|
jiallana
Kohtuuastroilija
Viestejä: 54
|
|
« Vastaus #1 : 30.03.2015 23:38:25 » |
|
Jaa-a, minä ainakin olen "altruisminen" luonteenlaadultani, ollut jopa haittaavissa määrin itseni ja omat tarpeeni sysään työntävä. Vuosien mittaan sitä on oppinut pikku hiljaa itsekkäämmäksi, tosin edelleen selkeästi itsekkäät ihmiset saavat välillä puistatuksia aikaiseksi - en ymmärrä toiminnan logiikkaa (paitsi tosi kovin pähkäilemällä, enkä aina silloinkaan). Joskus huomaan kyllä joissain tilanteissa ihailevanikin ihmistä, joka toimii hyvin itsekkäästi..en kuitenkaan koskaan sellaisissa tilanteissa, joissa se tapahtuu muiden kustannuksella. Lähinnä kiehtoo riippumattomuus muista omia valintoja tehdessä (mikäli ne eivät vahingoita muita, ainakaan niitä, jotka ovat riippuvaisia jotenkin toisen valinnoista l. yleensä lapset). Olen aurinko nousu kuu Kaloihin kaiketi tuo luonteenlaatuni istuu varsin pitkälti.
|
|
|
tallennettu
|
Elämä on.
|
|
|
jiallana
Kohtuuastroilija
Viestejä: 54
|
|
« Vastaus #2 : 30.03.2015 23:40:16 » |
|
Ja vielä sullekin!
|
|
|
tallennettu
|
Elämä on.
|
|
|
koppi
Kohtuuastroilija
Viestejä: 148
|
|
« Vastaus #3 : 01.04.2015 08:41:20 » |
|
Kiitos Jiallana vastauksestasi ja rohkeudestasi. Nykypäivän maailmassamme egoistinen luonteenlaatu tuntuisi olevan voitolla, jolloin pelkästään itsekkyyteen perustuva tekeminen näyttäisi kantavan hyvää hedelmää. Hedelmistä puhuttaessa, tapasin kerran oudostikäyttäytyvän ns. altruistisella luonteenlaadulla olevan ihmisen. Hän opetti minulle viisaudellaan, miksi hänen omassa elämässään ( egoismi) ei kantanut hyvää hedelmää. Vain Kuitenkin opetetaan että ahneudella ei ole mitään rajaa ja että ahneella ja itsekkäällä ihmisellä on enemmän. : No tapaus oli seuraavanlainen:"Joukko työystäviä oli ruokailemassa ja syötyään pääruoan siirryttiin jälkiruoan pariin, jolloin kulhossa oli ainoastaan yksi herkullinen omena jälkiruoaksi yhteensä neljälle henkilölle jaettavaksi. Yksi kavereista otti tuon ainoan omenan ja söi sen kokonaan itse muiden katsoessa kieli pitkänä kun herkkupala häipyi tuulensuojaan. Syötyään omenan kaveri tokaisi, että olisihan tuon voinut jakaakin neljään osaan, mutta ei siitä olisi riittänyt tarpeeksi hänelle itselleen". Kysymys kuuluu:" Haluaisitko sinä lounastaa tuonkaltaisen työystävän kanssa toistamiseen" Voipi olla, ettei lounaskutsuja sataisi moisen tempun jälkeen, eikä tulevaisuudessakaan jakoperusteet kohtaa ahneudella varustettua egoistiä ainakaan silloin kun muut saisivat siitä päättää. Luonteella on merkitystä ja kasvatuksella, jolloin kysymys kuuluu:" Minkä verran voin vaikuttaa siihen, miten itsekäs tai epäitsekäs mielenlaatu minulla on?" : Onko tähtimerkillä merkitystä siihen asiaan millainen käytös ja luonteenlaatu minulla on jo syntymälahjana saatuna, vai onko kyseessä pelkästään opittu tapa? Altruistinen versus Egoistinen mielenlaatu. Onko nuo sidottu tähtimerkkiisi?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
jiallana
Kohtuuastroilija
Viestejä: 54
|
|
« Vastaus #4 : 01.04.2015 12:25:24 » |
|
Tuo sinun esimerkkisi oli mielestäni jotenkin aika kaukana siitä, mitä minä ajattelen egoismin /altruismin olevan... minusta tuolla ihmisellä oli vain huonot käytöstavat ja se on eri asia kuin egoismi. En minä tiedä perustuuko egoismi/altruismi tähtimerkkeihin vai mihin, mutta minun nähdäkseni ihmisillä on jotenkin luontaisesti ja sisäänrakennettuna erilaiset tavat reagoida tilanteisiin ja toimia niissä. Tuon esimerkin mukaan minä jotenkin ajattelisin niin, että tämän viisaaksi mainitsemasi ihmisen esimerkki siitä, miksi hän ei ole tuollainen ahne omenansyöjä, oli lopulta egoistinen - nimittäin perustelu oli se, että eipä sitten satelisi lounaskutsuja (ts. hän ajatteli, että haluaa toimia epäitsekkäästi, jotta saavuttaisi sen myötä jonkin edun l. olisi edelleen suosittu lounaskaveri). Valinta perustui egoismiin, tai jos ei nyt suorastaan egoismiin, niin toiminnalla oli kuitenkin itsekkäät perusteet. Altruistin määritelmä tilanteesta olisi mielestäni se, että onpa huonot käytöstavat, mutta taisi olla kyllä meistä kaikista nälkäisin ja halusi eniten sitä omenaa. Syököön sen sitten. Asioita ei kannata sekottaa keskenään. Esim. minä olen kyllä varsinainen herkuttelija ja voisin todellakin syödä sen viimeisen omenan. Työpaikan kahvipöydällä olen USEASTI syönyt viimeisen keppoon jääneen karkin, jota kukaan muu ei tohdi ottaa. Ehkä se karkki jää sinne, jotta sen sitten löytäisi se, jonka eniten sitä tekee mieli. Ja usein se olen minä, en laisin häpeä myöntää. Tämä ei kuitenkaan tee minusta egoistia - nähdäkseni olen vain perso makealle. Jos samaan pöytään tulisi joku, jonka todella paljon tekisi karkkia mieli, niin antaisin hänen syödä sen. (Oikeammin ehdottaisin, että laitetaanko karkki puoliksi, hih hih hii). Ja kyse ei ole siitä, ettenkö soisi toiselle sitä karkkia, että minulle tulee paha mieli siitä, että joku muu saa syödä sen karkin ja saa enemmän kuin minä. Kyse on vain siitä, että minun nyt yleensäkin tekee aivan hillittömästi mieli kaikkea hyvää niin kauan kuin sitä suinkin on olemassa.
|
|
|
tallennettu
|
Elämä on.
|
|
|
jiallana
Kohtuuastroilija
Viestejä: 54
|
|
« Vastaus #5 : 01.04.2015 12:39:54 » |
|
Vielä: Eli altruisti voi käyttäytyä myös itsekkäästi ja meidän kaikkien itse asiassa pitäisi osata olla myös itsekkäitä toisinaan. Kuitenkin, hänen toiminnan perusteensa eivät ole pääsääntöisesti itsekkäät. Minä en arvottaisi egoistia ja altruistia minkään mittapuun mukaan arvoasteikolle. Kumpikaan ei ole ns. suotavampi ominaisuus ihmiselle, tai tee hänestä parempaa ihmistä. On kyse vain erilaisista tavoista toimia tässä maailmassa, vaan molemmat toimii. Narsismi (vääränlainen) on sitten eri asia, vaan siinä sitten tämä ahne omenansyöjä ei olisi pelkästään syönyt omenaa, tietänyt, että muutkin haluavat sen, vaan sitten vielä myös oikein iloinnut siitä, että muut jäivät ilman ja heille tuli paha mieli. Pelkästään tuon ilon saavuttaakseen hän olisi syönyt omenan, vaikkei edes olisi lähtökohtaisesti halunnut sitä. Eli tyytyväisyys ei tule itse toiminnasta, vaan muiden tunteiden manipuloinnista omalla toiminnalla.
|
|
|
tallennettu
|
Elämä on.
|
|
|
.ave.
Kohtuuastroilija
Viestejä: 182
|
|
« Vastaus #6 : 02.04.2015 21:37:26 » |
|
Pienenä näkökulmana aiheeseen, luin juuri joku aika sitten siitä, kuinka altruismi on periaatteessa niitä ominaisuuksia, joita evoluution kehitykseen pohjaavasta näkökulmasta ei voisi selittää. Jos ajatellaan, että ihmiselle ovat jääneet vahvoiksi ne ominaisuudet, joista on ollut hyötyä (eli perinyt ne henkilöt, jotka ovat jääneet henkiin, jotta ovat voineet lisääntyä), ei altruismi kuuluisi niihin (koska se äärimmilläänhän tarkoittaa, että kuolisi toisen puolesta ennen kuin itse ehtii jatkaa geenejään). Kuitenkin, altruismi palvelee lajin parasta ja lajin jatkumista, eli tässä mielessä altruismi juuri on erityisen tärkeä ominaisuus, jonka avulla ihmiset ovat lisääntyneet näinkin isoksi joukoksi. Kyky yhteistyöhön, kyky toisen ihmisen ymmärtämiseen ja kyky toisen kanssa jakamiseen ovat itse asiassa keskeisiä selittäjiä sille miksi ihminen lajina menestyy. Monesti sanotaan, että ihmisen "luonto" on pohjimmiltaan itsekäs, mutta ehkä se ei olekaan ihan niin. : Jiallana, hienosti kirjoitettu, komppailen tuota vahvasti, muttei ole mitään lisättävää. Mitä itse sitten olen.. varmasti molempia, tilanteesta riippuen. Kaipaan useinkin hyväksyntää toisilta ja siten toimin ns. toisia huomioon ottavasti egoistisista syistäni. Toisaalta mitä enemmän olen oppinut tuntemaan itseäni ja luottamaan itseeni enemmän, sitä enemmän uskallan antaa toisille sitä mitä haluankin heille antaa, eli pyyteettömästi hyvää mieltä. Haluaisin vain, että kaikki olisivat onnellisia, jos vain se olisi minun vaikutusvallassani. Mutta pienet asiat ovat, vaikka niiden tekeminen välillä vaatiikin rohkeutta. Ei silti ole väärin kaivata hyväksyntää ja rakkautta, ja toimia jollain tavalla pohjimmiltaan vain saadakseen niitä. Ei ole väärin haluta asioita itselleen, eikä ole väärin, jos ei aina uskalla toimia "oikein" tai sillä tavalla miten haluaisi. En ihan jaa tätä nykykäsitystä siitä, että jokaisen pitäisi osata olla yksin. Kyllä ihminen saa haluta kumppania ja parisuhdetta, ja tuntea, että jotain puuttuu, jos ei sellaista ole. Kyllä ihminen saa kaivata rakkautta, se on yksi perustarve. Voin sanoa, etten haluaisi elää koko elämääni yksin, se ei ole mun juttu. Olihan sinkkuvuodet ihan kivoja, mutta kyllä mielummin olen tässä perheen kanssa. Ja jos jotain käy, ja jään taas yksin, niin kyllä siitäkin selvitään, mutta tuskin silti lakkaan kaipaamasta läheisyyttä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #7 : 03.04.2015 09:32:20 » |
|
Pienenä näkökulmana aiheeseen, luin juuri joku aika sitten siitä, kuinka altruismi on periaatteessa niitä ominaisuuksia, joita evoluution kehitykseen pohjaavasta näkökulmasta ei voisi selittää. Jos ajatellaan, että ihmiselle ovat jääneet vahvoiksi ne ominaisuudet, joista on ollut hyötyä (eli perinyt ne henkilöt, jotka ovat jääneet henkiin, jotta ovat voineet lisääntyä), ei altruismi kuuluisi niihin (koska se äärimmilläänhän tarkoittaa, että kuolisi toisen puolesta ennen kuin itse ehtii jatkaa geenejään). Kuitenkin, altruismi palvelee lajin parasta ja lajin jatkumista, eli tässä mielessä altruismi juuri on erityisen tärkeä ominaisuus, jonka avulla ihmiset ovat lisääntyneet näinkin isoksi joukoksi. Kyky yhteistyöhön, kyky toisen ihmisen ymmärtämiseen ja kyky toisen kanssa jakamiseen ovat itse asiassa keskeisiä selittäjiä sille miksi ihminen lajina menestyy. Monesti sanotaan, että ihmisen "luonto" on pohjimmiltaan itsekäs, mutta ehkä se ei olekaan ihan niin. : Kuka lie väittänyt, ettei altruismia voi selittää evoluution näkökulmasta? Kyllä meille evoluution erikoiskursseilla selitettiin sitä hyvinkin, malliesimerkkinä esimerkiksi sudet. Susilaumassahan vain johtajapari lisääntyy ja muut lauman jäsenet (jotka ovat yleensä sukua johtajaparille) auttavat johtajanaaraan pentujen kasvattamisessa. Evoluutio ei toisekseen pyri mihinkään erityiseen suuntaan, kehitystä tapahtuu lähinnä toissijaisesti, kun eliöt yrittävät sopeutua vallitseviin olosuhteisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Yhteistyö on monessa tapauksessa huomattavasti parempi vaihtoehto yksilön kannalta kuin silkka kilpailu. Sudetkin saavat laumassa suurempia saaliita ja kun populaation koko pysyy hallittuna, ruoka myös riittää kaikille. Eikö tässä ole paljonkin järkeä?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #8 : 03.04.2015 11:11:15 » |
|
Sitten vielä evoluutiosta mahdollisesti kiinnostuneille suosittelen visiittiä kirjastoon ja sieltä kannattaa lainata Ernst Mayerin Evoluutio. Ko. herra on herra oli biologi ja evoluution tutkija, joka ryhtyi vasta vanhalla iällään kirjoittamaan kirjoja. Tutkijan kirjoittamaksi "Evoluutio" on hyvin yleistajuinen, joten ei tarvitse olla biologi tajutakseen siitä jotakin.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ritsa
|
|
« Vastaus #9 : 03.04.2015 16:19:38 » |
|
Jotenkin tuo Aven näkökulma osuu ajatusmaailmaani paremmin, vaikka Lillillä oli hyviä pointteja. Tuo susien toiminta johtajan puolesta ei mielestäni sovi altruismiin. Ennemminkin se on johtajan pelkoa, joka tilaisuuden tullen muuttuu eri jutuksi. Tosin en silti näe silkkaa altruismia kovin todennäköisenä mahdollisuutena, koska kaikki toiminta hyödyttää pakosti myös itseä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ritsa
|
|
« Vastaus #10 : 03.04.2015 18:12:07 » |
|
Itselläni on Jupiter Kaloissa oppositiossa Aurinkoon ja Merkuriukseen, sekä Kalanousu ja itseäni on aina egoistisuus etonut. Kalathan ovat altruismin alkulähde, jos näin voi sanoa. Mutta kokemuksen kautta huomaa pakosti, että egoistisuudessa on pointtinsa. Olen kuitenkin erittäin iloinen näistä asetelmista ja kokemuspohjista. Mielestäni helpompi käsitellä karmaa, eli saada tyytyväinen elämä joka tasolla, mutta ehkä vaikeampi luoda, tai tehdä spontaanisti.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #11 : 03.04.2015 19:01:25 » |
|
Tuo susien toiminta johtajan puolesta ei mielestäni sovi altruismiin. Ennemminkin se on johtajan pelkoa, joka tilaisuuden tullen muuttuu eri jutuksi. Tosin en silti näe silkkaa altruismia kovin todennäköisenä mahdollisuutena, koska kaikki toiminta hyödyttää pakosti myös itseä.
Ovatko sitten yhteiskuntahyönteiset parempi esimerkki? Pesänvartijat, jotka eivät voi edes lisääntyä, ovat valmiita kuolemaan yhdyskunnan turvallisuuden takia. Mehiläisten hoitajat ovat varmasti tulleet kivuliaan tutuiksi tämän asian kanssa. Yhteisössä eläminen on hyödyllistä: toimiva yhteisö tuo yksilöille turvaa ja riittävästi ravintoa, mutta sen toimivuuden kannalta yksilöiden on löydettävä oma paikkansa ja tehtävänsä. Ajatelkaa nyt vaikka ihmisten kaupunkeja: kyllähän siellä monet elelevät yksin omissa kennoissaan, mutta asunto, lämpö, vesi, valaistus, viemäröinti, sähkö ja sähkölaitteet, huonekalut ja vaatteet eivät todennäköisesti ole ko. yksilön omin käsin generoimia eikä ruoka itse metsästettyä/kasvatettua. Kaikki tämä on vaatinut suurehkon yhteisön panoksen. Yhteisössä yksilö pääsee vähän helpommalla, mutta yhteisöelämä tuo tietysti sosiaalisen normistonsa. Jotkut viis veisaavat sosiaalisista normeista, toiset menevät taas hyvinkin pitkälle yhteisön jäsenen tai jäsenten takia. Äidithän menevät tunnetusti erittäin pitkälle omien jälkeläistensä hyvinvoinnin takia ja erityisesti silloin, jos nämä ovat vaarassa. Jälkeläiset ovat vanhemmalle iso investointi ja tätä investointia suojellaan mieluusti niin hyvin kuin osataan, altruismiin asti. Jos tällainen käytös on antanut jälkeläiselle paremmat mahdollisuudet selviytyä aikuisuuteen asti, niin silloinhan se on hyödyllinen ominaisuus.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ritsa
|
|
« Vastaus #12 : 04.04.2015 00:39:36 » |
|
Ei tuollainen mene mielestäni altruismista, että se on ehdollistumisen kautta ns. koodattu olemukseen. Ihmisyydenkin "luonto" on muuttuva, aina. Jälkeläisten suojelu ei myöskään mielestäni sovi altruismin kuvaan. Altruismi on mielestäni käsite, joka ei helposti, lähellekään, sovi fyysisyyteen. Tai ehkä mihinkään, vaikka joku olisi Jeesus tai vastaava.
Mielestäni on hassua verrata ihmisyyttä muihin maan elämänmuotoihin. Evoluutio on siinä vaiheessa aivan eri, jota ei voi välttämättä päätellä ikinä täysin tästä näkökulmasta. Kuitenkin näkemästämme voimme ymmärtää kaiken. Hetkessä. Evoluutiossa on pointtinsa, mutta se on 200 vuotta vanha teoria ja pohjautuu täysin fyysisyyteen. En silti kiellä sitä. On vain niin paljon muutakin.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ritsa
|
|
« Vastaus #13 : 04.04.2015 00:46:30 » |
|
Mielestäni on lähinnä elämän potentiaalin halveksumista _uskoa_ vain evoluutioon. Evoluutio on yksi todiste tästä tai jopa menneestä hetkestä. Ei nykyisyyden määre siitä mihin tietoisuus pystyy.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #14 : 04.04.2015 08:29:17 » |
|
Ihminen on eläin, jolla on sielu ja mahdollisuus tehdä tietoisia valintoja. Joskus valinnat tehdään eläimellisten vaistojen ohjaamana, joskus tietoisemmin. Tästä päästäänkin taas astrologiaan.
|
|
« Viimeksi muokattu: 04.04.2015 09:13:31 kirjoittanut Lilli »
|
tallennettu
|
|
|
|
|