seuraava »

[sideman]

... sotimisen loppuminen lopullisesti lienee sangen epätodennäköistä?

Luulemmepa, että yleensä yhteiskunnassa korkeisiin päättäviin asemiin pääsevät henkilöt
ovat keskimääräistä enemmän psykopaattisia.

Perustelu tuolle on mm. se, että koska psykopaatin tunnereaktiot ovat vaimeita,
hänen on helppo esittää esim. politiikassa vakuuttavaa ja samalla miellyttävää
tyyppiä, varsinkin jos hänellä sattuu olemaan edes hitusen näyttelijän lahjoja?

Mitä enemmän ihminen on psykopaatti, sitä voimakkaampia kokemuksia
hän tarvinnee tunteakseen elävänsä.

Niinpä rauhan ajat ovat psykopaateille lähes tappavan ikäviä. Psykopaatin, kuten
mahdollisesti Putinin, alitajuinen toive saattaa olla maailmansodan sytyttäminen
ja siten nimensä saaminen esim. Hitlerin ja Aleksanteri Suuren tavoin "ikuisesti"
historian kirjoihin?

 :

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1421745460265.html

[Eklektikko]

Kun ihmiskunnan tietoisuuden taso nousee, ryhtyvät kaikki ihmiset - myös ne skeptikko-ateistit - tomimaan eri tavoin kuin ennen. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät poliitikoiltaan/johtajiltaankaan siedä enää samaa mitä ennen.

Ennustankin että parin sukupolven kuluessa ollaan tilanteessa, jossa psykopaatit eivät enää menestykään.

[Varjotar]

Yks viisas kertoi, että virheet toistuu kunnes niistä opitaan.
Aika kauan saadaan, jos ikinä edes eteenpäin päästään, odottaa..

[Ritsa]

Onpas pessimististä taas. Nooh kukin tavallaan. Kuitenkin olen samoilla linjoilla, että ihmiset näkevät/alkavat "nähdä" näiden psykopaattien pintakiillon ja hulluuden läpi. Voi niitä raukkoja sitten, kun ei enää samat keinot tepsi ja kukaan ei kunnioita heidän olemustaan (=koska se on rakennettu ulkoisen päälle, joka ei ole ikinä niin vakaata) Kaikki tuttu turvallisuus siispä katoaa elämästä ja ego heittää häränpyllyä. Siinäpähän sitten oppivat toista ääripäätä, niin kuin aina ihmisen oma sielu haluaa tehdä tasapainottaakseen ikuisen olemuksensa. Siksi itse annan näille psykopaateille vaikka heti anteeksi, kunhan vain pyrkivät muuttamaan toimintansa rakkaudellisemmaksi. Ja vaihtakoot todellisuutta jos ei onnistu, tämä Maapallo on matkalla jo ihan toisenlaisiin juttuihin.

En itse oikein ymmärrä miksi odottaa, että muutosta ei tule? Mitä siitä hyötyy kukaan? Muutos on sitäpaitsi varmimpia asioita maailmankaikkeudessa. Jos antaa menneisyyden tapahtumien (historian kirjat kirjoittavat "voittajat" ja silti siellä on vaikka mitä upeitakin mullistavia tapahtumia jäänyt tietoomme ja loppuja voi arvata intuitiivisesti) määrittää nykyhetken ja tulevaisuuden niin se on oma valinta. Itse en odota vaan tiedän muutoksen olevan jo täydessä vauhdissa, niin kuin se on aina. Voihan siinä tietysti pettyä, jos asiat eivät muutukaan kuten haluasi. Sen jälkeen voikin harjoitella olla ottamatta asioita liian tosissaan. Samantyylinen asia, kun jotkut sulkevat itsensä rakkauden tavoittamiselta koska on mahdollista, että se satuttaa. Mutta omaa hyvinvointiani sekä muidenkin auttaa eniten tämä tietynlainen huolettomuus ja positiivinen usko ihmisyyteen sekä tulevaan.