Olen vesimies - en osaa muuta sanoa, kun en ymmärrä astrologiasta yhtikäs mitään, mutta erittäin eläinrakas, taiteellinen ja oman tien kulkija olen aina ollut. Sekä yksinviihtyvä, luontoihminen ja tehnyt lapsesta asti mitä olen halunnut. Jos en ole jotain osannut, olen sen opetellut. Poikatyttö - farkkuihin ja villapuseroon pukeutuja, harrastan taidetta, klassista musiikkia, "erilaista" kirjallisuutta, kahvakuulailua, omankehon treenejä, kelkkakilpailuja, valokuvausta.... Miehisessä ammatissa olen ollut koko ikäni, yrittäjänä - työvuosia ens vuonna pyöreät 40. Terve olen ollut - siihen olen itsekin aktiivisesti vaikuttanut omilla valinnoillani.
Koen myös vahvasti, että olen onnellisten tähtien alla syntynyt. Mielestäni minulla on ollut tosi onnellinen ja helppo elämä. Olen sunnuntaiaamuna syntynyt - mun äiti sanoi, että sunnuntailapset pääsee elämässä helpommalla.
Mun mies on meinannut kuolla syöpään - antoivat sille HYKSissä aikoinaan kolme viikkoa elinaikaa - sellainen ärhäkkä leukemia, ettei mitään mahdollisuutta kuulemma parantua. Meillä lapset oli ihan pieniä, ja samalla tein yrittäjänä tosi pitkiä työvuoroja. Koskaan en edes ajatellut, että mun mies voisi kuolla - no ei se kuollutkaan. Ja nyt tuossa 25 vuoden jälkeen elää terveenä ilman ensimmäistäkään lääkettä.
Ei se mun elämä varmaan ole ehkä niin helppoa ollut, mutta silti minusta vaan tuntuu, että olen ollut tosi onnekas. Kiitollinen olen, ja muistan myös kiittää: hyvistä asioista - ja niistä vastoinkäymisistä myös. Nekin on tarkoitettu minun parhaakseni. Oppimaanhan tänne on tultu - joku oppii lukemalla, joku toisten tekemistä virheistä ja joku vasta kusemalla itse siihen paimenlankaan...
