seuraava »

[.ave.]

Sopivasti sattui silmään tälläinen testi:
http://psychologytoday.tests.psychtests.com/take_test.php?idRegTest=1607

Tuossa vaan pitää muistaa olla rehellinen, aika helposti vastaa sen mukaan millainen haluaisi olla, kuin miten oikeasti tulee toimineeksi.  :

[Lilli]

Tuo linkki ei vienyt testiin, mutta arvattavasti tarkoitit Egoism vs Altruism-testiä, joka löytyi Tests-valikosta.

Itse olin ihan tavanomaisen avulias (59/100). Korkeat empatiapisteet mainittiin erikseen.

[jiallana]

Tavanomaisen avulias myös 68/100. Alkupään kysymyksiin oli vaikein vastata - vaikka sitä yleensä aina toimii tietyllä tavalla, niin voi kuvitella tilanteen, jossa olisikin tehtävä poikkeus. Ehdottomia kyllä/ei vastauksia oli vaikea valita.

[Eklektikko]

Tuossa vaan pitää muistaa olla rehellinen, aika helposti vastaa sen mukaan millainen haluaisi olla, kuin miten oikeasti tulee toimineeksi.  :

Tulokseni: Helpfulness 76/100.
Muuten ihan  kelpo testi, mutta ilmaiseksi saa vain lyhyen tekstinpätkän, jolla ei tee paljon mitään, pelkät pisteet kertovat saman.

Tosin mielestäni tämä testi testaa myös muita asioita, kuin egoismi/altruismi ulottuvuutta.

Alkupuolella on niitä kysymyksiä siitä, tuleeko paha olo kun toisella on paha olo jne. Niillä on vähintään osittain tekemistä myös muiden asioiden kanssa kuin egoismi/altruismi -asian kanssa, esimerkiksi:
a) suojat päällä vai ei
b) onko taipuvainen aiheuttamaan itselleen negatiivisia tunteita omilla ajatuksilla siitä mitä tapahtuu

Toki tunnen empatiaa, myötäelän kun näen että toiseen sattuu (erityisesti kun näkee fyysisen sattumuksen, voi melkein tuntea omassa kropassa sen mitä toiselle tapahtuu - kiitokset aivojen peilisoluille!), mutta se on nopea ohimenevä ilmiö, johon ei mielestäni kannata jäädä tai varsinkaan sitä omilla ajatuksilla suurennella, sillä se vähentää omaa kykyä auttaa. Äärimmilleen vietynä se toisen tunteisiin eläytyminen saa myös käyttäytymään tavoilla, jotka eivät ollenkaan sitä toista auta (ns. läheisriippuvuus).

Toinen mikä herätti ajatuksia oli se kysymys siitä, lainaisinko juuri ennen tenttiä omat erinomaiset muistiinpanoni kanssaopiskelijalle, joka on lusmunnut suurimman osan luennoistakin. En lainaisi, mutta syy on tämä: Jos lainaisin, mahdollistaisin sitä että hän jatkossakin elämässään jatkaa tuommoista menoa, eikä koskaan alkaan ottaa vastuuta omasta oppimisestaan  ja elämästään. Mielestäni teen rakkaudellisen teon, kun en auta häntä jatkamaan tuota meininkiä. Vähän kuten en kantaisi alkoholistillekaan viinaa kaupasta...

[jiallana]

Joo-o, ihan kehittävä perustelu tuo, siis viittaan tuohon tenttimuistiinpanojen lainaamatta jättämiseen. Mä taas lainaisin. Koska itselläkin voi joskus olla aikoja, kun syystä tai toisesta menee opinnot hiukka vasemmalla kädellä - en voi tietää syitä toisen lusmuiluun, eikä mun tarvitsekaan tietää (ellei sitten hän halua kertoa -silloin tietysti kuuntelen). En myöskään katso velvollisuudekseni ns. opastaa oikealle lusmuamattomalle tielle tätä henkilöä - ei se ole myöskään minun asiani. Itse yritän nykyään pitää toiminnan rajat ja vastuun mahdollisimman lähellä itseäni (siinä usein onnistumatta  ). Eli vastaan vain siitä, että olinko auttavainen ja lainasin muistiinpanojani, vai päätinkö jostain syystä tehdä toisin. Mulla syy saattaisi olla esim. se, että olen vaikka juurikin lähdössä jonnekin muistiinpanoineni ja palaan paikalle vasta tentin aikaan. Eli ko. henkilö ei ehtisi palauttaa niitä ennen/en ehtisi kopioida niitä hänelle. Mutta syy ei olisi mikään kasvatuksellinen näpäytys, en mielestäni ole sellaisessa asemassa suhteessa opiskelukaveriin.
Ostaisinko viinaa juopolle...? Siinä vielä vähemmän pyrkisin ns. kasvatuksellisuuteen (ihan mahdoton tehtävä - juoppo raitistuu vain omasta halustaan). Tuossa kohtaa perustaisin ratkaisun tunteisiini - jos viinan ostaminen hänelle tuntuu minusta hyvältä, niin ostan. Jos ei tunnu, jätän ostamatta. Mitään järkisyitä en enää sotkisi moiseen tilanteeseen laisinkaan, niitä ei addiktioiden kohdalla oikein vaan ole.
Mulla on tuo sama, että jos johonkuhun sattuu, pystyn sen melkeinpä tuntemaan itsessäni. Kaikkein kammottavinta on elokuvissa näkemäni kohdat, joissa joku puukko tai miekka viiltää ihmisen kämmentä (henkilö pitää terästä kiinni). Sattuu oikeasti omaan käteen katsoa sitä, tai tuntuu sellaisena kummana kivusta kertovana tunteena. Hassu juttu  Itselle ei moista ole käynyt onneksi koskaan.

[.ave.]

Onhan tälläset testit aina moniselitteisiä. Se mitä mulle tuli mieleen kritiikkiä tuosta oli se, että nuo kysymykset eivät kuitenkaan mittaa motiiveja noiden tekojen taustalla. Se motiivi kun kuitenkin on keskeisempi juttu tässä egoismi/altruismi -mittarilla. Tuloksissa mainittu sana avuliaisuus enemmänkin kuvaa sitä mitä tämä testi mittaa.

Esim. auttaa voi senkin vuoksi, että yleisesti haluaa ns. päteä ja näyttää omaa tietämystään ja sitä miten hyvä on (tai koska ensisijaisesti haluaa olla "hyvä ihminen", motiivi on siis siinä millaiselta itse näyttää, ei siinä miten toinen saa helpotusta). Toisaalta kadulla ei välttämättä mene oma-aloitteisesti toista auttamaan, jos on kovin ujo. Moni auttamisen muoto liittyy myös siihen, että haluaa noudattaa sosiaalisia normeja ja olla siten "kunnollinen" eikä joutua silmätikuksia tai hyljeksityksi.

[Eklektikko]

Toisaalta kadulla ei välttämättä mene oma-aloitteisesti toista auttamaan, jos on kovin ujo. Moni auttamisen muoto liittyy myös siihen, että haluaa noudattaa sosiaalisia normeja ja olla siten "kunnollinen" eikä joutua silmätikuksia tai hyljeksityksi.

Tosi hyvä pointti. Parempi testi jotenkin suhteuttaisikin tulokset niin, että voisi olla joku kyselyn osanen ensin, jolla saataisiin selville se ujouden tms. aste. Jos ujo ja arka ihminen menee auttamaan tuntematonta kadulla, niin siitähän pitäisi saada enemmän "empatiapisteitä"kuin jos sen tekee peloton/rohkea ihminen, se ujo ja arka kun joutuu panostamaan hommaan paljon enemmän.

[.ave.]

Toisaalta äärimmäisen altruistinen henkilöhän ostaisi myös juopolle viinaa, koska hänen päässään ei ole ollenkaan sellaista egoistista ajatusta, että hän itse tietäisi paremmin kuin toinen mikä tälle toiselle on hyväksi. Hän ei pidä omaa käsitystään asioista parempana kuin toisen käsitystä, vaikka olisi näinkin räikeä tapaus kyseessä. Ei siis ole niin, että altruismi olisi aina se parempi vaihtoehto ja aiheuttaisi paremman lopputuloksen autettavalle. Äärimmäinen altruismihan aiheuttaa sitä, ettei autettu välttämättä koskaan opi tekemään asioita itse tai ottamaan vastuuta itse omasta elämästään.

[jiallana]

Mä kirjoitan tässä nyt ehkä hieman omaa käyttäytymismalliani vastaan (olenhan sosiaalialalla ja juurikin tarkoitus ohjata asiakkaita kohti toimivampia käyttäytymismalleja), vaan voiko sitä sitten loppuviimeksi tietää, mikä jollekulle on paremmaksi? Siis tietenkin lastenkasvatuksessa se on tarpeellista, ohjata oman elämänkokemuksen myötä lasta niin, ettei ehdointahdoin käyttäydy itselleen/muille  vahingollisella tavalla. Vaan sitten juurikin tämä alkoholismiasia on sellainen, että olen ihan työnkin kautta nähnyt, miten tukitoimilla toisinaan vain mahdollistetaan sen ihmisen kikkailu siinä addiktion äärellä. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi mennä sitten vain ostamaan lisää viinaa sitä haluavalle, vaan jotenkin näissä auttamisasioissakin sellaista rajausta aikuisen ihmisen oman vastuun ja valintojen sekä avunannon suhteen. Tyyliin meillä on tässä tällainen palvelu, jonka on tarkoitus auttaa. Se edellyttää sinulta sitä ja tätä sitoutumista. Ota tai jätä, oma valintasi ja tiedät varmaan, mikä sinulle on nyt parhaaksi (parhaaksi voi olla sekin, että alkoholisti juo vielä vaikka vuoden tai kaksi ja on sitten kypsä oikeasti sitoutumaan hoitoon). Ainut tilanne, jolloin minusta voidaan päättää esim. juomisen lopettamisen olevan yksilölle parhaaksi on se, että hän on raskaana. Ja silloinkin huoli on ensisijaisesti syntymättömästä lapsesta. No, ehkä tämä nyt meni vähän aiheen vierestä, vaan tulipahan mieleen.
Voisiko olla niin, että suurimmalla osalla samassa kulttuurissa kasvaneista ihmisistä on kohtuullisen samanlainen käsitys "oikeasta ja väärästä"? Esim. on oikein auttaa mummo tien yli. Tai on oikein pysähtyä pyörällä kaatuneen viereen kysymään, että tarvitsetko apua. Loppujen lopuksi ratkaiseeko sen toteutuneen toiminnan se, että kuinka altruistinen ihminen on, vaiko se, että kuinka paljolti hän on valmis kuuntelemaan omatuntonsa ääntä...ja vaikuttaakohan vahva ego niin, että sitä ääntä helpommin kuuntelee.... Öööh, tämä mun ajatus jatkui vieläkin jotenkin, vaan varmaan parempi lopettaa tähän  Vaarallisia tällaiset flunssansairastelupäivät kun on mahdollisuus ajatella itsensä näköjään ihan tainnoksiin saakka 

[Eklektikko]

MIksi en halua mahdollistaa toisten toilailuja niin tenttimuistiinpanoja lainaamalla, kuin myöskään viinaa kaupasta kantamalla:
Tämä on minulle yksinkertaisesti 'tee toisille kuten toivot itsellesi tehtävän.'

Jos nimittäin itse lipsuisin johonkin itselleni potentiaalisesti ikäviä seurauksia tuottavaan toimintaan, toivon että kukaan ei mahdollistaisi tuota minun toimintaani. Se on minun perusteluni sille, että en mahdollista kenellekään potentiaalisesti vahingollisia asioita.

Ei moralisointia, ei sen tietämistä mikä toiselle muka olisi parhaaksi, vaan ihan vaan rakkauden kaksoiskäsky.

[Lilli]

Jos jatketaan tätä viinankuskausaihetta, niin itse en kanna juopolle alkoholia. Kyse ei ole varsinaisesti moralisoinnista vaan siitä, että en pidä siitä, että ystävällisyyttäni käytetään hyväksi ja juopot tahtovat sortua siihen usein. Kerran kun tsuppaat, saat aina tsupata.

[.ave.]

Tuota "tee niin kuin itsellesi tahtoisit tehtävän" ei voi mielestäni mitenkään eottaa siitä, että ajattelee tietävänsä mikä toiselle on parhaaksi. Koska sitähän se on, "minä haluaisin näin, tämä on minulle parhaaksi, joten teen niin sinullekin". Ainahan voi ajatella, että itse haluaisi muiden esimerkiksi sanovan itselleen voimakkaasti, jos hairahtuu väärään suuntaan. Mutta haluaako toinen sitten, että hänelle sanotaan voimakkaasti, on eri asia, hän voi kokea sen täysin eri tavalla. Altruismi tarkoittaa sitä, että ajattelee ensisijaisesti sitä mitä toinen haluaa, eikä sitä mitä itse kyseisessä tilanteessa haluaisi.

Sitä, kummalla tavalla nyt sitten "pitäisi" toimia, ei niin kauheasti voi määritellä.

[Eklektikko]

Tuota "tee niin kuin itsellesi tahtoisit tehtävän" ei voi mielestäni mitenkään eottaa siitä, että ajattelee tietävänsä mikä toiselle on parhaaksi. Koska sitähän se on, "minä haluaisin näin, tämä on minulle parhaaksi, joten teen niin sinullekin

Kun en ole telepaatti, ainoa minkä mukaan voin toimia on oma elämänkokemus, sekä useita luettuja hyllymetrejä psykiatriaa, anatomiaa, fysiologiaa jne. koska kaikki mikä ihmiseen nyt liittyy sattuu olemaan harrastukseni. Pyrin eläytymään toisen asemaan, mutta itsetuhoisia käyttäytymistapoja en mahdollista.

Telepaatilla toki olisi helpompaa... mutta edes kysyminen ei auta ottamaan huomioon toisen näkökulmaa, koska esimerkiksi addikti valehtelee silmät ja korvat täyteen, jotta saisi ainettaan.

[koppi]

Ihmiskunnan  peruarvojen tyydyttämisestä seuraa kolme viettiä, joilla on suuri merkitys elämässämme. Nuo kolme viettiä ovat itsesäilytysvietti, sukuvietti ja sosiaalinen vietti. Egoistille nuo tarpeet ovat selkeät kuten Ruoka,  Seksi ja Raha. Ei ole sattumaa, että ruoka on mainittu ensimmäiseksi, mutta seuraavaksi voitaisiin asettaa raha, jolla ruokaa ostetaan ja jos on paljon rahaa riittää varmasti muitakin tarpeita tyydytettäväksi. Tästä viettien taiselutantereesta seuraa että maailmassamme on yhä enemmän rauhattomuutta ja pelkästään egoistisesta käyttäytymisestämme johtuvia ristiriitoja jolloin maailmassamme on tälläkin hetkellä käynnissä ainakin 50 eritasoista kriisiä, joiden kaikkien taustalla on enemmän tai vähemmän rahan ja vallan kahmimisesta johtuvat taistelut. Rahan himo yhdistettynä vallanhimoon tuottaa kaikki ne inhimilliset kärsimykset ja sodat maailmassamme joissa tavalla tai toisella raha merkitsee suurta osaa. Kun egoistisellä luonteella varustetulla ihmisellä vain rahan tekemisestä tulee päätarkoitus niin sen kautta ei tuolle individualistille enään muu kelpaakaan. Tästä on usein seurauksena yhteentörmäyksiä muiden kanssakumppaneiden kanssa jolloin jäljelle jää ainoastaan yhä vähemmän veljeyttä ja rauhaa. Yhteiskunnalisesti merkittävää on sosiaalisen vietin tyydyttäminen. Jokainen haluaa saavuttaa aseman yhteiskunnassamme ja olla sen jäsen mitä suuremmassa määrin. Tuon jäsenyyden toteuttamiseksi egoistinen luonne pyrkii kohoamaan asemaan ja samalla toisten yläpuolelle johtamaan muita ja samalla alistamaan muut oman tahtonsa alle. Poliittiset puolueet ja valtaeliitti nauttivat roolistaan kansakunnan johtajina, joskin todellisuudessa päätösvalta kuuluukin nimellisesti kansalle, jonka valitsemia nuo herrat egoistit ovat. Parlamentaarisessa demokratiassa kansa saa itse valita ne jäsenet joille annetaan päätösvalta hallinnollisissa ja maan poliitisissa asioissa. Näin on varmasti kaikkien kannalta oikein ja hyvä. Kuitenkin omasta käsityksestäni johtuu että maan tapa kaipaisi hiukan parempaa tarkastelua siihen millaisia toimenpiteitä parlamentaarikot saavat aikaan isänmaamme kehityksessä. Valintani perustuu aina kun äänestän henkilöä niin katson millainen henkilökohtainen kyky ja taito tällä on sekä valintaani vaikuttaa myös se että hänellä on tarvittava koulutus ja vähintään elämänarvot kohdallaan. Isänmaan luottamustehtävät ovat mielestäni niin tärkeät että riippuen ministeriöstä tai asiasta niin siien puuhastelevalla pitäisi olla vähintään akateeminen tutkinto. Pelkästään että näyttää hyvältä ja läppä käy niin se ei minulle riitä että änestäisin tuota egoistiä. Suomessa on valtavasti huipputietämystä osaavia ihmisiä joilla on tarvittava kyky, tietoa ja taitoakin, mutta silti he eivät halua ottaa osaa politiikkaan. Joko heillä on tarpeeksi hyvä osa elämässään ettei polit. iikka  kiinnosta  tai sitten heiltä puuttuu tuo egoistine  kunnianhimo. Maamme taloudellinen tilanne on vaikea ja sen vuoksi tarvitaan egonomististä älyä johtamiseen sekä peräti diblomiekonomeja valtionhallintoon valtionvarainministeriöön johtamaan. Meillä on myös professoreja ja tekniikan tohtoreita sekä lääketieteen erikoisammattilaisia omille aloilleen toteuttamaan ja tekemään tarvittavat päätökset. Kaikki menestykseen ja huippuosaamiseen liittyvät asiat ovat löydettävissä kansamme syvistä riveistä, jossa myös viisaus asuu. Egoistiselle ja pelkästään omanedun tavoitteluun perustuvalle käyttäytymiselle ei enään ole varaa. Kaikki millä suomen omavaraisuusastetta voitaisiin turvata on myyty tai peräti lahjoitettu ulkomaisille toimijoille, mikä on ollut hirvittävä virhe. Työpaikkojen ja perusturvallisuuden järkkyminen on ollut seurausta onnettomista hallintopäätöksistä joilla on vain hävitetty omavaraisuusaste sekä toimeentulomahdollisuudet yli 360000 suomalaiselta. Kenen on vastuu ja voidaanko korjausliikettä enään tehdä? Egoistinen versus altruitinen toimintatapamalli lienee kaiken perustalla ja alkusyynä. Lisäksi tarvitaan lisäkoulutusta ja oikeaa tilannetajua missä meillä oikeasti mennään. Vaaliteemana puolueilla näyttäsisi olevan Rahaa, Seksiä  ja Ruokaa mutta noitahan me kaikki muutenkin tarvitsemme. Egoistisenä yoiveenani on että valitessamme maallemme tulevaa poliittista eliittiä valistsisimme Altruistisia poliitikkoja joille oma napa ei ole se tärkein asia. Toivotan kaikille foorumilaisille viisautta ja voimaa sekä rohkeutta äänestäessänne omaa suosikkianne Eduskuntaan. Nämä vaalit ovat vuosituhanne tärkeimmät vaalit joilla ratkaistaan maamme tulevaisuus pitkälle tulevaisuuteen. Lopuksi tekee mieli sanoa että Jumaala maatamme ja sen kansaa suojelkoon.

[Ritsa]

En nyt tiedä, onko se koulutus aina minkään järjen tai viisauden tae. Ekonomistejahan siellä on kai koko ajan kuunneltu, joille on koulussa lauleltu kapitalismin lauluja. Näitä eksperttejä kuulemalla olemme nykytilanteessa. Ei se koulutus huonosta ole, mutta ei välttämättä kerro, kuin että on osannut kerätä tietoa ja toitottaa sitä samaa sitten eteenpäin kokeissa jne. Viisaus tulee tiedon soveltamisesta kokemuksen, tunteiden ja intuition avulla.