http://www.tiede.fi/keskustelu/5147/ketju/ssri_laakkeiden_pysyvat_sivuvaikutukset"Totuus on, että kun serotoniinin takaisinotto estetään kemiallisesti, alkaa dopamiinin määrä laskea."
"Ainoat lääkkeet, joista on ollut apua, ovat dopamiiniagonistit Cabaser ja Requip. Näidenkin kanssa toivottu vaikutus on tullut ns. lääketauolla, eli dopamiiniagonistin poistuessa elimistöstä tilanne aivoissa on ollut hetken normaali. Lääkkeen uudelleen aloittaminen ja lopettaminen tuo muutaman tunnin helpotuksen, sitten seksuaalisuus ja emootiot taas häviävät.
Dopamiiniagonistit ilmeisesti jotenkin "herättävät" reseptorit hetkeksi, kunnes vaiva taas palaa."
No, kieltämättä tuo tuntuu osoittavan, että olin ihan oikeassa tuon asiani kanssa. Lähinnä
vekslasin tuota viestiä tuolta välistä taas pois, koska vaikea tarkasti aina tietää, miten
mikäkin vaikuttaa.
Eli minusta se vaatisi edelleen sellaista aktivoivempien ja tasaisempien hetkien parempaa balanssia, koska SSRI:t sotkee
tuota luontaista tasapainoa ja vuorottelua. Silloin myös tasaisemmat hetken tuntuu emotionaalisesti vahvemmilta.
Mucuna Pruriens voi pienenä määränä olla tuollainen joka vaikuttaa, kun se L-dopaa nostaa.
Sekin siis esim. antamalla alkupotkua, jos on joku homma johon haluaa panostaa ja sitä
kautta tuoden myös muita tunnetiloja läsnä. Hankala löytää tarkkaa täsmäjuttua,
joka yksistään ja suoraan tuottaisi jonkin mielentilan… Ruokavaliota voi ja ehkä kannattaakin
kokeilla muuttaa ja tällaista. Ja suosittelen edelleen sitä C-vitamiinin käyttöä. En muista
tarkalleen, mitkä kaikki aineet vaikuttaa dopamiinin tuotantoon aivoissa. Ainakin C
ja B6, joka nyt on muistaakseni aika monessa prosessissa mukana. En pysty sitä
lähdettä nyt kaivamaan, mistä tuon luin. Niitä keskeisiä vaikuttavia aineita
on joku kourallinen. Niillä voi olla jokin vaikutus, mutta jo C, pieni määrä
b-vitamiinilisää ja vaikka pieni (tai oman fiiliksen mukaan) määrä tyrosiinia voi
olla kokeilun arvoinen. Suosin ite noita pieniä määriä (1/4 tablettiakin) vähän
kaikessa, että se tuntuisi kuin ruuasta saadulta ja pystyn
käyttämään niitä aika vapaasti. C:tä nyt voi käyttää hitaasti
imeytyvänä pillerinä vaikka 1000mg:kin huoletta ja suosittelenkin
jos on huonossa kunnossa.
Heitänpä tähän vielä yhden niksin (tai niksien sarjan) kaikille libido-ongelmaisille,
koska joillakin varmasti nimenomaan se on se keskeinen ongelma mielialalääkkeiden
käytön jälkeen ja monilla se voi olla osatekijä:
teelusikka tai puolikas ashwagandhaa
(rauhoittaa ja vaikuttaa hormoneihin),
en tiedä, onko tästä niin isoa hyötyä,
jos ei oikeasti ole stressaantunut...
jotenkin muistaakseni GABA:n
kautta vaikuttavana (?) tämäkin
voi olla lievästi dopamiinin
vasta-aine, mutta tällaisissa
luonnontuotteissa vaikutukset
voi olla vähän monimutkaisempia,
koska kyse on kokonaisuudesta...
ashwagandhan ajatellaan usein myös
aktivoivan ihmistä... minusta
se rauhoittaa, aktivoi, tasaa,
mutta voi hieman kilpailla
dopamiinin vaikutuksen kanssa,
vaikkei nyt suoraan sitä estäisikään...
voi kokeilla, jos menee liian
sekaisin jostain...
pieni määrä l-karnitiinia (iso saattaa olla
pidemmän päälle ongelma, mut
pienikin määrä vaikuttaa mm.
spermantuotantoon)
pieni määrä K-vitamiinia Mk4 muodossa
(löytyy lihasta, mutta myös pillerinä... en tiedä,
tuottaako keho tätä epäsuorasti jostain muusta jutusta)
tällä tuntuu olevan tehokas vaikutus, vaikka en osaa
sanoa, miksi… Kivekset kuitenkin kai
tarvitsevat tätä K-vitamiinin muotoa ja
kai se jostain kertoo… tätä voi olla mahdoton
löytää Suomesta, mutta esim. iherb auttaa,
jos on valmis maksamaan raskaita rahtikuluja…
halvalla toimituksella ei kannata tilata
koska tuotteen saaminen on niin epävarmaa…
niissä pillereissä voi olla isoja määriä, niin
auki vaan se kapseli tai pilleri puoliks
tai jopa pienemmäksi...
hieman tribulus terrestrisiä (jos tarpeen)
monet sanoo, ettei tästä ole mitään hyötyä,
mutta tällä voi olla kiveksiä suojaavia
ominaisuuksia ja jo hyvin pieni määrä
voi olla sydänystävällinen
hieman sitrulliinia (aminohappo, vaikuttaa
mm. erektioon), tämä ei tuo niitä emootioita pintaan,
vaan vaikuttaa vaan siihen mihin se vaikuttaa,
kylmästi
tarvittaessa Q10:ntä (vaikuttaa spermaan),
mutta tämä ei ole ehkä ihan niin keskeinen,
Q10:llä taitaa muuten olla osin sama
tuotantoketju kuin dopamiinilla (tai lähinnä
nuo aminohapot), ja vaikka Q10 ei ainakaan
Parkinsonin taudin (joka siis liittyy
dopamiinintuotannon häiriintymiseen) hoidossa
ole ollut luotettava alun lupaavista
tuloksista huolimatta, niin jokin epäsuora
yhteys tuossa voi silti olla... siksi vaikutus
voi myös olla eri tapauksissa niin erilainen...
sairaudentilat voi kaikilla myös käynnistyä
ja rakentua vähän eri tavoin, näin ainakin
maallikon järjellä ja tiedolla ajateltuna...
Q10 ja L-karnitiini vaikuttaa myös ainakin
sydämen hyvinvointiin
Ehkä sitten jotain noita perusvitamiineja vielä
tuohon samaan pakettiin ainakin jaksoittain
käytettäväksi. Omega 3 balanssi on monilla
huono jne. D vitamiini talvisaikaan on tärkeä myös.
Aiemmin mainittu sinkki voi myös olla jees,
enemmän sitä käyttäessä suosittelen myös
kuparia. Oman harkinnan mukaan näitä muita,
mutta ne voi olla pieninä määrinä hyviä tuossa
kyljessä, vähintään tuo D. Jos on jättänyt
maitotuotteita pois, niin kalsiumlisä on
hyvinkin jees, koska se puutos voi
sitten tuoda jotain ongelmia.
Nuo nyt on ihan muutenkin eduksi, siis yleisesti terveyden kannalta, ainakin jos
seuraa noita suosituksia käyttömäärissä. Ite suosin vielä yrittityylisissä jutuissa
usein luomua, koska en luota noihin kasvatusmenetelmiin yhtään. Ne ei välttämättä
ole juurikaan kalliimpia, riippuu vähän. Joissain kasvimyrkyissä on kai yhteys
Parkinsonin tautiin.
Pieniä määriä kun käyttää noita kaikkia, niin efekti on luonnollinen, vähän kuin ruuasta saisi jotain
lisäravinteita. Nuo ei myöskään välttämättä maksa ihan hirveästi, kun niitä käyttää
sen verran vähän kerrallaan (poikkeuksena ehkä Q10, joka on sinänsä jees aine...
sitäkin voinee löytää ulkomailta halvemmalla).
Mausteista tuli vielä mieleen Basilika, josta ei kai ole mitään tutkimuksia aiheeseen liittyen, mutta
vaisto jotenkin sanoo, että sekin saattaisi olla positiivinen. En tosin usko, että se
vaikuttaa suoraan seksuaaliseen puoleen. Monet tuollaiset yleishoitavat
mausteet voi vaikuttaa siihen vähän niin tai näin, riippuen lähtötilanteesta.
Joissain tulisissa mausteissa taas saattaa olla suoremmin jopa ihan hormoneita aktivoivia
vaikutuksia.
Varmasti monella muullakin tavoin voi tuottaa muutosta, tässä nyt vain yksi esimerkki.
Pillereiden ulkopuolelta suosittelen lasillista raakaa sipulimehua päivässä
vaikka itse kotona soseutettuna. Se voi olla yleisterveydellisestikin hyvin
jees, vaikkakin ehkä vaikea saada alas (sitä pitäisi vaan
jaksaa käyttää tarpeeksi pitkän aikaa).
Lisätään nyt vielä että dopamiini (perustasolla) vaikuttaa mm. niin että se ohjaa esim. apinalla
tavoitepohjaista toimintaa, esimerkiksi jos apina ei saa jostakin toiminnasta palkkiota, se
kokeilee innokkaammin toisenlaista strategiaa. Jos dopamiinia keinotekoisesti apinalla
lisätään (voimakkaasti), apina saattaa (eläinkokeissa siis) koko ajan hakea uutta kokemusta tai
toimintatapaa riippumatta siitä, onko siitä sille käytännön hyötyä vai ei. Eli käytännössä
tämän vuoksi dopamiini ajatellaan joskus rationaliteetin vastakohdaksi (koska rationaalisuus
tarkoittaa ainakin meidän yhteiskunnassa konkreettisen hyödyn tavoittelua, kun taas
uutuudenviehätys vain sen itsensä vuoksi ei ole oikein arvossaan). Dopamiinintuotanto
myös lisääntyy monilla eläimillä kamppailun tai muiden stressaavien
olosuhteiden jälkeen todella voimakkaasti, joten kyse on myös
palautumishormonista, jolla saattaa olla hoitavia ominaisuuksia. Näiden kautta
dopamiini voidaan siis yhdistää outoihin mielentiloihin, mutta monillahan se tuotanto
on varmaan luonnostaan korkealla, minullakin, tai vähintäänkin
joskus ollut. Sama hormoni kuitenkin johtaa siis myös ns. rationaaliseen
käytökseen eli palkkion tavoitteluun, vain tasaisemmassa
muodossaan. Eli kyse on myös tietynlaisesta elämänmyönteisyydestä,
elämänhalusta.
Dopamiini pieninä määrinä voi lisätä myös kipuherkkyyttä ainakin joidenkin
eläinkokeiden mukaan, kun taas suuret lievittää kipua, eli dopamiini
ilmeisesti ohjaa eläintä varomaan vaaraa ja sitten hoitaa eläintä, jos vaaraa
ei pystyttykään välttämään, eli tämä on myös yksi dopamiinin
tehtävä motivaation lisäksi. Ihmiskulttuurissa asiat toki saa
omanlaisensa muodon, kun ihminen harvoin voi suoraan vaan
lähteä luontoon, tai ei muista sen vaikeutta. Esim. urheilulla, mutta myös
taiteella, mystiikalla, huumeilla jne. niitä kokemuksia on etsitty tai etsitään
ja ilman sitä ihminen muumioituisi pystyyn… puhumattakaan mistään
syväkokemuksista tai lumoutumisista mutta uskon kyllä että ne tulee siellä luonnossakin läsnä...
Jos dopamiinia on liikaa, joku kevyt lihaskuntoilu tai joogan tyylinen voi toimia.
Lihaskuntoilu vaikuttaa varmaan enemmän testosteroniin,
vaikka varmasti siinäkin dopamiini on läsnä, tekemisen tavasta
riippuen ehkä paljonkin. Luulen että dopamiini nousee kilpaurheilun
tai kestävyyskuntoilun jälkeen vielä vahvemmin, voimakas kestävyyskuntoilu
sitten laskee jo testosteroniakin, ainakin väliaikaisesti, mutta pakottaa
varmaan dopamiinin korjausreaktion esiin
(mutta rankalla kestävyyskuntoilulla
ja huonolla/vähäisellä ravinnolla saa kyllä itsensä äkkiä heikkoon kuntoon).
Dopamiinia ei kannata ajatella minään aggressiohormonina, laitetaan nyt sekin vielä tähän.
Vaikka dopamiini vaikuttaa motivaatioon sun muuhun, luulen että se ohjaa eläintä
usein ensisijaisesti kiertämään uhkaa, keksimään toisen reitin tai ehkä "kieroilemaan",
jos jotain ei voi helposti saavuttaa. Toki tässä varmasti on paljon lajikohtaisia eroja,
että kilpaillaanko vai muuta, mutta periaatteessa... Viimeisimmän tiedon mukaan lamarckismi
näyttää pätevän siinä, että opittujakin kokemuksia voidaan saada periytymään.
Pian tietysti saatetaan todeta sekin, että on olemassa sellaisia lajikohtaisia kenttiä,
joiden kautta lajien sisäinen oppiminen tapahtuu ja joita nyt tieteessä pidetään huuhaana.
Nykyaika tietysti opettaa ihmisille sitä kilpailua, mutta ilman dopamiinia voi olla
vaikea toimia myöskään moraalisesti tai ylipäätään keksiä mitään vaihtoehtoista
strategiaa tai muuta. Luulen että testosteroni voisi johtaa hieman useammin siihen,
että rynnitään ongelman läpi, mutta eipä ehkä sitten kuitenkaan… (sen vaikutus
voi olla niin moninainen, esim. positiivinen ryhmähenki ja auttamishalu ja monet
muut jutut, se voinee myös rauhoittaa, riippuen monesta jutusta). Ailahtelevat testosteronitasot
voi tuoda paljon enemmän ongelmia. Keinotekoisesti tuotettu stressi voi saada eläimen
aggressiiviseksi joidenkin kokeiden mukaan, ja vaikkei sitäkään voi ihmisten
todellisuuteen sellaisenaan sovittaa, se näyttää yhden olennaisen pointin. Jos vaikka
koiraa hakataan päivästä toiseen kepillä, kyllä se ongelmia siitä kehittää, voi ehkä purrakin
tai lopulta uikuttaa alistuneena, mutta luonnontilassa se koira, joka
nopeimmin oppii reagoimaan pelkkään keppiin tarttumiseenkin (pakoreaktiolla
siis), on suhteellisen vahvoilla. Periaatteessa kun tutkitaan vaikka geneettistä alttiutta
joillekin mielenterveysongelmille, saatetaan joskus tutkia ihan hyviä selviytymisominaisuuksia,
jotka vaan kulttuurissa ylikuormittuu. Tai ainakin vaikea tietää, kun luonnossa on harvoin hyviä tai
huonoja ominaisuuksia, tai jos olisi, todellisuus olisi aika erilainen.
Psykoottisiin oireisiin auttaa tutkimusten mukaan ilmeisesti myös rauhoittavat, joten
jo tuo osoittaa, että kyse on ensisijaisesti muusta kuin dopamiinista (siis
esim. stressistä tai kokonaisaivotoiminnan epätasapainosta), vaikka se vaikuttaisikin kokemuksiin.
Dopamiini useimmiten pitää vain toimintakyvyn yllä, eikä ole suora stressihormoni,
koska myös laskee stressiä tai sen vaikutusta, tilanteesta riippuen. Toisaalta jos
vaikka syö huonosti jatkuvasti ja on muutenkin huonossa kunnossa, se dopamiinin
nousu voi jatkuvasti palata paikkaamaan muuta epätasapainoa, jolloin syntyy
tuo jojoefekti. Taitailijoillahan se voi olla inspiraation lähdekin, muistelen
että joku kuvataiteilija maalasi nälkiintyneenä näkemiään näkyjä ja
David Bowie teki sairaudentilassa huumevuosiensa veroisen levyn.
Jos pitkään on ollut huonossa kunnossa ja dopamiinitasot sitten
nopeasti nousee, olotila voi olla kuin huumeissa, riippumatta siitä,
missä kunnossa kokonaisaivokemiat oikeasti on jne.
Eli kannattaa käyttää tässä mielessä tervettä järkeä. Ongelma
ei välttämättä ole niinkään dopamiini, joka lähinnä paikkaa muita
ongelmia (?), vaan huonojen kokemusten vatvominen kun aivot yrittää
parantaa itseään (isot dopamiinimäärät myös häiritsee muistin toimintaa
kun taas pienet tehostaa sitä, eli tuokin voi olla osa parantumista… eteenpäin siis).
Mutta toki aina parempi jos eri aineita käyttää vaan oman innostavan toiminnan
vahvistamiseen tai alkusysäykseen. Isot dopamiinimäärät lienee jonkinlainen luonnollinen
parannus/palautusmekanismi, josta voi kroonistua ongelma lähinnä, jos siitä halutaan
ongelma tehdä tai jos olosuhteet eivät tue rauhoittumista ja alkuperäinen stressitila
(jota dopamiinin nousu tasaa) käynnistyy nopeasti uudelleen.
Mucunassa se vaikutus on tosi pieni kyllä, mut pitkän
huonomman jakson jälkeen sitäkin voi kokeilla alus pienemmäl määräl.
Jos on tottunut sellaisiin innostuksen tiloihin, niin ei siitä ainakaan mitään
haittaa ole. Ei siis kannata demonisoida sellaisia (positiivisia) tiloja, mutta oman
harkinnan mukaan. Eikä MP edes sitä varsinaisesti tuota, vaan ehkä enemmänkin
antaa sen pienen alkusysäyksen, jota itse pitää sitten vahvistaa. Eli aika pienistä
vaikutuksista puhutaan, mutta silti. Jossain Parkinsonin taudissa
hoitomäärät voi olla suuriakin, mutta ainahan se parempi on, jos
sen innostuksen sais muutenkin käyntiin. Mutta ei se aina, varsinkin
tosi pitkän raskaamman jakson tai aivojen kemiallisen muuntelun jälkeen,
niin helppoa ole.
Ei myöskään kannata liian jyrkästi pistää tuota rasvaa ja dopamiinia vastakkain (vaikka tein vissiin
niin aiemmin). Kohtalaiset määrät rasvaa varmaan jopa nostaa sitä. Esim. suklaa
on lähinnä rasvaa, mutta on perinteinen dopamiinin yhdistettävä ruoka (siinä on jotain tyrosiinin kaltaista
vaikuttavaa ainetta yms.). Vasta tosi isot määrät rasvaa voinee hieman turruttaa aivojen
mielihyvänaistimista, tosin tämäkin on ensisijaisesti oma oletukseni. Ainakin aineenvaihdunta
rajusti muuttuu, siis jos jättää vielä hiilareita selkeästi vähemmälle jne. Kaikesta saa jotain etua,
joten kannattaa tehdä itselleen sopiva kombinaatio. Monilla se rasvan lisäys ja hiilarien
vähennys parantaa jopa sairauksia ja rauhoittaa tietynlaista yliaktiivisuustilaa tai kehon
kuormitusta, jota ainakin huonot hiilarit tuottaa (lisätty sokeri, mahdollisesti gluteeniviljat jne.).
Eli siis kannattaa tehdä se suklaakin mieluummin itse ja makeuttaa jotenkin eri tavoin
(kevyemmin, tai ei ollenkaan, jos haluaa mennä hc linjalle).
Silti se rasva-hiilari dualismi on minusta osin osuva kuten aiemmin esitin.
Jos sitä innostustilaa hakee niin en jättäisi hiilareita pois (EDIT: siis ainakaan äärimmilleen,
niiden vähentäminen on kyllä toiminut ainakin itselläni), vaan miettisin niitä lähteitä.
Mutta tästäkin joku ravitsemusterapeutti jossain hyvin sanoi, että emme me niitä yksittäisiä
ainesosia syö, vaan ruoka-aine on kokonaisuus. Rasvankäyttö kannattaa miettiä aina
erikseen. Siinä on plussansa ja miinuksensa, aika yksilökohtaisesti. Rasvan kovuuskaan
ei ole kovin olennainen, sekä kovat että pehmeät rasvat voi olla eduksi, vaan se, miten
laadukasta se on noin muuten tai mitä sen rinnalla syö (esim. kasvikset).
Itse esimerkiksi olen taipuvainen suosimaan juuri niitä kovia rasvoja, mutta en osaa
mitenkään lähtökohtaisesti suositella sitä muille.
Uskoisin että testosteroni, joka siis voi hyötyä rasvan energiasta,
ei tietyn rajan jälkeen enää hirveästi vaikuta lisääntymiskykyyn.
Kyse on enemmän dopamiini-testosteroni-typpioksidi (yms. muut vaikuttavat
jutut) kombinaatiosta.Typpioksidi siis vain parantaa
erektiota ja vaikuttaa vain epäsuorasti tunnetiloihin.
Vaikuttavia juttuja on toki muitakin,
esim. endorfiinit, 'mutta länsimainen tiede
jumittaa osin näissä. Kyse on kokonaiskompromissista.
Nämä on siis ihan maallikon näkemyksiä, joten näitä kannattaa soveltaa
tapauskohtaisesti ja itselle sopivaa systeemiä etsien.
EDIT: Rypsiöljyn kaltaiset kasviöljyt kyllä varmaan ainakin itse jättäisin pois, koska
ne ei kovin hyvin sovi paistamiseenkaan. Kookosöljy ja oliiviöljy lienee jees,
joskin aiemmin esitetyin varauksin ja fiilisten mukaan. E-vitamiinin lähteenä
jotkut kasviöljyt (käytännössä tarkoitan tässä yhteydessä siis monityydyttämättömiä, tai niitä
kasviöljyjä jotka sisältää enemmän monityydyttymättömiä rasvoja, joita keho kyllä ainakin
jonkin verran tarvitsee, joten ei kannata vaihtaa kovien rasvojen demonisointia toiseen
ääripäähän) voi olla ihan jees ja ehkä kolesterolia tasaavana, vaikka kolesteroli ei itsessään
liene se sydäntautien syy, vaan joskus voi olla juuri päinvastoin (kunhan HDL ja LDL kolesteroli on
suht tasapainossa). Itse en esim. rypsiöljyä tai vastaavia käytä, koska niistä liikkuu niin ristiriitaisia juttuja,
vaan suosin muita paistorasvoja. Ylipäätään rasvan lisäys hiilarien kustannuksella tuottaa omanlaisensa
efektin, joka voisi ehkä epäsuorasti vaikuttaa myös sydäntauteihin koko verenkierron
toiminnan kautta, jos esim. yksilön muut ominaisuudet tai tavat ei tue tätä muutosta.
Runsas rasvankäyttö voi kai muutenkin olla jonkinasteinen terveysriski, niin kuin kaikki ylimenevä
toki. Kovienkin rasvojen välttelyssä on siksi minusta tietty logiikka, mutta se
riippuu niin monesta tekijästä, että fiilisten seuraaminen on järkevintä. Toisaalta isot määrät
vaikkapa tärkkylystä (yhdellä kertaa) voi tuottaa ainakin itselleni rajua väsymystä
ja jonkinasteista sekavuutta ja liika sokeri nyt muutenkin epämiellyttävän olon
(paitsi jos energiaa kuluttaa tosi paljon). Tuo efekti on riippuvainen myös
tärkkelyksen (tai hiilarien) laadusta ja kokonaisravinnosta, joten mitenkään
rajoittamatta niitä voi toki syödä, jos se itselle oikeasti toimii (joskin
gluteeniviljat ainakin itse jättäisin pois, kuten seuraava kirjoittaja ehdottaa).
Hiilihydraatit myös monesti normalisoi oloa, sopivassa määrin käytettynä,
mutta en osaa sanoa, onko se kytköksissä kehotyyppiini tai aineenvaihduntaan
tai johonkin muuhun enemmän yksilölliseen juttuun (luulen että on ja luontaista
vaihtelua tuon suhteen esiintyy). Luonnollisinta varmaan olisi painottaa joko
rasvaa tai hiilareita, mutta itse syön melko epäortodoksisesti tilanteen mukaan,
koska energiaa myös kuluu, enkä sen vuoksi yksinkertaisesti jaksa rajoittaa liian tarkkaan.
Rasva maadoittaa, hiilaritkin ehkä, mutta ähkyn kautta ja enemmän ne
luo tilaa sellaiselle perusaktiiviselle päivittäistoiminnalle, joka länsimaissa
usein vallitsee ja jonka kautta hiilareiden liikakäyttöön mahdollisesti liittyvät
ongelmat luultavasti hämärtyvät (tai lievittyvät, kuinka vain). Rasva voi
vakauttaa eri suoritteita, mutta vie jotain pois nopeammista reaktioista
(ainakin jos sitä hiilarimäärää samalla reilusti laskee) yms.
Rautalisä voi myös olla silloin tällöin tarpeen jos ei käytä lihaa tai käyttää sitä
vähän ja varsinkin jos vielä käyttää kasvisravintoa aika valikoiden siihen päälle
(joskin olisin varovainen pilleriraudan pitkäjaksoisessa käytössä).
Eli tämän sekavan selityksen pointti on edelleen,
että kaikki terveystottumukset kannattaa tasapainottaa
itselleen sopiviksi ilman liiallista hirttäytymistä auktoriteetteihin
(vaikka he olisivatkin joissain asioissa juuri sinulle sopivalla
tavalla oikeassa).