seuraava »

[pakuri]

Hei! Lopetin monen vuoden käytön jälkeen ssri-lääkkeen (Sertralin) käytön. Olen herkkä ja kovia kokenut ihminen ja masennuttuani pahasti ja ollessani epävarma nuori, sitä määrättiin minulle. Lopetin käytön viime marraskuussa, kun olin käyttänyt lääkitystä melkein kuusi vuotta. Välissä oli noin puolen vuoden tauko lääkkeestä, mutta aloitin sen sitten uudestaan. Syy lopetukseen oli se, että tajusin libidoni kadonneen täysin. En halunnut enää seksiä ollenkaan, eikä siinä ole tapahtunut vieläkään muutosta, vaikka lääkkeen lopetuksesta on aikaa. Myös kyky ihastua ja rakastua on kadonnut kokonaan. Myös muut tunteet ovat haalistuneet voimakkaasti. Tunnen itseni toivottomaksi, koska tiedostan sen, että tapahtunut muutos voi olla pysyvä ja lähes totaalinen puutos tuntea ylipäätään minkäänlaista iloa, on liian kova niitti lopulle maanpääliselle taipaleelleni 26-vuotiaana. Koen, että minulle on hädän hetkellä syötetty tietämättäni kauheita lääkkeitä, mitkä ovat aiheuttaneet päässäni jonkinasteisen aivovamman tai ainakin aivokemioiden muutoksen, kun ottaa huomioon oireet, mistä kärsin taukoamatta.

Toivon apuanne ja jos tiedätte mitään keinoja tästä parantua, kertokaa ihmeessä! Länsimainen lääketiede ei valitettavasti osaa korjata aiheuttamaansa vahinkoa tässä tapauksessa, mitä asiasta olen kattavasti lukenut.

[Tigerwoman]

En suosittele SSRi-lääkkeitä. Mutta olethan lopettanut lääkärin valvonnassa? Myös se on tärkeää toipumisen kannalta.

Kannattaisiko kokeilla homeopatiaa, akupunktiota tai vastaavaa. Vaikeaa uskoa, että loppuelämän ajaksi olisi halut hukassa. Se voi kyllä viedä aikaa, että keho toipuu.
Ehdottoman tärkeää olisi myös työstää niitä asioita, jotka aikoinaan johtivat lääkkeen määräämiseen. Joku syyhän siihen on ollut. Vaikkakaan lääkitys ei ehkä ollut oikea ratkaisu. Kuka tietää, vaikka  se olisi kuitenkin estänyt esim itsemurhan. Se olisi ehkä vaan pitänyt lopettaa aikaisemmin ja hallitusti.

[sideman]

Hei! Lopetin monen vuoden käytön jälkeen ssri-lääkkeen (Sertralin) käytön. Olen herkkä ja kovia kokenut ihminen ja masennuttuani pahasti ja ollessani epävarma nuori, sitä määrättiin minulle. Lopetin käytön viime marraskuussa, kun olin käyttänyt lääkitystä melkein kuusi vuotta. Välissä oli noin puolen vuoden tauko lääkkeestä, mutta aloitin sen sitten uudestaan. Syy lopetukseen oli se, että tajusin libidoni kadonneen täysin. En halunnut enää seksiä ollenkaan, eikä siinä ole tapahtunut vieläkään muutosta, vaikka lääkkeen lopetuksesta on aikaa. Myös kyky ihastua ja rakastua on kadonnut kokonaan.

Ihan hatusta vetäen voisi kuvitella, että jos olet liki 6 vuotta käyttänyt lääkettä, kyllä siinä ilmeisesti vähintään
vuosi menee, ennenkuin synapsien  normaalihko toiminta palautuu niin selvästi, että itse voit kokemuksellisesti
sen havaita.

[pakuri]

En suosittele SSRi-lääkkeitä. Mutta olethan lopettanut lääkärin valvonnassa? Myös se on tärkeää toipumisen kannalta.

Kannattaisiko kokeilla homeopatiaa, akupunktiota tai vastaavaa. Vaikeaa uskoa, että loppuelämän ajaksi olisi halut hukassa. Se voi kyllä viedä aikaa, että keho toipuu.
Ehdottoman tärkeää olisi myös työstää niitä asioita, jotka aikoinaan johtivat lääkkeen määräämiseen. Joku syyhän siihen on ollut. Vaikkakaan lääkitys ei ehkä ollut oikea ratkaisu. Kuka tietää, vaikka  se olisi kuitenkin estänyt esim itsemurhan. Se olisi ehkä vaan pitänyt lopettaa aikaisemmin ja hallitusti.

En ole lopettanut lääkkeitä lääkärin valvonnassa. Psyykkinen vointi on ollut lopetus hetkellä muutoin parempi, mutta se tuli taas aivan muiden asioiden, kuin lääkkeiden ansiosta siihen tilaan.

Vaikea uskoa, mutta niin vain voi käydä. Näitä ihmisiä todellakin on olemassa. Vaarallisen yleisiä oireita SSRI-lääkkeillä nuo seksuaali- ja tunne-elämän vaivat, joista lääkärit eivät mainitse mitään, saatika lääkeselosteet. Osalla ne paranee pitkässä juoksussa, osalla ei ollenkaan. Omaa ennustetta en hirveän positiivisena näe, kun on niin pitkä historia lääkkeen kanssa.

Homeopaatilla olen käynyt ja akupunktioon olen varannut ajan. Tiedän kyllä, että positiivisuudesta on apua ja uskosta oman voinnin kohenemiseen, mutta lienee inhimillistä, ettei toivo ole kovin korkealla tässä tilassa.

[sideman]

Googlaaminen toi tapetille pari juttua: voisit kenties pyytää lääkäriltä bupropionia,
jota Suomessa ilmeisesti käytetään enemmän tupakoinnin lopettamisen avittajana
kuin antidepressanttina.

Tai sitten voisit kokeilla syömisen rajoittamista, koska ihminen tunnetusti
rakastuneena menettää ruokahaluaan. Jospa tuo toimisi "käänteisestikin"!

3. "I'm a wreck!"

As is well known, falling in love often leads to emotional and physiological instability. You bounce between exhilaration, euphoria, increased energy, sleeplessness, loss of appetite, trembling, a racing heart and accelerated breathing, as well as anxiety, panic and feelings of despair when your relationship suffers even the smallest setback. These mood swings parallel the behavior of drug addicts. And indeed, when in-love people are shown pictures of their loved ones, it fires up the same regions of the brain that activate when a drug addict takes a hit. Being in love, researchers say, is a form of addiction.

http://www.livescience.com/33720-13-scientifically-proven-signs-love.html

[sideman]

'These mood swings parallel the behavior of drug addicts. And indeed, when in-love people are shown pictures of their loved ones, it fires up the same regions of the brain that activate when a drug addict takes a hit. Being in love, researchers say, is a form of addiction.'

Totta, ja kuten kaikista huumeista, myös rakastumisesta tulisi päästä eroon.

Ei nyt sentään; sehän on mekanismi, joka pitää - ainakin "länsimaissa" - Homon fysiologista evoluutiota yllä!
Sitäpaitsi rakastumisella ei yleensä liene kovin haitallisia sivuvaikutuksia, jos se molemminpuolista.
Toki yksipuolisena se voinee johtaa äärimmillään jopa itsemurhaan!

[Eklektikko]

Tukihoitona masennukseen kannattaa ottaa, jos vain resurssit sallivat, huomioon tämä artikkeli:
http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/masentuneen_aivoissa_kytee_tulehdus

Voisi selittää myös masennuksen lisääntymistä väestössä ylipäätään, inflammaatiota aiheuttavien ruokien kulutus/tuputus on lisääntynyt valtavasti viimeisen  muutaman vuosikymmenen aikana. Ja niitähän ovat:
Viljat (ihan sama onko täysjyvää vai ei tai gluteeniviljaa tai ei)
Sokeri kaikissa muodoissaan (siis myös raakasokeri, glukoosi-fruktoosisiirappi, hunaja jne)
omega6-rasvahapojen liikasaanti (siis ne tuputetut kasviöljyt myös rypsi koska kroppa ei voi sen omega3:sia hyödyntää kunnolla)

Erityisesti tyydyttyneen rasvan (se eläinrasva siis) saannin vähäisyys on myös usein yhdistetty masennukseen, mikä sinänsä ei ole ihme kun aivoista 2/3 on tyydyttynyttä rasvaa. Gluteeni itsessään on sitten vielä siitä ikävä epeli, että sillä on keskushermostovaikutuksia aivan kaikkiin ihmisiin, ei vain keliaakikoihin (Keliaakikot saattavat jopa hallusinoida gluteenialtistuksen vuoksi ja skitsofreenikoissa on noin 4 kertaa enemmän keliaakikkoja kuin keskivertoväestössä).

Aspartaami ja statiinit on myös yhdistetty tutkimuksissa masennukseen  ja itsemurhiakin tapahtuu enemmän niillä joilla on matala kolesteroli. Tässä hakutuloksia sanalla 'depression' hyvästä blogista, jonka jokaikisessä kirjoituksessa on myös linkki itse tutkimusabstraktiin: http://healthydietsandscience.blogspot.fi/search?q=+depression

(Mutta ruokavaliosäätö ei toki ole ensimmäinen ja tärkein asia jos olo on huono ja voimat vähissä, jossain vaiheessa voi kuitenkin näitäkin sitten ehkä pohtia.)

[ghede]

No luulisin, että niissä muutoksissa voi tosiaan mennä kauan aikaa, vaikka en mikään asiantuntija olekaan. Itsekin vedän tällä hetkellä Sertraliinia+risperidonia pienellä annoksella ja hyvältä yhdistelmältä toistaiseksi on tuntunut. Sitä ennen söin Venlafaksiinia johon jäin melko pahasti koukkuun ja lisäksi sain kauheat vieroitusoireet kaupan päälle liian nopean lopetuksen seurauksena. : Noita lääkkeitähän ei kannata mennä lopettamaan seinään vaan pikku hiljaa annosta pienentämällä useiden viikkojen tai kuukausien ajan ja lääkärin valvonnassa.

[pakuri]

Googlaaminen toi tapetille pari juttua: voisit kenties pyytää lääkäriltä bupropionia,
jota Suomessa ilmeisesti käytetään enemmän tupakoinnin lopettamisen avittajana
kuin antidepressanttina.

Tai sitten voisit kokeilla syömisen rajoittamista, koska ihminen tunnetusti
rakastuneena menettää ruokahaluaan. Jospa tuo toimisi "käänteisestikin"!

3. "I'm a wreck!"

As is well known, falling in love often leads to emotional and physiological instability. You bounce between exhilaration, euphoria, increased energy, sleeplessness, loss of appetite, trembling, a racing heart and accelerated breathing, as well as anxiety, panic and feelings of despair when your relationship suffers even the smallest setback. These mood swings parallel the behavior of drug addicts. And indeed, when in-love people are shown pictures of their loved ones, it fires up the same regions of the brain that activate when a drug addict takes a hit. Being in love, researchers say, is a form of addiction.

http://www.livescience.com/33720-13-scientifically-proven-signs-love.html

Itseasiassa en tällä hetkellä haluisi ottaa mitään antidepressanttia, koska en usko ihmisten tarvitsevan niitä oikeasti, etenkään itseni, koska varsinaiset masennukseni syyt, mitä aikoinaan kärsin, olen käsitellyt ja hyväksynyt. Uskon, että nykyihminen on vieraantunut juuristaan ja luontaisista parannusmetodeistaan liikaa ja ei näin ollen osaa käsitellä ongelmiaan pahimmissa tapauksissa muutoin kuin lääkkeillä. Minun kohdallani ongelma on vain tässä tilassa, mitä nyt elän ja siihen haluisin muutosta etenkin, kun tiedostan sen, että tila voi olla ainakin jossain määrin pysyvä. Bupropionista puhuttaessa tulee mieleen se, että sitä vissiin on jossain määrin käytetty hoitamaan seksuaalisia sivuvaikutuksia, mitä ssri-lääkkeet aiheuttavat. Mietin voisiko tuota käyttää hetkellisesti tilanteen korjaamiseen ja lopettaa sitten, kun tilanne normalisoituu, vai palaavatko aiemmat oireet lääkkeen käytön loputtua?

Tuosta syömisen vähentämisestä tuli mieleen, että ensi viikolla aloitan Detox-kuuria ja ruokavaliooni tulee muutoksia, joiden pitäisi tehostaa Detoxin toimintaa. Eli jätän maitotuotteet kokonaan pois. Kaiken muun lihan paitsi kalan välttämistä suositellaan Detoxin yhteydessä, mutta se puoli minulla onkin jo luonnostaan kunnossa, kun en syö muuta lihaa kuin kalaa.

No luulisin, että niissä muutoksissa voi tosiaan mennä kauan aikaa, vaikka en mikään asiantuntija olekaan. Itsekin vedän tällä hetkellä Sertraliinia+risperidonia pienellä annoksella ja hyvältä yhdistelmältä toistaiseksi on tuntunut. Sitä ennen söin Venlafaksiinia johon jäin melko pahasti koukkuun ja lisäksi sain kauheat vieroitusoireet kaupan päälle liian nopean lopetuksen seurauksena. : Noita lääkkeitähän ei kannata mennä lopettamaan seinään vaan pikku hiljaa annosta pienentämällä useiden viikkojen tai kuukausien ajan ja lääkärin valvonnassa.

Itsestäkin Sertralin tuntui aluksi vallan mainiolta lääkkeeltä, mutta tila, mikä on junnannut minulla jo yli puolitoista vuotta, on pahempi, kuin ennen lääkkeen aloittamista olleet masennusoireet. Sinällään en tunne masennusta muusta kuin vallitsevasta olotilastani. En todellakaan suosittele ssri-lääkkeitä kenellekkään, sillä kun vahinko tapahtuu, on epävarmaa, milloin tilanne normalisoituu vai normalisoituuko ollenkaan. Itsehän olin jo ajanut annostusta pienemmäksi aiemmin, kunnes lopetin sen marraskuussa. Annokseni koko oli tuolloin vain 25mg.

[ghede]

Googlaaminen toi tapetille pari juttua: voisit kenties pyytää lääkäriltä bupropionia,
jota Suomessa ilmeisesti käytetään enemmän tupakoinnin lopettamisen avittajana
kuin antidepressanttina.

Tai sitten voisit kokeilla syömisen rajoittamista, koska ihminen tunnetusti
rakastuneena menettää ruokahaluaan. Jospa tuo toimisi "käänteisestikin"!

3. "I'm a wreck!"

As is well known, falling in love often leads to emotional and physiological instability. You bounce between exhilaration, euphoria, increased energy, sleeplessness, loss of appetite, trembling, a racing heart and accelerated breathing, as well as anxiety, panic and feelings of despair when your relationship suffers even the smallest setback. These mood swings parallel the behavior of drug addicts. And indeed, when in-love people are shown pictures of their loved ones, it fires up the same regions of the brain that activate when a drug addict takes a hit. Being in love, researchers say, is a form of addiction.

http://www.livescience.com/33720-13-scientifically-proven-signs-love.html

Itseasiassa en tällä hetkellä haluisi ottaa mitään antidepressanttia, koska en usko ihmisten tarvitsevan niitä oikeasti, etenkään itseni, koska varsinaiset masennukseni syyt, mitä aikoinaan kärsin, olen käsitellyt ja hyväksynyt. Uskon, että nykyihminen on vieraantunut juuristaan ja luontaisista parannusmetodeistaan liikaa ja ei näin ollen osaa käsitellä ongelmiaan pahimmissa tapauksissa muutoin kuin lääkkeillä. Minun kohdallani ongelma on vain tässä tilassa, mitä nyt elän ja siihen haluisin muutosta etenkin, kun tiedostan sen, että tila voi olla ainakin jossain määrin pysyvä. Bupropionista puhuttaessa tulee mieleen se, että sitä vissiin on jossain määrin käytetty hoitamaan seksuaalisia sivuvaikutuksia, mitä ssri-lääkkeet aiheuttavat. Mietin voisiko tuota käyttää hetkellisesti tilanteen korjaamiseen ja lopettaa sitten, kun tilanne normalisoituu, vai palaavatko aiemmat oireet lääkkeen käytön loputtua?

Tuosta syömisen vähentämisestä tuli mieleen, että ensi viikolla aloitan Detox-kuuria ja ruokavaliooni tulee muutoksia, joiden pitäisi tehostaa Detoxin toimintaa. Eli jätän maitotuotteet kokonaan pois. Kaiken muun lihan paitsi kalan välttämistä suositellaan Detoxin yhteydessä, mutta se puoli minulla onkin jo luonnostaan kunnossa, kun en syö muuta lihaa kuin kalaa.

No luulisin, että niissä muutoksissa voi tosiaan mennä kauan aikaa, vaikka en mikään asiantuntija olekaan. Itsekin vedän tällä hetkellä Sertraliinia+risperidonia pienellä annoksella ja hyvältä yhdistelmältä toistaiseksi on tuntunut. Sitä ennen söin Venlafaksiinia johon jäin melko pahasti koukkuun ja lisäksi sain kauheat vieroitusoireet kaupan päälle liian nopean lopetuksen seurauksena. : Noita lääkkeitähän ei kannata mennä lopettamaan seinään vaan pikku hiljaa annosta pienentämällä useiden viikkojen tai kuukausien ajan ja lääkärin valvonnassa.

Itsestäkin Sertralin tuntui aluksi vallan mainiolta lääkkeeltä, mutta tila, mikä on junnannut minulla jo yli puolitoista vuotta, on pahempi, kuin ennen lääkkeen aloittamista olleet masennusoireet. Sinällään en tunne masennusta muusta kuin vallitsevasta olotilastani. En todellakaan suosittele ssri-lääkkeitä kenellekkään, sillä kun vahinko tapahtuu, on epävarmaa, milloin tilanne normalisoituu vai normalisoituuko ollenkaan. Itsehän olin jo ajanut annostusta pienemmäksi aiemmin, kunnes lopetin sen marraskuussa. Annokseni koko oli tuolloin vain 25mg.

Joo, oon lukenut noista samankaltaisista kokemuksista. Itsekin murehdin noin vuoden verran sitä, että aiheuttiko tuo Venlafaksiini mulle mahdollisesti pysyvän aivovaurion (ehdin käyttää kyseistä lääkettä noin puolitoista vuotta) ja voi tietysti olla, että aiheutti, mutta enpä jaksa enää välittää. Lähinnä liitän tuon mahdollisen aivovamman syntymisen omalla kohdallani liian nopeaan lääkkeen lopettamiseen, mutta jotkut kuulemma voi lopettaa pitkänkin käytön jälkeen noita lääkkeitä seinään eikä reagoi juuri mitenkään. Se mikä ei tapa, vahvistaa ja sitä rataa kuten arvon Nietzsche on meille opettanut. Hulluksihan sitä on jo meinattu tulla, mutta kun vaihdoin vaihteeksi Sertraliiniin niin saan taas vähän aikaa jatkaa lääkeaddiktina olemista kunnes varmasti myöhemmin saan kamppailla uusien oireiden kanssa jne. Musta taas tuli venlafaksiinin lopettamisen jälkeen paranoidinen sekä koin harha-aistimuksia.

Mulle oikeastaan on vain ollut hyvä asia, että libido on kadonnut. Enpä olisi oikeastaan enää jaksanutkaan runkata. Ennen lääkkeiden käyttöä olisin varmaan nussinut postilaatikoitakin, mikäli en olisi omannut yhtään omanarvon tunnetta yms.

Itse ihastuin voimakkaasti erään toisen antidepressantin käytön aikana - taisi olla Optipar.

[pakuri]

Hyvä ghede, jos olet sujut muutoksesi kanssa. Voihan niitä tarpeita tosiaan tyydyttää muutenkin, kuin masturboimalla. Minua tämä tilanne kyllä harmittaa. Antaisin mitä vaan, jos olisi edes sen verta seksuaalisuutta jäljellä, että tekisi mieli käteen vetää tai voisi metsästää mimmejä. Eihän se ole kaikki kaikessa, mutta kun tuppaa tuo muukin tunne-elämä ja tuntemuspuoli olevan todella lamaantuneessa tilassa, joten kyllä tässä nyt jotain on hälyyttävällä tavalla pielessä. 

[Amonra]

Minä olen myös hyvin herkkä ja epävarma edelleenkin ja elämäni on ollut tosiaankin karu. Jossain vaiheessa matkan varrella minut pumpattiin täyteen SSRi -lääkkeitä ja neuroleptejä ja kävin pakkohoidossakin. Ajattelen, että olet edelleen melko nuori (ainakin minua 38 nuorempi) ja olet päässyt jo kiinni oikeaan syyhyn:ihmisen kadottama yhteys juuriin ja luontoon. Tuossa vaiheessa, kun minun lääkityksiä pudotettiin, päädyin vielä päihdekierteeseenkin ja minulla on niin vakavia seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia, etten halua niistä foorumilla puhua. Kuitenkin pikku hiljaa elämä alkoi laisten ja kuntoutusten jälkeen asettua ja 2012 tapahtui suuri sydämen aukeaminen, en tiedä miten ja miksi, mutta koin Ykseyden hetkellisesti. Tämän jälkeen monet tunnelukot alkoivat murtua ja ensin tuli viha, sitten itku ja lopulta puhdistuminen. Tunnen sinusta, että taustallasi vaikuttaa aivojen biokemiaa paljon suurempi asia, nimittäin perusturvattomuus, pelot, yksinäisyys ja rakkaudettomuus. Minä käytin aikanaan todella paljon rahaa luontaistuotteisiin, kunnes oivalsin, ettei väsymykseni ole fyysistä vaan emotionaalista. Ajattelen, että tarvitsisit turvallisen hoitokontaktin ammattilaiseen lääkäriin ja samalla saisit pysyvän keskustelusuhteen terapeutin kanssa. Tarvitset pitkäjänteistä, työtä vaativaa hoitoa. Minäkin olen noussut suoraan sanottuna helvetistä taivaan porteille (en vielä sisään). Vedän tähän vielä mukaan lempiaiheeni suomalaisen kulttuurin aiheuttamista sosiaalisista peloista (toinen kotimaani on Kaukasuksella). Suomi on maa, jossa yksinäiset ihmiset seurustelevat jäykästi toistensa kanssa ja etäisyys on pitkä. Parhaiten lopultakin omia tunnekanaviani ovat avanneet Kaukasuksen kouluttamattomat, sydämen sivistyneet maalaisnaiset. Voimaa ja uskoa Sinulle.

[sideman]

Kaukasuksella). Suomi on maa, jossa yksinäiset ihmiset seurustelevat jäykästi toistensa kanssa ja etäisyys on pitkä.

Olipa laittamattomasti sanottu! Kyseessä lienee valtaosin darwinistinen ilmiö, eli juurikin enimmäkseen perimän
ansiosta pääsääntöisesti (toki poikkeuksiakin on) sosiaalisesti kömpelöt ja hyvin lievästi autistisetkin ihmiset ovat aikojen saatossa päätyneet tähän liki kaikin puolin  karuun, mutta omalla tavallaan kauniiseenkin maahan?

 

[sideman]

Joo, oon lukenut noista samankaltaisista kokemuksista. Itsekin murehdin noin vuoden verran sitä, että aiheuttiko tuo Venlafaksiini mulle mahdollisesti pysyvän aivovaurion (ehdin käyttää kyseistä lääkettä noin puolitoista vuotta) ja voi tietysti olla, että aiheutti, mutta enpä jaksa enää välittää.

Rohkenen epäillä varsinaisen aivovaurion aiheutumista. Intuitiivisesti tuntuu pikemminkin
siltä, että kyseessä voi olla vähän samantapainen ilmiö kuin minkä nikotiini aiheuttaa;
senhän väitetään lisäävän nikotiinireseptoreiden määrää aivostossa, mikä suurelta osin
selittänee sen vahvan addiktiopotenttiaalin...

 

[pakuri]

Tunnen sinusta, että taustallasi vaikuttaa aivojen biokemiaa paljon suurempi asia, nimittäin perusturvattomuus, pelot, yksinäisyys ja rakkaudettomuus. Minä käytin aikanaan todella paljon rahaa luontaistuotteisiin, kunnes oivalsin, ettei väsymykseni ole fyysistä vaan emotionaalista. Ajattelen, että tarvitsisit turvallisen hoitokontaktin ammattilaiseen lääkäriin ja samalla saisit pysyvän keskustelusuhteen terapeutin kanssa. Tarvitset pitkäjänteistä, työtä vaativaa hoitoa.

Ihan paikkaansa pitäviä havantoja, mutta ongelmat joista kärsin ennen lääkkeen aloittamista, ovat kohdaltani käsiteltyjä. Ykseyden olen myös minä päässyt aikoinaan kokemaan tarkoin harkitun sienimatkan aikana ja se oli erittäin mahtava kokemus.
Nuo asiat siis vaivasivat joskus, mutta eivät enää muutoin, kuin tässä tilassa, jossa en kykene ihastumaan tai rakastumaan ja koen olevani vaivani kanssa yksin. Ihmiset vaan vähättelevät, koska eivät pysty samaistumaan olotilaan, mitä elän nykyään päivästä toiseen ja olen elänyt jo 1,5 vuotta.

Ei siis vähätellä sitä, mitä lääkkeet ovat aiheuttaneet. Ja vaikeahan noita ongelmien laatuja on ulkopuolisen pistää suuruusjärjestykseen. Olen tunteellisella tasolla aika helvetin halvaantunut para-aikaa ja tunnen sen, ettei tasapaino ole kohdallaan. Ja rakkautta saan kyllä osakseni. Ympärilläni on ihmisiä, jotka minua rakastavat ja olen siitä kiitollinen. Tunnottomuus vaivaa siis emotionaalisella tasolla ja fyysisellä tasolla. Esim. halaaminen tai ihon silittely tuntuu samalta, kuin joku osuisi sinuun vahingossa ruuhkassa. Myös luovuus on kadonnut minusta, mikä on minulle ollut aina erittäin ominaista.

Vastaan tuli aika hyvä artikkeli, mikä kuvastaa melkoautenttisesti tilaani: http://reichsbieber.puheenvuoro.uusisuomi.fi/113928-ssri-l%C3%A4%C3%A4kkeen-pysyvist%C3%A4-seksuaalisista-sivuvaikutuksista

Joo, oon lukenut noista samankaltaisista kokemuksista. Itsekin murehdin noin vuoden verran sitä, että aiheuttiko tuo Venlafaksiini mulle mahdollisesti pysyvän aivovaurion (ehdin käyttää kyseistä lääkettä noin puolitoista vuotta) ja voi tietysti olla, että aiheutti, mutta enpä jaksa enää välittää.

Rohkenen epäillä varsinaisen aivovaurion aiheutumista. Intuitiivisesti tuntuu pikemminkin
siltä, että kyseessä voi olla vähän samantapainen ilmiö kuin minkä nikotiini aiheuttaa;
senhän väitetään lisäävän nikotiinireseptoreiden määrää aivostossa, mikä suurelta osin
selittänee sen vahvan addiktiopotenttiaalin...

 

Tämä meni vähän ohi. Tarkoitatko, että meillä lääkityillä on lisääntynyt joidenkin reseptoreiden määrä aivoissa vai mitä?