seuraava »

[jiallana]

Olen sikäli Ritsan kanssa samoilla linjoilla, että ihmisen toimintaa ei voi kovin suoraviivaisesti liittää minkä tahansa muun eläin - tai eliölajin toimintamalleihin. Esimerkiksi hirven käyttäytymismalleja voi verrata hyvin vähäisiltä osin muurahaiseen. Kaikilla on omat evoluutioon perustuvat mallinsa toimia kuten toimivat, usein päinvastaisetkin. "Selviytyminen" lienee yläkäsite kaikelle ja kaikille, selviytyminen suhteessa omaan lajiin. Loppujen lopuksi kun se oma laji on kuitenkin ainut, jonka keskuudessa voi sosiaalisesti toimia selviytyäkseen, muut lajit ovat joko haittaa, hyötyä tai ns. mitäänsanomattomia...pömpsähti tällainen ajatus jostain mieleen. 
Ihminen jostain syystä pyrkii muiden lajien käyttäytymisellä selittämään hyvin paljon myös omaa käyttäytymistään. Ja toisaalta lienemme erityisen egoistinen laji, sillä koemme voivamme selittää toisten eliölajien toiminnan omasta ajattelustamme lähtien. Näemme vapaudenkaipuun kotkan yksinäisessä lennossa, yhteisön turvan muurahaiskeossa, vaikka loppujen lopuksi ei meillä voi olla hajuakaan siitä, miksi jokin eläinläji käyttäytyy kuten käyttäytyy, todennäköisesti perusteet ovat meille täysin ymmärtämättömössä, jota yritämme vain selittää ihmisen ymmärryksellä. Näin siksi, että emme ymmärrä muurahaisten kieltä, emme tunne ainuttakaan muurahaista, jotta olisimme voineet kysyä "Miksi?" 
Tuo altruismi...ehkä on niin, että loppujen lopuksi todellakin kaikki perustuu egoismiin. On ihmisiä, joilla egoismi paistaa käytöksestä hetsilleen pinnalla, toisilla taas se on syvemmällä ja käytös sisältää paljolti hyvin "altruistisia tekoja". Esimerkki: vanhemmillani oli paljolti ongelmia ja niinpä kannoin vastuuta pienistä siskoistani jo murrosiästä lähtien. Ei minun olisi tarvinnut, eikä kukaan pakottanut, mutta toisin toimimista en pitänyt edes mahdollisuutena...pikemminkin koin, etten osannut heille niin paljon antaa kuin mitä he olisivat tarvinneet. En kokenut uhrautuneeni, koin vain tehneeni niin, kuin itse koin oikeaksi (astrologian näkökulmasta tarkasteltuna silloin toimi kai Chiron - ei se kysele avuntarvetta, vaan toimii luonnostaan. Siksi ihmiset saattavatkin suorastaan näännyttää itsensä sen alaisuudessa). Ehkä alitajuisesti minulla oli jokin sellainen egoistinen kimmoke siellä taustalla, että siskonikin joskus sitten aikuisina auttavat minua, mutten todellakaan voi sanoa kokeneeni asiaa silloin niin. En edes osannut ajatella asioita pidemmälle, paitsi siltä osin, että halusin heidän selviytyvän ja olla turvana. Nyt neitokaiset ovat jo aikuisia. En kyllä vieläkään osaa siitä näkökulmasta asiaa tarkastella, että "mitä minä heiltä sitten saisin", paitsi, että minulla on kaksi ihanaa siskoa. Sellaisen egoon läimähtäneen koettelemuksen tosin koin, että pari vuotta sitten tajusin, ettei meidän "selviytymistarinamme" ole ns. yhteinen... että minä tulen aina näkemään sen kaiken hieman erillä lailla..olinhan itse ns. aikuisempi. Heille kokemus on "se nyt vaan meni niin". Minulle se on "se olisi voinut mennä toisinkin, jos olisin antanut". Kai se miten tuo oivallus sattui, johtuu sitten egosta. Ehkä minä kuitenkin tein kaiken jostain sellaisesta itsekkäästä syystä, että sitten minulla on ympärillä ihmisiä, jotka jakavat saman kokemuksen. Ja kun niin ei ollutkaan, ego sai kolauksen. En tiedä.
Vaan onneksi tuokin asia on saatu puhuttua. Ja minulla ihanat siskot 

[.ave.]

Tuo juttu oli kehityspsykologisesta näkökulmasta, mulla ei ole sitä kirjaa tässä nyt enää, niin en voi heittää nimeä. Sen pointti oli siis siinä, että ihmiset, joilla on geeneissä altruistinen "koodi", eivät ehdi jakamaan tätä koodia eteenpäin jälkeläisilleen, koska altruismi ei palvele selviytymistä ja lisääntymistä. Ja näin ollen tämä koodi pikku hiljaa hiipuu. Näissä asioissahan löytyy kaikennäköistä ajattelijaa ja ajatusta tieteestä, koska kehityksestä oikeastaan aika vähän tiedetään (eikä mitään kovinkaan absoluuttisesti) ja tuossa samaisessa kirjassa puhuttiin sitten myös siitä, että toisaalta altruismi palvelee juuri lajia kokonaisuutena ja voikin siten olla keskeinen selittäjä sille, mitkä lajit menestyvät ja mitkä eivät. Tavallaan tämä herättää ajattelemaan, että mitä seuraa siitä, jos ihmiskunta keskittyy enemmän yksilön hyvinvointiin kuin yhteisön hyvinvointiin?

Muistaako kukaan sitä frendien jaksoa, missä Joey vakuutteli, ettei ole olemassakaan mitään puhtaasti pyyteetöntä tekoa? Phoebe sitten yritti todistaa tämän vääräksi, mutta ei niinkään onnistunut. Niin, että voidaanko egoismia ja altruismia lopulta edes erottaa toisistaan? Jiallana kirjoitteli mielenkiintoisesti, ehkä näitä kahta ei edes tarvitsisi erottaa toisistaan, pääasia on että tahto on jokseenkin hyvä?

[Eklektikko]

MItenkäs, kun ihminen on elänyt noin 190 000 vuotta metsästäjä-keräilijänä, jossa hommassa ei vaan selviä hengissä ilman koko heimon (normaalikoko 30-150 henkeä) yhteistyötä, johon sisältyy hyvinkin paljon altruismia - tai miksi sitä nyt sitten haluattekaan kutsua. Päivän metsästyksen ja keräilyn tuotokset kas kun on tapana jakaa niin, että kukaan ei jää nälkäiseksi. Tämä kannatta sen vuoksi, että jokaisella on joskus huono päivä ruuanhankinnassa. Kun anna tänään omastani toiselle, hän antaa minulle kun minulla on huono päivä.

Viimeiset 10 000 vuotta on sitten viljelty maata ja on syntynyt maan yksityisomistus, valtavia tuloeroja, orjuus (työvoimavaltainen maanviljelys tekee moisen kannattavaksi) jne. Ei altruismia voi tarkastella tällaisissa oloissa sen suhteen, mikä on ihmisen luontainen taipumus tai ei-taipumus siihen. Katse sinne alkuperäiskansoihin, niin nähdään se todellinen altruismin merkitys koko lajimme kannalta.

[Lilli]

Tuo juttu oli kehityspsykologisesta näkökulmasta, mulla ei ole sitä kirjaa tässä nyt enää, niin en voi heittää nimeä. Sen pointti oli siis siinä, että ihmiset, joilla on geeneissä altruistinen "koodi", eivät ehdi jakamaan tätä koodia eteenpäin jälkeläisilleen, koska altruismi ei palvele selviytymistä ja lisääntymistä. Ja näin ollen tämä koodi pikku hiljaa hiipuu. Näissä asioissahan löytyy kaikennäköistä ajattelijaa ja ajatusta tieteestä, koska kehityksestä oikeastaan aika vähän tiedetään (eikä mitään kovinkaan absoluuttisesti) ja tuossa samaisessa kirjassa puhuttiin sitten myös siitä, että toisaalta altruismi palvelee juuri lajia kokonaisuutena ja voikin siten olla keskeinen selittäjä sille, mitkä lajit menestyvät ja mitkä eivät. Tavallaan tämä herättää ajattelemaan, että mitä seuraa siitä, jos ihmiskunta keskittyy enemmän yksilön hyvinvointiin kuin yhteisön hyvinvointiin?

Keksin paljonkin vastaväitteitä tuohon kirjaan. Jos ajatellaan vaikka sosiopaattia, joka on jonkinlainen itsekkyyden ruumiillistuma, niin hän todennäköisesti pääsee lisääntymään, mutta hylkää lapsensa yhtä todennäköisesti jo pienenä. Jos onnettomalla lapsella on kaksi tuollaista vanhempaa, niin yhtälöksi saadaan pikku-Erikoja ym yhtä pöyristyttävää. Kuolleet lapset eivät jatka sukua. Jo pelkästään ihmislapsen kasvattaminen aikuisikään asti vaatii kasvattajilta ainakin jossain määrin omien haaveiden syrjään pistämistä. Jotkut tekevät tämän silkasta velvollisuudentunnosta uhrautumismentaliteetilla, jotkut toiset voivat taas iloitakin lastensa kasvusta ja kehityksestä.

Sittenhän myös kehittyneissä maissa on ollut pitkään sellainen trendi, että itseään toteuttavat, älykkäät naiset (hyvin koulutetut uraohjukset) eivät tee lapsia. Voisiko heitä sanoa vaikka itsekkäiksi? En tiedä, mutta jotkut sanoisivatkin. Itsekkyysgeenit eivät näytä ainakaan tältä saralta olevan mitenkään lisääntymään päin. Miehillähän asia menee juuri toisin päin, menestyneimmät saavat eniten lapsia, mutta heidän lastensa äideiltä vaaditaan todennäköisesti melkoisia myönnytyksiä, koska mies on kuitenkin aina töissä.

Suurin osa ihmisistä elää jonkinlaisen yhteiskunnan osana, jolta on saanut jotakin ja jolle antaa jotakin. Aika harvassa ne ovat ne täysin omavaraiset erakot, jotka eivät koskaan tarvitse keneltäkään mitään. Geneetikot eivät kovin innokkaasti lähtisi sosiaalidarwinistien oppeja toitottamaan, vaan ihmistä pidetään laumaeläimenä, jolla on tietysti omia lajityypillisiä ominaisuuksiaan. Koska ainakin joillakin ihmisillä on kyky rakkauteen ja empatiaan, niin tämä saattaa tuoda mukanaan sellaistakin käytöstä, mitä täydelliseen itsekkyyteen uskova tutkija ei ymmärrä.

Aivokuvantamisessahan psykopaatit on pystytty tunnistamaan jo jonkin aikaa, mutta melko vastikään samalla tavalla on tunnistettu myös psykopaatin vastakohta, sanotaan nyt vaikka altruistinen tai vähintäänkin avulias ihminen. Aivoissa on aktiviteettia juuri niissä paikoissa, joissa psykopaatilla ei ole:
http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1305892586313

[Eklektikko]

Sittenhän myös kehitysmaissa on ollut pitkään sellainen trendi, että itseään toteuttavat, älykkäät naiset (hyvin koulutetut uraohjukset) eivät tee lapsia. Voisiko heitä sanoa vaikka itsekkäiksi?

Kun maailmassa on 7 miljardia ihmistä ja väestöräjähdys on se perusongelma josta kaikki muut ongelmat kumpuavat, niin enpä todellakaan sanoisi ketään joka ei lisäänny itsekäääksi. Pikemminkin on epäitsekästä olla jatkamatta omaa geenilinjaansa tässä tilanteessa. Tämä siis ihan objektiivisesti ulkoa katsoen, jos ei pohdita yksilön omaa motivaatiota olla hankkimatta lapsia.

Sekä lasten  hankkiminen että niiden hankkimattomuus ovat molemmat tietenkin itsekkäitä ratkaisuja, jos ne on tehty omalla vapaalla tahdolla. Tällaiset motivaatiot kumpaankin sen sijaan olisivat epäitsekkäitä:

"No en ole kyllä koskaan halunnut lapsia enkä viihtynyt niiden seurassa tai halunnut perhettä tai naimisiin. Tykkään eniten yksinolosta, mutta uhrasin nämä tarpeeni Suomen huoltosuhteen vuoksi, menin naimisiin ja hankin 5 lasta."

"No olen kyllä aina halunnut suuren perheen, itsekin kun sellaisessa kasvoin. Päätin kuitenkin maailman väestöräjähdyksen vuoksi olla hankkimatta lainkaan lapsia, vaikka se tuottaakin minulle suurta surua loppuelämäni ajan."

[.ave.]

Tykkäsin tosta kirjasta, kun siinä esiteltiin paljon erilaisia ja eri henkilöiden ajatuksia ja vertailtiin niitä keskenään. Kyseinen kirja ei siis väittänyt mitään, jos sellaisen käsityksen viesteistäni sai, en tiedä, se esitteli molemmat eri näkökulmat lyhyesti. Kauhean syvällisesti ei tohon evoluutioon menty, kun se ei ollut kokonaisuudessaan päätekijä siinä. Mutta aivan totta, olen tässä itsekin viime aikoina miettinyt sitä, kuinka monesti näin arkikeskustelussa kun vedotaan evoluutioon tai ihmisen luontoon, niin toitotetaan sitä miten ihminen on pohjimmiltaan itsekäs, selviytymisviettiensä orja. Ihminen kun lajina tuskin olisi selvinnyt näin pitkälle pelkällä yksilön selviytymisen maksimoinnilla. Toinen asia on tietenkin se, ettei itsekkyyttäkään pitäisi täysin demonisoida kamalaksi asiaksi, vaan tasapaino on se parhain vaihtoehto.

[.ave.]

Ai joo hei nyt mä tajusin mistä tässä on puhuttu, kai. Tipuin vähän kärryiltä nimittäin. Siis tässä on ollut puhetta siitä, selittyykö altruismi evoluutiolla versus jollain henkisyydellä? Joo, no sitten joo. Mielenkiintoinen kysymys. Mulla pyöri mielessä vaan ton kirjan näkökulma eli se, kuinka paljon yksittäisen ihmisen psykologisesta kehityksestä oman elämänsä aikana ja siitä miten tämä yksittäinen ihminen käyttäytyy voi selittää evoluutioon pohjaavasti ja kuinka paljon ei. Eli evoluutio versus yksilöllinen elämänpolku tai jotakin sinne päin.

[Lilli]

Kyllä tähän keskusteluun pitäisi ympätä vähän astrologiaakin, kun sellaisella osiolla ollaan. 

Narsismista ja itsekkyydestä on tietysti aloitettu paljonkin ketjuja, mutta täytyy sanoa, että vaikka tunnen paljon ystävällisiä, avuliaita ja hyväntekeväisyyttä harjoittavia ihmisiä, niin voiko näitä varsinaisesti sanoa altruismiksi? Joskus tein pienen tutkielman sosiaalisesti tiedostavista julkimoista ja siellä Neptunus oli kyllä aika vahvasti edustettuna. Tässä nyt esimerkkinä vaikka Bob Geldof, joka on kunnostautunut paitsi Live Aid-konsertin järjestäjänä, mutta on kasvattanut myös entisen vaimonsa, toisen miehen kanssa saaman lapsen:

http://www.astro.com/astro-databank/Geldof,_Bob

[jiallana]

Jos ajattelen astrologian näkökulmasta omia "altruistisia tekojani", niin sanoisin vaikuttavan Chironin, Saturnuksen ja Neptunuksen. Liekö näin, mutta ainakin omalla kartallani ne on varsin merkittävissä asemissa.
Mutta muutoin tähän keskusteluun - onpa valtavan mielenkiintoista lukea ihmisten näkemyksiä tästä aiheesta! Mulla on elämässäni ollut taipumusta musta-valkoisuuteen tyyliin hyvät teot/pahat teot - ja raja niiden välillä varsin selkeä. Viimeisen kolmen vuoden aikana mulla on ollut (useasti kyseenalaistamani) kunnia tutustua ihmiseen, joka on varsin monien ihmisten taholta leimattu narsistiksi...meidänkin tuttavuutemme alkoi niin, että hän kyllä antoi varsin erilaisen kuvan elämänarvoistaan ja eletystä elämästään, kuin mitä loppujen lopuksi käytäntö oli. Se ettei tavannut lapsiaan, oli hänen mukaansa narsistiksi leimaamansa ex-vaimon syy, kuten myöskin lukuisat muut hänen elämänsä varrella tapahtuneet koettelemukset. Syy oli aina muualla kuin hänessä. Vakuuttava heppu, jotenkin aukoton logiikka asioiden suhteen ja minä uskoin. Vaan eipä oltu tunnettu kauaakaan, kun hän oli sopinut viikonlopuksi lasten tulon luoksensa, vaan meinasi sitten perua sen pelkästään siitä syystä, että oli pahottanut mielensä työvoimaviraston virkailijan käytöksen vuoksi (eli täysin lapsista riippumaton syy). Ei perunut, koska lapset oli jo junassa.
Asuttiin lähekkäin ja mm. siitä syystä sain verrata hänen logiikkaansa vs. omaani useissa eri tilanteissa. Pääsääntöisesti ne olivat päinvastaiset ja ensireaktioni oli, että herranjestas mikä ihminen, hirviö! Kuitenkin jännittävää oli se, että ajan mittaan huomasin hänen tavassaan olla myös ns. hyviä puolia, vahvuuksia, joita minulla taas ei ole. Hän esimerkiksi piti aina oikeutenaan toimia täysin omien mielihalujensa mukaan, minä taas huomioin (liiankin kanssa?) toisten toiveet ja olen valmis joustamaan omista menoistani. Lopputulema: hän oli pääsääntöisesti hyvin tyytyväinen elämäänsä, panosti rakkaaseen harrastukseensa, oli sosiaalista elämää sen tiimoilta, jos suunnitteli matkaa tms. niin todellakin sitten meni sinne - elämä omissa käsissä. Kolikon toinen puoli oli se, että mikäli vaikka hänen jollain läheisellään olisi ollut ihan todellinen hätä, niin auttoi, mikäli se sattui hänelle sopimaan/huvitti. Eli ei tavallaan tunneälyä sen suhteen, että milloin joustetaan omasta mukavuudesta toisen ihmisen vuoksi. Tai mikäli oli sopinut jotain, mutta ilmaantuikin jotain hänen mielestään mielenkiintoisempaa, niin perui tyynesti homman, vaikka se olisi vastapuolelle ollut kuinka tärkeä juttu. Minä taas en tekisi moista, koen velvollisuudekseni mennä sovittuihin tapaamisiin vaikka pää kainalossa, ainakin, mikäli tiedän sen toiselle ihmiselle olevan merkityksellistä. Suunnittelen ja haaveilen monenmoista, mutta toteutus saattaa jäädä puolitiehen jonkun toisen ihmisen tarvitsevuuden vuoksi. Toisinaan olen ihan poikki, kun olen niin kovin yrittänyt huomioida kaikki läheiseni ja sen, että heillä on hyvä olla... Summasummarum päätelmä tämän tuttavuuden pohjalta; jouduin todellakin kyseenalaistamaan välillä oman toimintatapani järkevyyden. Etenkin kun hän levänneenä oli mitä aurinkoisinta seuraa, minä kaikesta hyväätarkoittavuudestani huolimatta päädyin tiuskimaan väsymystäni. Tämä ihmissuhde oli minulle mainio peili alkaa tarkkailla omia käyttäytymismallejani ja tarkastaa niitä hieman. En koskaan haluaisi olla samanlaisella logiikalla varustettu ihminen kuin hän (oli myös traagista nähdä sitä, miten esim. hänen omat lapsensa eivät halunneet olla enää tekemisissä), mutta ns. hyvänlainen itsekkyys on parempi tapa toimia kuin loputon uhrautuvaisuus muiden vuoksi...siinä sahaa vain omaa oksaansa. Opin sen tuon ihmissuhteen myötä. Ja astrologisesti tarkasteltuna: hän aurinko neitsyt- nousu leijona. Minä aurinko kalat - nousu härkä.
Ja liittyen altruismiin sekä egoismiin...pääsääntöisesti uskoisin meidän ihmisten pyrkivän hyvään. Ehkä joillekuille vain tärkeämpää on oma hyvä kuin toisten hyvä  Ja vielä liittyen näihin evoluutioasiohin - veikkaisin, että varsin usein ihmiset hakeutuvat (alitajuisesti?) parisuhteeseen, jossa jompi kumpi kuitenkin sitten huolehtii jälkikasvusta. Näin ne egoistit, narsistit ja psykopaatitkin saavat geeninsä jatkumoon ja jälkikasvunsa kasvatettua, kun vastapuoli huolehtii heidät aikuisiksi. Mikä tällaisessa suhteessa palvelee sitä huolehtijaa, mitä hän siitä saa? Täyden oikeuden (ja velvollisuuden) toteuttaa omaa luontoaan. Varmaan jotain muutakin...näennäistä turvaa siitä, että lasten toinen vanhempi on ns. sosiaalisesti röyhkeämpi? Sitä myös puoliensa pitämiseksi kutsutaan ja mikäli sitä ominaisuutta ei ihmisessä ole, voi elo olla aika haastavaa.. Jokainen tietää ihmisiä, joita pidetään niin hankalina, ettei heille haluta ryhtyä hankalaksi (tosin eipä heistä sitten usein myöskään pidetä), vaan suojaahan tuollainen hankala luonne monelta. Kiltille ihmiselle on helpompi sanoa suoraan ikäviäkin töksäytyksiä, joskus aiheettomastikin, ellei sitten onnistu olemaan niin ihana, että kaikki ihmiset tykkää, ei raatsi sanoa pahasti mitään. Eli jaa-a, olisikohan kyseessä vaan kaksi erilaista (opittua?) toimintatapaa sosiaalisesti suojata itseään? Ja taas päädytään selviämiseen  Ohhoh, tulipa kirjoitettua ja pohdittua :!

[Lilli]

Juuri sain tietää, että tuttavamies pelasti useita henkilöitä avannosta pääsiäisen aikaan. Hän oli itse kävellyt meren rannalla perheen kanssa, kun kuuli jäältä avunhuutoja. Ei muuta kuin pelastustöihin. Hän putosi itsekin jäihin, mutta kaikki saatiin onnellisesti turvaan. Syntymäaikakin löytyi: kyseessä on Aurinko-Leijona, jolla on Mars yhtymässä Aurinkoon ja Kuu Kaloissa. Aurinkomerkki ei yllättänyt lainkaan, se oli Oinaan lisäksi ensimmäinen arvaukseni.

Monien mielestä tämä henkilö on jossain määrin itseään täynnä, mutta tarvittaessa on rohkeutta toimia, kun toimintaa tarvitaan. Tässä on tulimerkkien positiivinen puoli.

[koppi]

Mukavaa kun foorumilaiset avaavat vaikka kuinka visaisen asian aina niin monesta näkökulmasta ja omasta kokemuksestaan lukien. On iloinen asia kun saa olla kanssane jakamassa asioita. Arvostan teitä todella paljon. Evoluution valossa ja Charles Darvinin kirjassa Lajien synty selitetään eläinmaailman ja sen kehittymistä pitkällä aikavälillä. Galabagossaarten ainutlaatuinen luonto tarjosi tuolle luonnontutkijalle ehtymättömän aarreaitan tutkiakseen lajien kehittymistä aina maailman varhaisemmista ajanjaksosta alkaen arviolta 3-miljoonaa vuotta sitten jolloin elämän katsotaan alkaneen kehittymään maapallollamme. Maailmankaikkeuden synty tunnetan nykytietämyksen valossa tapahtuneen ns BIG BANG tapahtuneen noin 4,5 Mrd vuotta sitten jolloin kaikki sai kenties alkunsa. Asiasta kiinnostunut voi siirtyä katsomaan NASAN HUBBLE TELESKOOPIN välittämiä kuvia kaukaisesta linnunradastamme sekä muista Galakseista sekä sen ihmeistä. Tiedemiehet ja yhteisöt ovat myös verrattain hyvä kohde avaamaan maailmankaikkeuden saloja niitä kiinnostaville tutkijoille ja kansalaisille. Ihmisen evoluution selittäminen lieneekin sitten hiukan visaisempi juttu ja asettaa kysymyksen kuka  meidät todella loi? Evoluutiomme alussa ihmisen katsotaan kuuluneen ns alkuihmisten olleen niinsanottua GRO MAGNONEIhin kuuluneita keräilytalouteen ja metsästyksellä elantonsa hankkineisiin alkukantaisiin ihmisiin ja saatetaan joskus kerrottavan että plveuduimme apinoista. Tuon ihmislajin kadottua ja sen kuoltua sukupuuttoon astui tilalle HOMO SAPIENS eli viisas ihminen jollaisena tunnemme alkuihmisten ja siitä polveutuneiden koko ihmiskunan saaneen alkunsa. Tuon alkujuuret lienevät olleen noin 3 miljoonaa vuotta sitten. Ihmiskunnan populaation kehittyminen alkoi laajeneminen ja samalla luontaistalouden ja keräilytalouden kautta. Varhainen heimokulttuuri ja sen kautta lajin selviytymistaistelu luonnon ankarissa olloissa mahdollistui kun ihmiset oppivat toimimaan yhdessä ja heimona jolloin saalistaminen oli helpompaa ja samalla mahdollisti joukon kasvun kun ruoka jaettiin kaikkien heimon jäsenten kesken. Jos yksilön kannalta tuli mahdottomaksi olla yhteisön jäsen oli tuho varma yksilön osalle ja samalla yhteisen selviytymisen kannalta ei Egoismille ainakaan siinä mielessä kuin se nykyisellään on tarjoutunut paljonkaan sijaa. Yhdessä oltiin vahvempia ja se toi suojaa ja turvaa kaikille heimon ja populaation jäsenille. Varsinainen eriytyminen omaksi  lajikseen ja yksilöityminen tapahtui varmaankin vasta myöhemmässä ihmiskunna kehityksen vaiheessa. Heimon kasvaessa noin 400 jäseneen se vaati hajauttamista koska kaikille ei ollut bmahdollista taata yhtenäistä toimeentuloa ja ruokaa sekä turvaa jolloin tapahtui ensimmäine eriytyminen ja jakautumalla ja kansainvaelluksella siirryttiin paikasta toiseen jatkamalla metsästystä ja keräilytaloutta siellä missä se suinkin vain oli mahdollista. Varsinaisen muutoksen sai aikaan kun ihmiset keksivät tulen käytön sekä aloittivat maanviljelyn jolloin ravinnon saanti helpottui ja voitiin perustaa  kiinteitä kyliä ja suinpaikat jäsentyivät kohonneen elintason myötä yhä paremmiksi. Toisaalta ihmisen luontainen uteliaisus ja perimä aiheutti siirtymistä aina suuremmalle alueelle kuin alkuihmisten ajalle olisi ollut mahdollista. Syntyi kansainvaellusten aika ja samalla ihmisrotu levittäytyi kaikkialle maapallollamme minne se vain oli mahdollista. Ensimmäiset kiinteään asumiseen ja sen muotoihin viittaavat keskiafrikasta löytyneet jäänteet muinaisesta asumisesta ja luolaihmisistä sekä Mesopotamian ja antiikin maiden kuten Egyptin kuuluisien faaraoiden meille jälkipolville muistomerkkinsä jättäneinä ovat meille osoittaneet. Vanhassa babyloniassa jossa meidän aikalaisemme ihmisten katsotaan eläneen niin siitä lienee todella lyhyt ajanjakso mikäli sitä verrataan ihmiskunnankehityksen alkuajoille, josta meillä ei ikävä kyllä ole paljonkaan tietoa. Varhaisin nykypäivänä säilyneistä ja todistettavasti olleissa muinaiskulttuureista löytyy tietoa noin 12 tuhanne vuoden takaa. Tuolloin elänyt ns minolainen kulttuuri lienee ensimmäinen josta ihmiskunnalla on pitävät todisteet säilyneenä. Sitten meillä on Faraoiden aika ja tuon janjakson kautta noin 8000 vuotta sitten tiedetään heidän eläneen Niilin suistossa. EGOISMILLE lienee antanut alkusysäyksen ja kasvun kun havaittiin että toisella heimolla saattoi olla paremmat ja viljabvammat maat joista saattoi ryöstää omalle heimolle toimeentuloa ja sodat saivat alkunsa eri heimojen välillä sekä vahvemman oikeudella saatettiin alistaa toinen heimo tai kansa orjiksi palvelemaan omaa heimoa sekä sen tarpeita. Päämääränä ei enäänollutkaan yhteinen selviytyminen luonnon ankaria oloja vastaan vaan elämäntaistelun osaksi syntyi sotimiseen ja toisten kansojen ja heimojen alistamnen oman tahtonsa alle jolloin itsekkyydestä ja pahuudesta tuli osa ihmiskunnan kehitystä. Altruistinen ja toiset huomioonottava käyttäytyminen kohdistui enään yhä vähemmässä määrin vieraiden lajitoverien huomioimiseen. Altruismi kohdistui vain oman heimon ja sen jäsenien huolten ja murheiden jakamiseen. Muinaiset kulttuurit kuten antiikin mesopotamia ja sen ajan ihmisten kerrotaan käyneen sotia keskenään sekä sankarien ja myyttisten hahmojen kerrotaan syntyneen noida suuruuden päivinä jolloin Egoismi ja sen kaiki muodot saivat vallan alistaen muut tottelemaan soleasti hallitsijansa tahtoa ja toiveita. Tuon ajan maailmassa tuskin olisi mitään hyvää opittavaksi nykypäivän ihmisille vai olisiko? Ihmisluonne on jalostunut vain vähänvuosituhansien aikana ja populaation akasvusta huolimatta nykyisellään reilusti yli 7 MRD ihmistä maapallollamme. No nyt ei ole tarkoitus kirjoittaa enempää mutta toivon kommentteja kaikilta ja kysymyksenä on MIKÄ ON ELÄMÄN TARKOITUS? Miksi me olemme täällä ja onko meillä mahdollisuus kasvaa ihmiskuntana jotta lajimme säilyisi ilman sotia ja verrattain vähäisillä uhreilla tässä Egoismin viidakossa. Egoistin suurin toive on tulla Altruitiseksi ja kaiki maailman ihmiset huomioonottavaksi. Miten astrologia selittää luonteenominaisuutemme miksi minä olen minä??

[Ritsa]

No mielestäni elämän tarkoitus on rakkauden eli kaiken olevaisen kokeminen eri muodoissaan eri näkökulmista aina uudestaan. Se puskee väkisinkin läpi, esim. hyväksynnän, totuuden tai intohimon kautta jne. Eikä sillä ole kiire, koska se on ikuista.

Tuota evoluutiotahan ihmislajina voi katsoa myös astrologian valossa niin, että Kalojen aika on nyt lopuillaan ja on siirtymäkausi Vesimiehen aikaan. Kyseessä on siis Vernal Pointin hidas liikkuminen. Tosin samalla on menossa sen 26000 vuoden syklin loppuminen. Näitä voidaan ajoittaa ja Vernal Pointin ollessaan Härässä luulisin maatalouden jne. alkaneen. Oinaassa se sitten on enemmän egoistisuuden aikaan painottunutta kehitystä ja he uuden ajan ihmiset taisivat poistaa Härän pysähtyneisyyden valloittamisillaan. Rakkautta siis sekin, koska se joka ei kehity tai liiku, ei voi elääkään korkeimman rakkauden mukaan. Nyt sitten Kaloissa olemme aloittamiamme/tekemiämme sotkuja hyväksyneet kaikessa olevassa. Vesimiehessä huomaamme olevamme kaikki veljiä ja siskoja Maapallon yhteisössä ja ehkä jopa muuallakin. Muita ajanjaksoja ja näidenkin ihmeellisyyttä voikin sitten arvailla ja ihmetellä. Egoismista ei taida näin suuressa laajuudessa päästä eroon ilman, että nämä altruistiset ihmiset omaavat sen ja hyväksyvät sen myös toisissa. Tietysti sellaisena, kuin korkeimman rakkauden näkevät.

[Ritsa]

Tuosta Häränkin ajasta lisäyksenä vielä, että kun se mukavuus kasvoi tarpeeksi, niin veikkaan myös sen menettämisen pelon kasvaneen (voiko Maapallon runsautta menettää?) Siten astrologiassa aina läsnä olevien polariteettien eli nyt Skorpionin kautta ilmaantui myös se muutos. Olisiko se rakkautta, että jotkut jäisivät kehityksessään paikoilleen ja pelkäisivät jatkuvasti ulkoista?

[jiallana]

Jaa-a, aina mä päädyn tänne kirjoittamaan jotain tarinoita  , vaan tulipa taas yksi mieleen tuosta kysymyksestä "Mikä on elämän tarkoitus". Istuinpa kerran erään kovasti kaipaamani läheisen haudalla ja pohdin samaa. Sitten pömpsähti tämä lause mieleen "Elämän tarkoitus on tehdä hyviä asioita niille, jotka täällä vielä ovat". Eli ei surra ja murehtia menneitä kohtaloita ja sattumuksia, omia tai toisten, ja juuttua niihin kiinni. Vaan pyrkiä käyttämään ne elämän tarjoamat mahdollisuudet, jolloin voi tehdä hyvää, lisätä yhteistä hyvää. No, tuosta hetkestä haudalla on jo yli 10 vuotta. Aika usein elämässä joutuu tarkastamaan uudelleen omia näkökantojaan, huomaa elämänkokemuksen myötä, ettei asiat olleetkaan ihan  niin kuin aiemmin luuli ja kuvitteli. Tuota elämäntarkoitusoivallustani ei toistaiseksi ole kumonnut mikään eteeni tullut tilanne, asia tai ihminen. Uskon siihen ja niin se ainakin on omalla kohdallani. 

[Eklektikko]

Varsinaisen muutoksen sai aikaan kun ihmiset keksivät tulen käytön sekä aloittivat maanviljelyn jolloin ravinnon saanti helpottui ja voitiin perustaa  kiinteitä kyliä ja suinpaikat jäsentyivät kohonneen elintason myötä yhä paremmiksi.

Yllä oleva ei pidä oikein paikkaansa: Jo ihmistä edeltäneet hominidit käyttivät tulta, joten ihminen ei sitä keksinyt vaan tuli oli jo käytössä kehittyneemmillä hominideilla siinä vaiheessa kun homo sapiens lajina syntyi.

Ja manviljely ei todellakaan helpottanut ravinnon saantia tai nostanut elintasoa vaan ihan päinvastoin!
Metsästäjä-keräilijän työpäivän pituus on noin 3,5 tuntia, maanviljelijällä vähintään 2-3 kertainen. Maanviljelyn alettua elinajanodote laski noin 8 vuotta ja keskipituuskin lyheni noin 10 senttiä. Lapsikuolleisuus kasvoi myös huonon ravinnon vuoksi, mutta kun metsästäjä-keräilijät olivat säännöstelleet syntyvyyttä, työvoimavaltaisen maanviljelyksen yhteydessä näin ei tehty ja niin väkiluku alkoi kasvaa. Luustoepämuodostumat, osteoporoosi, karies, selkäranka- ja nivelreuma sekä nivelrikko ilmestyivät myös ihmiskunnan kiusaksi. Maanviljelyn työvoimavaltaisuus teki myös orjuuden kannattavaksi ja maan yksityisomistus (RIENAUS! Miten kukaan voisi omistaa palasia Gaiasta?!) johti myös eliitin syntymiseen ja siihen että syntyi kontrolliuskontoja  joilla ne eliitin elintason tuottavat massat saatiin pysymään rauhallisena.