seuraava »

[Akiras]

Elämäni on solmussa ja sitä se on ollut siitä asti kun aloin asioita muistamaan. Muutamia pieniä ilon hetkiä olen kokenut ja niiden avulla jaksan päivästä toiseen. Lapsuuteni on ollut taistelemista tuulimyllyjä vastaan, eikä aikuisikään päästessä tunnu helpottavan. Olen yrittänyt tehdä muutoksia kerta toisensa jälkeen. Olen jaksanut uskoa, että vielä se aurinko sieltä pilven takaa pilkistää. Olen jaksanut uskoa, että tämä on se mitä haluan. Joka kerta jaksoin uskaltaa innostua ja uskaltaa yrittää, joka kerta jokin meni pieleen. Nyt olen tyhjä, en tunne enää mitään, en pysty enää itkemään, enkä nauramaan. En pysty enää rakastamaan, enkä vihaamaan. En tunne surua, enkä iloa, sillä olen täysin tyhjä. Saattaa vaikuttaa, että olisin masentunut, mutta en varsinaisesti ole sitä, sillä jollain tasolla pystyisin käsittelemään masentumisen. Tuntisin silloin jotain, olisin masentunut. Nyt en ole mitään. Ei en suunnittele itsemurhaa, enkä tahdo tehdä itselleni mitään pahaa. Olen kuin robotti, joka vain jatkaa elämäänsä.

Olisiko ketään, joka näkisi onko tällä elämällä tarjota minulle mitään muuta? Vai kuljenko sumussa seuraavat vuodet lopulta kadoten?

[Toteo]

Olisiko ketään, joka näkisi onko tällä elämällä tarjota minulle mitään muuta? Vai kuljenko sumussa seuraavat vuodet lopulta kadoten?

Astrologisesta kartasta voisi ehkä jotain nähdä.
Sanoit että aikuisikään päästessä ei tunnu helpottavan. Minkä ikäinen olet nyt?

[Akiras]

Täytin juuri vähän aikaa sitten 26 vuotta. Laitoin liitteenä screenshotin syntymäkartastani, toivottavasti toimii. Tämä foorumilla kirjoittelu on itselle hiukan uutta, vaikka koneita tuleekin paljon käytettyä.

[Eileithyia]

Ehkä kannattaisi miettiä, mitä haluat elämältäsi?  Tyhjiö on joskus siirtymävaihe, kun jättää vanhan taakseen. Mutta jotta elämässä pääsee eteenpäin on itse kuljettava ja tiedettävä mihin on kulkemassa. 

[Ginger86]

Vaikka tuo yllä mainittu on varmasti hyvä yleisohje, aina se ei pidä paikkansa. Minä en ole aina tiennyt, mihin olen kulkemassa, mutta eteenpäin olen silti pyrkinyt ja se on palkittu! Yksi asia kerrallaan olen muuttanut elämääni ja nyt olen melko tyytyväinen siihen, missä olen

Tuosta tunteiden tyhjiöstä: Monesti, kun kasvamme henkisesti, vanhat ilonaiheemme ja mieltymyksemme eivät enää toimikaan. Tähän voi auttaa itsetutkiskelu ja ÄÄRIMMÄINEN rehellisyys: Joskus se tarkoittaa sitä, että joutuu luopumaan asioista, joista luuli pitävänsä. Esimerkki: Kuljin aiemmin paljon baareissa, sillä uskottelin itselleni nauttivani niistä sosiaalisista tilanteista, tanssimisesta ym. Lopulta oivalsin, että se oli vain yksi tapa pönkittää heikkoa itsetuntoani! Tälläytyneenä kun sain usein positiivista huomiota... Tämän oivaltamisen myötä pystyin luopumaan siitä ja saamaan tilalle muita asioita, joista nautin ihan aidosti. Samanlaisia oivalluksia tapahtui mm. taiteen tekemisen ja opiskelun suhteen, ja sitä kautta uskalsin tehdä tarvittavia muutoksia. Elämästä tuli paljon mielekkäämpää

En osaa tulkita karttaasi, mutta uskallan väittää, että sumu ei ole lopullinen olotilasi. Vaikuttaa siltä, että käyt läpi jonkinlaista murrosta ja tiedätkin varmaan sanonnan: "Pimeys on syvintä juuri ennen aamunkoittoa." Jostakin syystä sinun lienee nyt tarpeen pysähtyä ja arvioida elämääsi syvällisesti ja rehellisesti. Toivotan sinulle valoa ja selkeyttä elämääsi, mitä ikinä se kohdallasi tarkoittaakin!

[Toteo]

Täytin juuri vähän aikaa sitten 26 vuotta. Laitoin liitteenä screenshotin syntymäkartastani, toivottavasti toimii. Tämä foorumilla kirjoittelu on itselle hiukan uutta, vaikka koneita tuleekin paljon käytettyä.

Ensiksi pisti silmään tuo Pluto , joka on lähes tarkalleen IC:n kohdalla, oppositiossa Aurinkoosi. Luulisin että tuolla aspektilla on paljonkin tekemistä sen kanssa että elämä tuntuu olevan solmussa. Mutta tämänhetkinen tilanne selviää siitä kun katsotaan missä Saturnus on menossa. Se menee juuri nyt 4. huoneessa, jonka teema sopiikin tuohon sinun ongelmaasi. Jos englantia ymmärrät niin tuolta voit katsoa kohdan Saturn Transiting the Fourth House > http://www.cafeastrology.com/saturntransitinghouses.html
Saturnus pakottaa miettimään realistisesti sitä aluetta missä se kulloinkin liikkuu.
Tuolla on selitetty pitkästi Pluton ja Auringon oppositiosta: http://www.cafeastrology.com/natal/sunplutoaspects.html

[Akiras]

Olen jatkuvasti yrittäny pyrkiä sinne mihin haluaisin. Jätin vanhan elämäni isomassa kaupungissa ja muutin maalle. Pääsin työhön pitkän työttömyyden jälkeen ja voin sanoa melkein pitäväni työstäni. Työ on kaikkea sitä mitä olen hakenut. Koko ajan kuitenkin kuin vanhasta tottumuksesta odotan, että jotain menee pieleen. Näin on käynyt joka kerta. Joka ainoa asia jonka olen aloittanut on tavalla tai toisella epäonnistunut, lähinnä minusta riippumattomista syistä. Näin on käynyt sekä työ, että rakkauselämässä. Kummastakaan en siitä syystä uskalla nauttia. Rakkauselämässä epäonnistumiset ovat saaneet syötyä luottamukseni pitkäksi aikaa, enkä näe,että pystyisin luottamaan kehenkään pitkään aikaan. Olen ihminen joka vetää puoleensa narsisteja ja väkivaltaisia juoppoja. Vaikka ihastuisinkin ns. normaaliin ihmiseen, lopputuloksena löydän itseni juuri sen väärän luota. Tiedän syyn löytyvän lapsuudestani ja olen siihen yrittänyt jo pitkän aikaa vaikuttaa, mutta nyt viimein olen nähnyt parhaakseni vain yksinkertaisesti lopettaa kaiken mikä johtaisi uuteen helvettiin.

[Eklektikko]

Voit kuitenkin vaikuttaa tämänhetkiseen mielentilaasi työskentelmällä omien ajatustesi kanssa, ryhtymällä niiden isännäksi renkinä olon sijaan ja opettelemalla pois kognitiivisista häiriöistä jotka tuottavat negatiivisia tunteita. Tästä apua asiaan:
http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=65018.0

Tekstisi esimerkiksi sisälsi nytkin yliyleistyksen, jollainen saa sinut tuntemaan olosi huonommaksi kuin pitäisi. Yliyleistys lihavoitu:

Joka ainoa asia jonka olen aloittanut on tavalla tai toisella epäonnistunut, lähinnä minusta riippumattomista syistä.

Et ole siis koskaan saanut solmittua kengännauhoja lopuun saakka?
Et ole koskaan onnistunut juomaan vesilasillista ilman että homma menee pieleen ennen kuin lasi on tyhjä?
Et ole koskaan onnistunut kävelemään kauppaan kompastumatta matkalla?
Et ole koskaan syönyt yhtään ateriaa loppuun saamatta palaa väärän kurkkuun ennen kuin annos on syöty?
jne.

Tämä saattaa kuulostaa turhalta ja triviaalilta, mutta alitajuntasi kyllä uskoo tuon 'joka ainoa asia' jutun juuri niin  kirjaimellisesti kuin nuo esimerkkini yllä osoittavat ja seurauksena on sitten negatiivisia tunteita.

[Eklektikko]

Olen ihminen joka vetää puoleensa narsisteja ja väkivaltaisia juoppoja. Vaikka ihastuisinkin ns. normaaliin ihmiseen, lopputuloksena löydän itseni juuri sen väärän luota. Tiedän syyn löytyvän lapsuudestani ja olen siihen yrittänyt jo pitkän aikaa vaikuttaa, mutta nyt viimein olen nähnyt parhaakseni vain yksinkertaisesti lopettaa kaiken mikä johtaisi uuteen helvettiin.

Tuollaisista lapsuuden haavoista toipuminen saattaa vaatia useamman vuoden intensiivisen itsetyöskentelyn (tai työskentelyn terapeutin kanssa) ja se työ vaatii usein hyvinkin kipeiden asioiden läpikäymistä, kuten mm. vihan tunteet vanhempia kohtaan. Kyseessä ei ole asia johon voi noin vain 'vaikuttaa' vaan kokonaisvaltainen omien elämänarvojen uusiksi laittaminen!

Näistä apua:
http://www.aal.fi/  (AAL on tarkoitettu kaikille toimintahäiriöisissä perheissä kasvaneille, ei vain alkoholistien lapsille!)

http://www.kuntoutussaatio.fi/tutkimustoiminta/insp05 (linkin lopussa hyviä kirjavinkkejä)

Erityisesti suosittelen Melody Beattien kirjaa Irti Läheisriippuvuudesta, sen paras osuus ovat ne kuvaukset mahdollisista oireista/ongelmista, koska esitys on niiden suhteen hyvin laaja ja ihmiset kipuilevat erilaisilla tavoilla. Tismalleen samanlainen kotiympäristökin voi tuottaa erilaisia ongelmia eri ihmisille, ko. kirja auttaa hyvin nimenomaan hahmottamaan missä ne omat ongelmat piilevät.

[sideman]

jotain, olisin masentunut. Nyt en ole mitään. Ei en suunnittele itsemurhaa, enkä tahdo tehdä itselleni mitään pahaa. Olen kuin robotti, joka vain jatkaa elämäänsä.

Etkä ole kuitenkaan ollut masennuslääkityksellä?  Tulee hieman sellainen vaikutelma, että kyseessä
saattaa ainakin osittain olla eräänlainen muotivaiva: monien ihmisten aivot kertakaikkiaan kieltäytyvät
prosessoimasta informaatiota millään tasolla, koska sitä nykyään tulee joka tuutista lähes helvetillisellä
faartilla??

 

[Eklektikko]

Etkä ole kuitenkaan ollut masennuslääkityksellä?  Tulee hieman sellainen vaikutelma, että kyseessä
saattaa ainakin osittain olla eräänlainen muotivaiva: monien ihmisten aivot kertakaikkiaan kieltäytyvät
prosessoimasta informaatiota millään tasolla, koska sitä nykyään tulee joka tuutista lähes helvetillisellä
faartilla??

Oletko Sideman itse kasvanut toimintahäiriöisessä perheessä?

Ellet ole, niin suoraan sanoen turpa kiinni siitä että sellaisessa kasvaneen ongelmat olisivat mukamas jokin muotivaiva!

Toimintahäiriöinen lapsuudenkoti ihan ilman mitään muotisuuntauksia tai informaatioähkyä altistaa vaikka minkälaisille ongelmille, tein itse vuosikausia töitä saadakseni pääni reilaan ja siinä ei muotisuuntauksilla ollut mitään osaa pelissä, eikä myöskään joka tuutista tulevalla informaatiolla. Vain. Niillä. Lapsuuden. Kokemuksilla. Oli. MItään. Osuutta. Asiaan.

(Muokkaus: Tokihan sitten osa porukasta kehittelee itselleen ongelmia myös nykyhetken ilmiöistä, mutta sitäkin tapahtuu helpoimmin  jos on vanhaa traumaa pohjalla.)

[sideman]

Etkä ole kuitenkaan ollut masennuslääkityksellä?  Tulee hieman sellainen vaikutelma, että kyseessä
saattaa ainakin osittain olla eräänlainen muotivaiva: monien ihmisten aivot kertakaikkiaan kieltäytyvät
prosessoimasta informaatiota millään tasolla, koska sitä nykyään tulee joka tuutista lähes helvetillisellä
faartilla??

Oletko Sideman itse kasvanut toimintahäiriöisessä perheessä?

Isäni kulki työntekijöidensä piirissä nimellä Vittumainen "Kankkunen" (erotukseksi muista saman alan "Kankkusista"; nimi
muutettu).

Hän oli tyypillinen Kala-ihminen: joskus ihan mukava, toisinaan taas suorastaan pirullinen. Kerran hän veti minua
polkupyörän perässä olevassa kärryssä kun olin kai alle kolmivuotias, tai silleen. Luultavasti hän puolittain
tahallaan tuli mutkaan liian kovaa. Äitini kertoi, että tulin kotiin yltäpäältä veressä. Itse en muista tapahtumasta
mitään, mutta muutama arpi päässä taitaa olla siitä muistona.

Äiti oli lievästi alkoholisti, joskin luultavasti joi kaljaa ja kossua silloin tällöin lähinnä ahdistuksen helpottamiseksi,
ei niinkään dopamiinihumauksen saadakseen...

Äiti kertoi, että heti kun pappi oli sanonut aamenen, isä muuttui kuin taikaiskusta ajoittain erittäin pirulliseksi
itsekseen.

(Lisäys) Muistin juuri, että lapsuudessa hallitseva tunne oli minulla hyvin usein ns. kylmä rinki prsreiän ympärillä.
En osaa tarkalleen sanoa, mistä se johtui.

Täyttääkö edes jossain määrin toimintahäiriöisen perheen kriteerit?

 

[Eklektikko]

Täyttääkö edes jossain määrin toimintahäiriöisen perheen kriteerit?

Täyttää. Ehkä pessimismisikin on enemmän perua sieltä, kuin ihan genetiikasta?

Mutta sitä suuremmalla syyllä sinun ei tule kuitata toisten toimintahäiriöisissä perheissä kasvaneiden ongelmia jonain informaatioähkyn tms. tuotoksena, saati sitten muoti-ilmiönä.

Kun toimintahäiriöisen lapsuuden seurauksena voi olla päihdeongelma, syrjäytyminen, itsemurha, väkivaltaisuus tai väkivallan/hyväksikäytön kohteeksi toistuvasti joutuminen, niin jostain aivan muusta on kyllä kyse...

[Akiras]

Etkä ole kuitenkaan ollut masennuslääkityksellä?  Tulee hieman sellainen vaikutelma, että kyseessä
saattaa ainakin osittain olla eräänlainen muotivaiva: monien ihmisten aivot kertakaikkiaan kieltäytyvät
prosessoimasta informaatiota millään tasolla, koska sitä nykyään tulee joka tuutista lähes helvetillisellä
faartilla??

 

Ei en ole masennuslääkityksellä, enkä sillä tule ikinä olemaankaan. Kuten sanoin, en voi sanoa itseäni masentuneeksi, sillä olen oikeasti kolmen masentuneen ihmisen kanssa elänyt elämäni. Yksi purki pahaa oloaan viinaan, toinen sai itsensä suljetulle osastolle ja kolmas sairastui loppuelämäkseen pahanlaatuiseen mielialahäiriöön, jota varten hän syö lääkkeitä koko loppuelämänsä. Jokaisen avunhuudon itsemurhan yrittämisen kautta olen käynyt läpi ja jokaisen olen kestänyt. Kuten sanoin koko elämäni on tähän asti ollut ponnistelua ponnistelun perään. Eikä pelkästään perhetaustani ole edes se pahin mitä olen joutunut kokemaan, kuitenkaan en ole aikaisemminkaan masentunut, enkä ole sitä nytkään.   

En säälittele omaa menneisyyttäni, olen oman lapsuuteni aikoinaan läpikäynyt ja olen hyväksynyt mitä siellä on. Olen vihannut vanhempiani ja sisartani, jonka jälkeen olen päästänyt siitä vihasta irti. Olen vihannut jokaista minua kohtaan väärin tehnyttä henkilöä ja päästänyt irti. Mutta tiedän kaiken tuon kuitenkin olevan osa sitä mitä olen ja se on muovannut minut tälläiseksi mikä nyt olen. Ilman noita tapahtumia en olisi se ihminen, joksi olen tämän nuoren elämäni aikana kasvanut. Pidän itsestäni omalla tavallani. En tunne olevani ihmisenä epäonnistunut, kuten varmaan aiemmista viesteistä ehkä sai käsityksen?

Tunnen vain, että jokin voima saa elämäni syöksymään uusien epäonnisten tapahtumien kautta seuraaviin. Kuten pääsin opiskelemaan unelmieni ammattia -> lojuin 2 viikkoa halvaantuneena, jonka jälkeen jouduin luopumaan haaveistani tuossa ammatissa. Tai, että pääsin tekemään mukavaa työtä -> sain näköhermontulehduksen ja menetin osan näöstäni lähes vuodeksi, jonka aikana jouduin luopumaan tuosta työstä. Ja nämä ovat muutamia esimerkkejä. Rakkauselämästä sitten puhettakaan.

Sen takia halusinkin neuvoa täältä. Kiitän todella ihmisiä, jotka ovat myötätuntoisesti laittaneet vastauksia minulle  ja luen niitä ihan mielelläni. Kuitenkin haluaisin nimenomaan saada vastausta, onko minulle tulossa jotain muuta kuin tätä.

[sideman]

Tunnen vain, että jokin voima saa elämäni syöksymään uusien epäonnisten tapahtumien kautta seuraaviin. Kuten pääsin opiskelemaan unelmieni ammattia -> lojuin 2 viikkoa halvaantuneena, jonka jälkeen jouduin luopumaan haaveistani tuossa ammatissa. Tai, että pääsin tekemään mukavaa työtä -> sain näköhermontulehduksen ja menetin osan näöstäni lähes vuodeksi, jonka aikana jouduin luopumaan tuosta työstä. Ja nämä ovat muutamia esimerkkejä. Rakkauselämästä sitten puhettakaan.

Sen takia halusinkin neuvoa täältä. Kiitän todella ihmisiä, jotka ovat myötätuntoisesti laittaneet vastauksia minulle  ja luen niitä ihan mielelläni. Kuitenkin haluaisin nimenomaan saada vastausta, onko minulle tulossa jotain muuta kuin tätä.

Vaikuttaa siltä, että sinulla on menossa huonon karman kypsymisen ja purkautumisen kausi. Jos noin on, lienee mahdotonta
ennakoida, milloin se tulee tappiinsa tältä erää. Toki tilanne voi pahentuakin nykyisestä, mutta ainahan myös toinen
vaihtoehto kannattaa pitää mielessä, eli valoa voi jossain vaiheessa alkaa näkyä tunnelin päässä.

 Mielestäni ainakin osaat suhtautua  negakarmaan siten, että uutta huonoa syntyy mahdollisimman niukasti!

Tuli mieleen sellainen mahdollisuus, että esim. NLP:sta saattaisi olla sinulle jotain apua, mikäli noissa vaivoissa
on mukana voimakas psyykkinen komponentti...