seuraava »

[Eklektikko]

Morgan Spurlockin (Supersize Me elokuvan tekijä) eksä, joka on siis ammatiltaan ravintoterapeutti, ei ole enää vegaani ja kertoo tässä kirjoituksessaan miksi, sekä myös miten ja luotaa niitä ideologisia/emotionaalisia vaikeuksia joita pitkän linjan vegaani saattaa kohdata kun ryhtyy taas syömään eläinkunnan tuotteita:

http://alexandrajamieson.com/im-not-vegan-anymore/

[Athene]

Pitääpä lukea tuo linkki! Lueskelin tässä vanhoja ylä-asteen aikaisia kokkikirjoja joissa oli  lueteltuna eri vegaaneita. Oli lakto-ovo-vegaania,semivegaania ja fruktistia ja vaikka mitä.Semivegaanin ja lakto-ovo-vegen ymmärsin,kun kuitenkin käyttävät soijamaitoa yms. tuotteita,mutta fruktisti meni yli hilseen!
Fruktistit eivät syö: kasviksia, lihaa tai maitotuotteita vaan ainostaan hedelmiä, pinjaminsiemeniä,pähkinöitä, oliiviöljyä ja vettä!Anteeksi vain mutta miten tällaisella ruokavaliolla Suomessa elää ilman,että sairastuu?! Tuolla ruokavaliolla elää varmaan jossain Intiassa, jossa d-vitamiinin puutetta ei tarvitse pelätä, kun aurinko paistaa 24/7.  

[Eklektikko]

Anteeksi vain mutta miten tällaisella ruokavaliolla Suomessa elää ilman,että sairastuu?! Tuolla ruokavaliolla elää varmaan jossain Intiassa, jossa d-vitamiinin puutetta ei tarvitse pelätä, kun aurinko paistaa 24/7.  

Kasvisruokavalio voi oikein koostettuna olla sopiva osalle ihmisiä, jos suostuu syömään edes maitorasvaa ja/tai kananmunia.

Fruktistin ruokavaliolla sen sijaan ei voi elää yhtään missään sairastumatta ennen pitkää, sillä D-vitamiini ei ole se ainoa olennainen puute. Eläinrasva puuttuu kokonaan, mikä ennen pitkää aiheuttaa ongelmia. Fruktismi on yksi täysvegaanisuuden muoto ja täysvegaanisuus on itsessään jo ongelma.

Täysvegaaninen ei nimittäin ole kenellekään pitkällä tähtäimellä terveellinen. Ensimmäiset ongelmat ovat yleensä keskushermosto-ongelmia, kuten masennusta ja ahdistusta - aivoista kun melkoinen osuus on sitä tyydyttynyttä eli eläinrasvaa ja tähän nykyiseen kokoonsa on aivot kasvatettu nimenomaan eläinrasvan voimin. (Jos joku haluaa todisteita, voin läjäyttää parikymmentä tutkimuslinkkiä peliin tähän ketjuun...)

Ainuttakaan täysvegaanista luonnonkansaa ei tunneta. Se kertonee myös jotain.

[Ginger86]

Sattuipas sopivasti tämä keskustelu! Sanoin sinulle Ekle aiemmin, että minulla lakto-ovo-vegenä ei ole esiintynyt lihanhimoja ollenkaan, vaan kuinkas ollakaan: Nyt niitä on alkanut tulla! Olen kummissani, sillä tätä ei ole tapahtunut ennen. Voisikohan raskaudella olla jotakin tekemistä asian kanssa? Mistä minun kannattaisi lähteä tilannetta purkamaan? En haluaisi heti aloittaa lihansyöntiä, mutta olen varma, että nämä himot ovat merkki jostakin puutostiloista.

[Eklektikko]

Tilannetta kannattaisi ehkä ensimmäisenä alkaa purkaa niistä syistä miksi et halua sitä lihansyöntiä aloittaa.  

Jos ne ovat jotain muita syitä kuin terveydellisiä, niin niihin kyllä löytyy ratkaisu: Eettisesti tuotettua lihaa on olemassa eikä se ole järjettömän kallista, jos suostut syömään niitä vähemmän arvostettuja osia eläintä.

Se olennainen kysymys onkin minulle: MIksi ihmeessä et halua sitä lihansyöntiä aloittaa?

(Lakto-ovo-vegeily ei sovi kaikille. Minulle ei sopinut sen vuoksi että sinkinpuute rupesi vaivaamaan, koska kasvikunnan sinkki nyt ei vaan sitten ilmeisesti minulla imeydy kovin hyvin ja henkilökohtainen sinkin tarvekin on suuri. Minä tarvitsen sitä punaista lihaa ehdottomasti, mutta määrä ei ole se mitä suomalainen keskivertona syö, vaan noin puolet siitä eli noin 35 kg vuodessa. Semmoiset 5 liha-ateriaa viikossa riittää hyvin.)

Raskaudella on mitä todennäköisimmin nimenomaan tekemistä asian kanssa ja sen sikiön mieltymyksiä kannattaa kuunnella...

[Ginger86]

Joo, naureskelinkin jo miehelle, että tästä lapsesta tulee kyllä lihansyöjä

Omat syyni lihattomuuteen ovat sekä terveydellisiä että eettisiä, mutta olen koko ajan pitänyt sen "takaoven", että esim. riistaliha on aivan ok. Saisin vanhemmiltani hirveä ja muuta riistaa, mutta laiskuuteni tekee sen, etten niitä ole alkanut laittamaan. Ongelmaksi on sitten muodostunut se, että lihansyönti aiheuttaa minulla hyvin raskasta ja saamatonta oloa. Siksikin olen luopunut lihasta sittemmin kokonaan, kun en sitä ole edes ruokavaliooni kaivannut. Nyt lienee tosin se tilanne edessä, että sikiön tarpeet menevät omieni edelle...

[Eklektikko]

Eettistä (ainakin verrattuna feed-lot eläimiin joihin yleensä verrataan kun semmoinen on se eläinten helvetti) lihaa on muunmuassa seuraavat:
Kotimainen luomunauta ja useimmiten myös ei-luomu koska täällä lehmillä on maailman mittapuulla erinomaiset olot, kotimainen lammas, Uuden-Seelannin lammas ja saksanhirvi sekä kaikki riista.

Terveydellisistä syistä ei tarvitse välttää muuta kuin lihaJALOSTEITA ja luonnottomasti syötettyjä eläimiä (aivan kaikki kana ja sika tällä hetkellä - sekasyöjäeläimet kun pakotetaan täysvegaaneiksi, ne kärsivät ja niiden liha/rasva ei enää ole terveellistä). Ulkomaista lihaa en itse osta paitsi niitä Uuden-Seelannin lammasta ja saksanhirveä, koska Suomi on varsinainen onnela hyvän lihan syöjälle: Meillä säännökset ovat tiukemmat kuin niiden EU:ssa edes tarvitsisi olla.

MIllaisia liha-aterioita ne ovat, joista sinulle tulee raskas ja saamaton olo? Onko syynä ihan vaan liha, vaiko ehkä yhdistelmä liha + peruna/riisi/pasta - sillä kombolla minä uuvun myös, vaikka muuten olenkin Duracell-pupu.  

Ja sitten on semmoinen juttu, että kaikki liha ei sovi kaikille: MInulle esimerkiksi ei sovi ollenkaan sika eikä kana, eli en söisi niitä vaikka ne olisivat kuinka eettisesti tuotettuja ja luonnollisesti ruokittuja. Kokeilemalla selviää mikä kullekin sopii.

Jos nyt vaikka ostat luomua häränhäntää ja hauduttelet siitä vuorokauden verran lientä ja rapsit niistä hännistä kaiken pehmytkudoksen mitä irtoaa sinne sekaan ja sitten heittelet haluamiasi vihanneksia ja mausteita sekaan, niin siinä on semmoinen terveyssoppa josta saa kaikki ravinteet paitsi C-vitamiinin.

[Ginger86]

Kiitos vinkeistä taas! Tuota raskasta oloa on esiintynyt juuri esim. perunamuusi + hirvenliha -aterian jälkeen -enpä ajatellutkaan, että ongelma voisi olla siinä perunan ja lihan yhdistelmässä! Olen ajatellut lihan olevan yksin syypää, sillä sen jättämisen myötä ongelma on kaikonnut... Tosin eipä sitä perunaakaan tule enää syötyä edes yksinään.

Minäpä kerron tuon häränhäntä -idean "henkilökohtaiselle kokilleni" eli miekkoselle, kuulostaa kokeilemisen arvoiselta idealta!

[Eklektikko]

Vielä luuliemistä:
Häränhäntä on sieltä kalliimmasta päästä (noin kympin kilo), jos löydät pihvikarjan tms.ruohoa syöneen eläimen luita, niissäkin on yleensä paljon pehmytkudosta syötäväksi ja luiden ravinteet liukenevat hauduttaessa liemeen muutenkin. Itse ostan hallista pihvikarjan luita 2 euroa kilo.

Luuliemet sinänsä ovat hyvä tapa toteuttaa sitä lihansyöntiä näin alkuun, sillä koen itse myös eettiseksi syödä niitä osia eläintä jotka eivät pelkkiä paisteja ja pihvejä syöville nirsoille kelpaa. Lehmässä on noin 300 kiloa syötävää ja Suomessa siitä syödään tuorelihana naurettavan pieni osuus ja loput menevät sitten elintarviketeollisuuden pilattavaksi tai eläinten rehuksi.

Luulientä voi keitellä haudutuskattilassa, aromipesässä, heinälaatikossa tms. vaikka pari vuorokauttakin, mitä pidempään sen parempi. Itse pyrin aina noin 1 vuorokauteen vähintään ja käytän modernia versiota heinälaatikosta, eli pahvilaatikko + sanomalehteä eristeeksi. Säästyy kaasua, kun vain aamuin illoin kiehautan liemen ja laitan sitten laatikkoon hautumaan.

Vinkki liemen keittäjälle: Kannattaa pyytää häränhännän osalta että kauppias sahaa nivelet halki myös pitkittäin kahtia että ravinteet pääsevät sieltä luun sisältä liukenemaan liemeen. Ja liemeen kannattaa laittaa vähän suolaa ja vähän etikkaa, mikä edesauttaa ravinteiden liukenemista.

Ainoa ongelma luuliemissä on niiden osalta jotka yökkivät ajatustakin epämääräisistä sidekudos- tai läskinkappaleista, niitä nimittäin irtoaa esim. kilon luusatsista hyvinkin puolen litran verran. Jos moinen yököttää voi ne vetäistä sauvasekoittimella sieläksi liemeen. Sitten vaan haluttuja vihanneksia ja mausteita ja soppa on pian valmis.  Itse sen punaisen lihan osuus luuliemikeitossa on myös melko toisarvoinen jos muuten saa proteiineja riittävästi, mutta kaikki ne ravinteet mitä tarvitaan siinä on. Jos ne retaleet sauvasekoittaa sileäksi, keitto itseasiassa vaikuttaa vain harvinaisen hyvään liemeen keitetyltä kasviskeitolta ja on sikäli semmoinen lempeähkö siirtymä lihansyöntiin. Ja saattaa myös olla yksinään riittävä tyydyttämään sen lihanhimon.

[rannalla]

Erittäin ajankohtainen aihe itselleni.

Olen ollut viitisentoista vuotta eli yli puolet elämästäni kasvissyöjä. Täysin vegaani en sentään ole missään vaiheessa ollut. Mitään järjellistä syytä päätökselle ei tainnut koskaan olla, sillä olin lihansyönnin lopettaessani ihan lapsi vielä - ehkä siinä 11 tai 12 ikävuoden korvilla. Eettiset ja ekologiset syyt alkoivat painaa vaakakupissa vasta myöhemmin. Oikeastaan on harhaanjohtavaa puhua "päätöksestä". Koen pikemminkin ajautuneeni kasvissyöjäksi kuin tehneeni mitään tietoisia valintoja ruokavalioni suhteen. Se kokemani suuri henkinen vastenmielisyys lihaa kohtaan ei vaan jättänyt paljoa tilaa kyseenalaistamiselle. Kun jokin asia alkaa rumasti sanottuna maistua suussa kuolemalta, ei sitä tee juuri mieli syödä. On jopa vaikea erottaa, onko se vastenmielisyyden tunne enemmän psyykkistä vai fyysistä. Minun kohdallani nuo kaksi tuntuvat kulkevan erityisen tiukasti käsikkäin, vaikka ihminen toki aina psykofyysissosiaalinen olento onkin.

Viime vuosina olen tutkinut ravintoasioita aika intohimoisesti ja tullut siihen tulokseen, että palkokasvit vaan eivät ole sitä optimaalisinta ihmisravintoa. Soijaa välttelen nykyään kuin ruttoa. Muita palkokasveja syön enää lähinnä idätettyinä. Kun vielä jouduin jättämään maitotuotteet pois yllättäen puhjenneen aknen vuoksi (ensimmäisen neljännesvuosisadan ajan sain nauttia täysin ongelmattomasta ihosta!), alkaa ruokavalioni olla vähän turhan rajoittunut. Olen alkanut syömään kalaa puhtaasti ravitsemuksellisista syistä. Nautinnosta on sen kohdalla kuitenkin turha puhua. Kyllä se alas menee, kun yrittää vaan aktiivisesti olla ajattelematta asiaa, mutta kokonaan en ole vielä onnistunut välttämään siitä koituvaa vastenmielisyyden tunnetta.

Nyt olen päätynyt vain jonkinlaiseen väliaikaiseen kompromissiin, jossa tyydytän proteiinintarpeeni syömällä hullut määrät (luomu)kananmunia, jonkin verran palkokasveja ja jonkin verran kalaa. Mennään nyt tällä siihen asti, kunnes joko järkeni tai intuitioni (tai miksi sitä nyt ikinä kutsuukin) vie voiton. Astrologiselta kannalta katsottuna osoittaisin syyttävällä sormella karttani voimakasta kolmos- ja ysihuoneiden polariteettia. Ysihuoneessa on Pluton ja Kuun yhtymä, vieläpä Skorpionin merkissä, ja kolmosessa Aurinko, Venus ja Merkurius. Tämä on kai elämässäni niitä osa-alueita, joissa järki ja tieto kamppailevat jonkinlaista aatetta, ideologiaa tai intuitiota vastaan. Kutoshuoneen vahva Chironkaan ei nykyään päästä ravintoon ja terveyteen liittyvissä asioissa helpolla, vaikka ensimmäiset parikymmentä vuotta elämästäni vietinkin viis veisaten sellaisista pikkujutuista kuin optimaalinen ravinto ja terveelliset elämäntavat.

Jos söisin järkeni ja tietoni osoittamalla tavalla, söisin ehdottomasti lihaa. Esimerkiksi Eklektikon mainitsema luuliemi on parempaa "superfoodia" kuin mikään sillä nimellä markkinoitu kaupallinen tuote. Tällä hetkellä alan kuitenkin olla tilanteessa, jossa joudun ainakin jossain määrin valitsemaan ruokavalioni terveellisyyden ja siitä koituvan nautinnon välillä. Itse asiassa muistan elämäni varrelta monia hetkiä, jolloin olen suorastaan hartaasti toivonut, että voisin syödä "normaalisti" kuten kaikki muutkin ja nauttia jonkin verran lihaa muun ruokavalion tueksi.

Oikeasti tässä ei tietenkään olisi mitään ongelmaa, jos voisin rehellisesti sanoa voivani erinomaisesti syömällä lähinnä kasvikunnan tuotteita. Näin ei kuitenkaan ole. Yo-kirjoitusten jälkeen jouduin sairaalan vuodeosastolle tutkimuksiin todella huonojen veriarvojen vuoksi ja tämä säikäytti sen verran, että nykyään olen ravintoasioissa ehkä vähän turhankin hysteerinen. Tässä tapauksessa koen, että selittämättömät voimakkaat tunnereaktiot vaikeuttavat elämääni kohtuuttomasti ainakin mitä tulee terveelliseksi kokemani ruokavalion noudattamiseen. Tai voihan sitä tietenkin väkisin tunkea kurkustaan alas jotain, mistä jokin tiedostamaton mielen osa-alue päättäväisesti kieltäytyy, mutta nautinnollisuus sellaisesta syömisestä on hyvin kaukana. En myöskään koe, että voisin luottaa kehoni kertovan millaista ravintoa se oikeasti haluaa ja tarvitsee, sillä tässä asiassa taitaa tuo tunnepuoli vetää pidemmän korren, vaikka muuten olen todella herkkä kehoni tuntemuksille. Ennen tätä sairaalakeikkaa olin kuitenkin autuaan tietämätön siitä, että jotain on vialla. Opiskelin, kirjoitin ylioppilaaksi ja kävin töissä ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa ikäiseni nuori. Asioiden huono tola selvisi ihan sattumalta muussa yhteydessä. Siitä sitten lähdettiin kiireellisellä lähetteellä sairaalaan ja osaston väki vähän ihmetteli, kun likka käveli sinne omin jaloin täysissä ruumiin voimissa ja pirteänä kuin peipponen. Mitään varsinaista vikaa ei kaikista tutkimuksista huolimatta löytynyt ja tujuilla lisäravinteilla veriarvotkin lähtivät paranemaan, joten ainoa looginen selitys on se, ettei kehoni vaan saanut syömästäni ravinnosta kaikkea irti.

En oikeasti osaa edes järjellä selittää, että mikä ihme siinä lihassa oikein tökkii. Ehkä täytyy etsiä jostain mahdollisimman eettisesti tuotettua lihaa tai riistaa ja lähteä vaan sinnikkäästi kokeilemaan, rupeaisiko se ajan kanssa maistumaan vähän paremmin. Jatkan siis itseni aivopesemistä ja liharuokiin totuttelemista ainakin aluksi pelkän kalan avulla.

Tulipas melkoinen avautuminen, mutta näitä asioita on tullut pyöriteltyä mielessä todella paljon.

[Eklektikko]

. Tässä tapauksessa koen, että selittämättömät voimakkaat tunnereaktiot vaikeuttavat elämääni kohtuuttomasti ainakin mitä tulee terveelliseksi kokemani ruokavalion noudattamiseen. Tai voihan sitä tietenkin väkisin tunkea kurkustaan alas jotain, mistä jokin tiedostamaton mielen osa-alue päättäväisesti kieltäytyy, mutta nautinnollisuus sellaisesta syömisestä on hyvin kaukana. En myöskään koe, että voisin luottaa kehoni kertovan millaista ravintoa se oikeasti haluaa ja tarvitsee, sillä tässä asiassa taitaa tuo tunnepuoli vetää pidemmän korren, vaikka muuten olen todella herkkä kehoni tuntemuksille.

Tiesitkö, että aiheutat suurimman osan omista tunteistasi omilla ajatuksillasi?

Niinpä olennaisia ovat ne nopeasti mielessä välähtävät ajatukset joita ei välttämättä huomaa ellei asiaa harjoittele, ne ajatukset joita mielessä on  juuri ennen kuin tunnetilan havaitsee. Ne ovat ne jotka aiheuttavat sinun tunnetilasi lihansyöntiin liittyen, eivät välttämättä mitkään alitajuiset jutut.

Tästä ketjusta apua asiaan:
http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=65018.0

[sideman]

Erittäin ajankohtainen aihe itselleni.

En oikeasti osaa edes järjellä selittää, että mikä ihme siinä lihassa oikein tökkii. Ehkä täytyy etsiä jostain mahdollisimman eettisesti tuotettua lihaa tai riistaa ja lähteä vaan sinnikkäästi kokeilemaan, rupeaisiko se ajan kanssa maistumaan vähän paremmin. Jatkan siis itseni aivopesemistä ja liharuokiin totuttelemista ainakin aluksi pelkän kalan avulla.

Tulipas melkoinen avautuminen, mutta näitä asioita on tullut pyöriteltyä mielessä todella paljon.

FWIW:

Kasvisruoan tuottaminen vaatii liharuokaa pienemmän viljelypinta-alan. Esimerkiksi yhden lihakilon tuottamiseen tarvitaan noin kymmenen kiloa kasvirehua. Ruotsin maatalousyliopiston julkaiseman raportin mukaan yhden sekasyöjän ruokkimiseen tarvitaan 2300 m² viljelysmaata, lakto-ovovegetaristin 1500 m² ja vegaanin 1000 m². Eläinperäisten tuotteiden tuottaminen vaatii myös enemmän energiaa kuin kasvisravinnon tuottaminen, mikä johtuu eläinten energiankulutuksesta ennen teuraskokoon kasvamista sekä erilaisista välivaiheista, kuten kuljetuksesta, teurastuksesta ja elintarvikkeiden jalostuksesta. Lihantuotantoon käytettäviä eläimiä voidaan kutsua niin kutsutuiksi käänteisiksi proteiinitehtaiksi, sillä niiden kasvattamiseen kuluu proteiinia ja energiaa enemmän kuin mitä niistä on mahdollista saada.

http://www.oikeuttaelaimille.net/kasvissyonti

 

[Eklektikko]

Kasvisruoan tuottaminen vaatii liharuokaa pienemmän viljelypinta-alan. Esimerkiksi yhden lihakilon tuottamiseen tarvitaan noin kymmenen kiloa kasvirehua.

Voi hyvä tavaton, onko TAAS aloitettava se keskustelu siitä, että sellaiset tahot joita sinäkin tuohon lainaukseesi lainaat, niputtavat kaiken lihantuotannon samaan muottiin, joka on se feed-lot nauta?

Eikö olla jo riittävän monessa ketjussa käyty se keskustelu, että KAIKKI lihantuotanto ei ole tuon lainauksen kaltaista ja nimenomaan lihaa syövät voivat ja heidän olisi hyvä pohtia mitä  lihaa he syövät?

Heti kun löydätte vegaanin, joka pystyy elämään niillä niittykasveilla joita syömäni eläimet laiduntavat, asia toki muuttuu toisenlaiseksi.    Mutta siihen asti on edelleen ihan eettistä tässä mielessä syödä niitä eläimiä, jotka laiduntavat alueilla joilla ei kasva mitään eikä voi kasvattaa mitään mikä kelpaisi ihmisravinnoksi.

OIkeutta eläimille jättää ihan suoraan ja tarkoitushakuisesti mainitsematta sen, että lihantuotantoa on monenlaista.  Eivätkä he koskaan koskaan ikinä puhu siitä, että soijansyöjien ruuan vuoksi kuolee paitsi eläimiä ja kokonaisia ekosysteemejä, myös ihmisiä.

[sideman]

Kasvisruoan tuottaminen vaatii liharuokaa pienemmän viljelypinta-alan. Esimerkiksi yhden lihakilon tuottamiseen tarvitaan noin kymmenen kiloa kasvirehua.

Voi hyvä tavaton, onko TAAS aloitettava se keskustelu siitä, että sellaiset tahot joita sinäkin tuohon lainaukseesi lainaat, niputtavat kaiken lihantuotannon samaan muottiin, joka on se feed-lot nauta?

Eikö olla jo riittävän monessa ketjussa käyty se keskustelu, että KAIKKI lihantuotanto ei ole tuon lainauksen kaltaista ja nimenomaan lihaa syövät voivat ja heidän olisi hyvä pohtia mitä  lihaa he syövät?

Heti kun löydätte vegaanin, joka pystyy elämään niillä niittykasveilla joita syömäni eläimet laiduntavat, asia toki muuttuu toisenlaiseksi.    Mutta siihen asti on edelleen ihan eettistä tässä mielessä syödä niitä eläimiä, jotka laiduntavat alueilla joilla ei kasva mitään eikä voi kasvattaa mitään mikä kelpaisi ihmisravinnoksi.

Kuinka monelle ihmiselle esim. Suomessa viittaamallasi tavalla tuotettua lihaa riittäisi päivittäiseen
käyttöön?

[Eklektikko]

Kuinka monelle ihmiselle esim. Suomessa viittaamallasi tavalla tuotettua lihaa riittäisi päivittäiseen
käyttöön?

Riippuu ihan siitä, kuinka paljon ihmiset haluaisivat sitä syödä per päivä. Esimerkiksi oma lihankulutukseni on vain noin puolet suomalaisten keskikulutuksesta, eli noin 35 kg /vuosi.

Ja sitten se riippuu myös siitä, ovatko ihmiset niin nirsoja että heille kelpaavat vain fileet ja paistit, vai suostuvatko he syömään esimerkiksi kieltä, häntää, luuliemiä tai vaikkapa grillattua ohutsuolta (ulkomailta saa, Suomesta ei... on muuten  hyvää!) kuten minä suostun. Yksi suuri ongelma lihan käytössä nimittäin on se mistä olen aiemminkin  puhunut, eli että vaikka lehmässä on 300 kg syötävää, siitä ei tuoreena kelpaa ihmisille kuin pieni osa ja loput menevät elintarviketeollisuuden pilattavaksi tai eläinten rehuksi.

Toisaalta mitä ihmeen väliä Suomen tuotetulla lihamäärällä on, kun myös jotakuinkin kaikki Uudessa-Seelannissa tuotettu liha on  myös sellaista? Eläimet laiduntavat siellä luonnonlaitumilla ja niille tarjoillaan ihmisen toimesta vain vesipisteitä ja suolakiviä.

(Nämä tismalleen samat argumentit on muuten käyty jo läpi vaikka kuinka monessa ketjussa vaikka kuinka monta kertaa aikaisemmin. Eivät ne mihinkää muutu vaikka ketjun otsikko onkin taas uudenlainen...)