun todella kiinnittyy, "tutkasignaali" sinkoutuu sinne, katseen johtamana suoraan sieluun ja vaistot perässä keräämään kaiken mikä irtoaa. Joku sen susimaisuuden jo mainitsikin, että katse "näkee läpi". No, samaa vikaa taitaa olla minullakin. Tosin toteeminikin onkin susi, joten liekö ihme. Mutta sen oman suojaetäisyyden pitämisen vuoksi koitan pitää moiset toisten tarkastelut hyvin lyhyinä ja irrottaa katseeni mahdollisimman nopeasti saman tien. Mutta eihän tuo aina onnistu, näemmä ainakaan mitä noista miesten reaktioista on saanut viime aikoina huomata...ja taas saa väistöliikkeitä treenata oikein sydämensä kyllyydestä...   Voi poloiset...

Yleensä joka tapauksessa aika lämpimät ja avoimet silmät, varsinkin rakkaille. Silloin kyllä katseeni sulaa selkeästi ja pysyn "läsnä". Ja kun ystävien kesken tosiaan rakastan pientä kujeilua ja nauran paljon, ilmeikkyyttä silmissäni riittää ja se paljonpuhuttu kujeellisuuskin pilkehtii silmissä ja paljon. Ja silloin sitä flirttiäkin saattaa irrota melkoisesti...  Korostaisiko    vielä sitä pilkettä...mene ja tiedä... 

[Pallaskissa]

Ohoh! sekuretton silmäkuvia katsellessa oli kuin olisi peiliin katsonut 
Spooky!

[mirka222]

Tässäpä myös minun silmäni. En tykkää kun ne ovat niin pienet! Erikoista ehkä kun ne ovat niin vihreät, useat ovat kysyneet onko minulla värilliset piilolinssit En tiedä kyllä, miten näkyy kuvassa...

[Eileithyia]

Herätän tämän ketjun nyt eloon.

Tässäpä tämän jousimiehen simmut (aloin taiteilemaan tuon viimeisen kanssa). Olen nousuneitsyt, mutta aurinko, kuu ja merkurius jousimies. Sitten kauriissa on myös aika paljon planeettoja.

[ezikko]

Eileithyia, sulla on ihan haltijan silmät!  tosi nätit!

yhyy nyt oon kademakkara  tässä mun silmät, en ihan heti tajunnu, mitä nikki tarkoitti nousu skorpparin iiriksen rajauksella, ennen kuin tsiigasin omia silmiäni vähän tarkemmin...

skorppareilla on useinkin tuo iiriksen rajaus,
noususkorppareillakin,
myös itseltä löytyy "rajaava" katse

esikon silmät >>

[Adele]

 Tämmöset taivaansiniset noidan silmät kuulemma olis meikäläisellä   
Tulikohan noista laatikoista "näkyvät" vai tartteeko suurennuslasin 

[Eileithyia]

Tosi kivan väriset Ezikko! Niin ja Adele kans! 

Ite oon aina halunnu sellasen iiriksen rajauksen niinkuin skorppareilla.  Ja hailakan siniset tai harmaat silmät, niin tai vihreet.

[mc82]

Tässä meikäläisen simmut, toisessa "tosikkoilme", toisessa, kun nauran (tuli vähän väkinäinen hymy, joten täytyy laittaa joku kuva myöhemmin, jossa luonnollisempi hymy). Toisaalta pidän silmistäni, toisaalta ovat liian pienet - tosin vahvoilla miinuslaseilla on aika vahvasti pienentävä vaikutus, nimim. sokea kuin lepakko

Naurusilmiäni olen aina pitänyt hiukan ilkikurisina - noo, tämmöinen vähän ilkikurinen olenkin välillä   Kiltti ja pehmeäsydäminen tyttö kuitenkin pohjimmiltani   Tosikkoilme on mun mielestä aika huolestunut, olen kuullut monesti, että näytän huolestuneelta ja ehkä jopa nyreältä, kun mulla on perusilme naamalla. No, toisaalta mun mielestä katseeni kuvastaa myös sitä huolenpitoa ja tukea, minkä kaikkein rakkaimmat ihmiset multa saavat

Huolestuneisuus lienee  :n vaikutusta, ilkikurisuus tulee taas tuosta  -painotuksesta ja tulisesta  :sta - ja on mulla myös aika vahvasti aspektoitunut  (mm.  ,  jne.). Vai mitäs työ tykkäätte?

Eilethyia: sun silmissä on jotain samaa kuin mun miehen silmissä - hänkin on muuten  ! Semmoinen ystävällisyys ja ymmärtäväisyys, vaikka toisaalta miehellä on  :ssä, mikä tuo semmoista tiettyä etäisyyttä katseeseen, mies selkeästi katseellaan varmistaa, ettei juurikaan kukaan pääse koskettamaan häntä sydämestä - paitsi ne, jotka osoittautuvat luottamuksen arvoisiksi (heh, kehun itseäni ). Mies on myös  , vaikka tuo  on kylläkin ihan Skopun rajoilla - juurikin tämä Skopun rajamailla oleminen tuo tiettyä syvyyttä ja intensiivisyyttä miehen katseeseen. Mies ikäänkuin katsoo jokaisen ihmisen sisään, näkee heti, millainen ihminen on pohjimmiltaan - on oikeasti tosi tarkkakatseinen ja erinomainen ihmistuntija! Ja kyllähän herralla vaikuttaa  , mikä on varmaan omiaan tuomaan sitä syvyyttä ja tarkkanäköisyyttä.

Mutta hurjan nätit silmät sulla, jäin tuijottamaan kuviasi vähän pidemmäksi aikaa!

[suski7]

ok, laitanpa minäkin hetkeksi oman kuvani...aurinko skorppari, kuu kalat ja nousu kauris. Tummansiniset ja "utuiset", lieneekö likinäön syytä?? :-)
Silmät muuten kuuluvat JUPITERIn alaisuuteen...itellä juppe kaloissa. Korvat marsille, nenä saturnukselle, huulet venukselle, tuntoaisti merkuriukselle.

[nikki]

millä perusteella?

[marix]

oujea! silimät! mullon tosin tossa piilarit, oikea väri on sininen..

[Eileithyia]

Eilethyia: sun silmissä on jotain samaa kuin mun miehen silmissä - hänkin on muuten  ! Semmoinen ystävällisyys ja ymmärtäväisyys..

Mies ikäänkuin katsoo jokaisen ihmisen sisään, näkee heti, millainen ihminen on pohjimmiltaan - on oikeasti tosi tarkkakatseinen ja erinomainen ihmistuntija! 

Mutta hurjan nätit silmät sulla, jäin tuijottamaan kuviasi vähän pidemmäksi aikaa!

Kiitos! En tosin itse ole koskaan pitänyt kovin kummoisina. 

Minäkin olen muuten aika hyvä ihmistuntija, samoin kuin miehesi ilmeisesti. Näen aina toisten läpi, miksi joku käyttäytyy niinkuin käyttäytyy ja pystyn vetämään siitä pitkän psykologisen analyysin.

Mistä muuten "näkee" muuten ulkonäön kartalla? Joskus oli siitä jossain ketjussa puhetta enkä nyt muista että mitä ja missä. Itsellä on kovinkin lapsekas ja viaton ulkonäkö ja tuntuu, että nuo silmät oikein korostaa sitä lapsekkuutta ja viattomuutta. Minun tapauksessani ulkonäkö kyllä pettää. Vai liekö sitten lapsekkuus ja viattomuus säilynyt sielussa kun silmäthän ovat sielun peili.