Jos suvussa ei ole sydänvaivoja eli tiedettäisiin jo mitä etsiä niin se häiriö voi olla vaikea todentaa. Kokemusta on nimittäin juuri siitä, ettei rytmihäiriötä saada kiinni juuri silloin kuin ollaan sairaalassa sitä tutkimassa. Vai oletko edes päässyt niin pitkälle? Eli onko jäänyt terveyskeskuskäynteihin? Yritä viedä asiaa eteenpäin. Ja voihan rintakipu liittyä myös stressiin ja masennukseen! Ainakin minulle rytmihäiriöt pahentuvat stressistä.
Minäkään en tiedä mikä masennukseni aiheuttaa. Kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin mutta olen hyvin surullinen ja epämääräisesti peloissani suurimman osan ajasta. Olen myös huomannut, että pms-oireet pahentavat itkuisuutta ja kuukautisten aikaan tulee itkettyä niitä asioita, jotka silloin sattuvat olemaan pinnalla. Eli hormonaalista epätasapainoa. Osaan suhtautua asiaan jo filosofisesti ja elää sen kanssa. Eli tiedän, että pari päivän päästä pahimmista "kohauksista" ajattelen jo eri tavoin ja maailma ei näytä niin mustalta.
Masentuneena ja herkkänä alkaa myös ottamaan "merkkejä" vastaan liian herkästi. Ihminen saa ainakin pienessä mittakaavassa synkronian ja muu toimimaan ihan itse ja myös itseään vastaan. Tai ehkä sitä vaan tulkintsee merkkejä niin kuin toivoo, eikä niin kuin ne ovat. <Tämä on minun mielipiteeni ja kokemukseni. Kannattaa siis olla varovainen ja suojella itseään jos kokee muutenkin arjen raskaaksi. Omakohtaisesti voin sanoa, että väärä toivo masentaa entisestään.
Masennuksen taustalla voi olla mitä vaan..luultavasti menneisyydestä/lapsuudesta nousevaa. Miksei myös menneistä elämistä jos halutaan mennä niin pitkälle. Kannattaa lähteä selvittämään asiaa terapiaan jos se tuntuu oikealta. Toivottavasti masennuksesi on sitä lajia joka katoaa/parantuu. Sitähän on nykytutkimuksen mukaan kahta eri sorttia..eli ihan oikea tulehdus aivoissa ja sitten muu osa, jonka syntymekanismeja ei tunneta. Voimia