Keksin juuri uuden sanonnan - fiilis on "ihan neliöstä"
Tänään on ollut todellakin sellainen olo, että sitä on katsellut syntymäkarttaansa sillä silmällä notta "kerro jo, minä teen heti kaiken"! Oikaisen suoraa päätä siihen valaistumisen harmooniseen olotilaan, kiitos! Tuli sitten mieleen tännekin asiasta kirjoittaa... sillä minulla on noita neliöitä syntymäkartallani peräti yhdeksän. On keskenään kuuta, venusta, chironia ja saturnusta, plutoa neliössä keskitaivaalle ja vaikka mitä muuta. Eipä taida olla planeettaa, joka ei minun kartassani sojottaisi neliössä johonkin suuntaan - blääh!
No, sitten luin Sisäinen soturi tulkintaa liittyen niihin ja mitä neuvotaan tekemään tilanteen helpottamiseksi? Muuttamaan kaikki se, mihin minä uskon! Vastuuntunnot ja auttamiset romukoppaan, muiden huomioiminen samoin, tilalle itsekkyyttä, riippumattomuutta, omaan napaan tuijottelua - siis häh? Enhän minä arvosta tuollaisia piirteitä kenessäkään, niin miksi haluaisin moisia itselleni ehdoin tahdoin? Siis toki riippumattomuus on ihan ok, muttei sekään liiallisesti (tosin itse taidan olla sellainen kyllä). Mutta siis minulle on kunnia-asia olla ihminen, jolla on kykyä huomioida muita, jonka ei tarvitse aina olla huutamassa ensimmäisenä "minä minä minä" ja säännönmukaisesti ostaa se suurin ja kiiltävin pirssi mitä autokaupan ihmeellisestä maailmasta löytyy. Koen, että todelliset arvot toteutuu muualla. Ihmisen, joka tietää olevansa arvokas, ei tarvitse sitä toitottamalla toitottaa. Vaan miten voi olla, että "lääkkeeksi" siihen, että minä tästä henkisesti kasvaisin johonkin suuhtaan, neuvotaan sellaisia ominaisuuksi, joita minä pidän jotenkin "alempina"? Ja totta, onhan minulla unelmia, jotka tällä hetkellä jäävät toteuttamatta vastuuntuntoisista syistä - haluan kuitenkin huolehtia pojastani itse, enkä huidella pisinpoikin maailmalla. Vaan sekö olisi sitten kuitenkin loppuviimeksi oikein, että toteutan vaan mielihalujani muista välittämättä... kyllä niin vaikea ymmärtää moista. Ei kai KENELLEKÄÄN ole voitu ehdointahdoin "antaa" sellaista elämäntehtävää, että sen myötä joutuu menettämään kaiken sen mikä itselle on arvokasta...vaan miksi siellä minun tulkinnassani sitten sanotaan niin? Mitäpä jos en vaan suostu? Kyllä minulla olisi kanttia ja halua lähteä vaikkapa erakkokirjailijaksi saariston luodolle. Vaan entäpä jos en nyt vaan suostu, vaan haluan hoitaa tämän vastuullisen osuuden ensin, vaikkakin sitten en kokisi eläväni ihan "täyttä elämää".
No höh, tajuaakohan tästä vuodatuksesta nyt kukaan mitään...vaan siis onko teillä muilla sellaisia kokemuksia, että astrologian mukainen oma henkinen kasvu vaatisi tekemään jotain sellaista, mikä on kertakaikkisesti omien perusarvojen vastaisia?
Heh hee, seuraavassa elämässä mulla on sitten varmaan 10 neliötä, kun en nyt totellut...jipiaajee...
