Hyvä kysymys se, että mitä yhteys toiseen ihmiseen tarkoittaa ja mikä merkitys sillä on. Tuli mieleen tuosta fyysisestä rakastumisesta, että sen jälkeen, kun on löydetty biologisia ja fyysisiä syitä erilaisille psyykkisille prosesseille, kuten rakastumiselle, niin ihmiset ovat alkaneet ottaa niitä jotenkin niin, ettei rakastumisella enää olisi arvoa tai merkitystä, se on "vain" biologiaa. Vaikka sitähän se ei tarkoita. Kaikilla kokemuksillamme, ajatuksillamme, tunteillamme ja niin edelleen, niillä kaikilla on myös se fyysinen biologian puoli, aivoissa keskenään reagoivien aineiden puoli. Samalla logiikalla siten olisimme kokonaan pelkästään "välittäjäaineiden heittopusseja" tai jotakin vastaavaa. Siihen, millaiseksi aivokemiamme muodostuu, on kuitenkin vaikuttamassa sekä ympäristö, jossa elämme, sekä omat tietoiset valintamme. Todellisuudessa aivokemia muodostuu hyvin monimuotoisten prosessien kautta, jossa emme todellakaan ole pelkkiä heittopusseja.
Tässä mielessä on hassua ajatella rakastumisen kohdalla, että yhteys toiseen ihmiseen ei olisi aito, koska se on "vain" biologiaa. No, vaikka joitakin aivotoiminnan ilmiöitä on pystytty mittaamaan, niin ihmisten väliselle yhteydelle ei ole löydetty todentavaa mittaria (vaikka joitakin teorioita voikin olla). Ollaan pystytty havaitsemaan, mitä ihmisen omissa aivoissa tapahtuu rakastuessa, muttei pystytä havaitsemaan sitä, mitä ihmisten välillä tapahtuu yhteyden syntyessä (ja mikä merkitys tällä mahdollisesti voisi olla rakastumisen syntymiseen aivoissa). Vaikka nyt saisin huuhaaleiman otsaani (ollaan kai oikealla foorumilla kuitenkin), niin sanon, ettei se välttämättä ole aina pelkästään niin päin, että (esim. jälkeläisten saamisen syystä tai feromonihajun perusteella) ihmisen aivot luovat itselleen rakastumisen tunteen kohdatessaan sopivan oloisen kumppanin, vaan ihmisten välillä tapahtuva yhteys (mitä sen biologiassa sitten lieneekään) voi olla myös se laukaiseva tekijä rakastumisen syntymiselle, vähintäänkin nämä kaksi tekijää ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Siinä yhteydessä on varmasti muitakin ulottuvuuksia, kuin ne feromonit.
Lopulta kuitenkin, vaikka se yhteys olisi olemassa, on suuri merkitys sillä, miten sitä itse itselleen selittää. Oman elämänhistoriansa kautta voi olla varautunut avautumaan kokemukselle, mutta suuri merkitys on myös kulttuurilla ja yleisesti jaetuilla käsityksillä. Nämä käsitykset sanelevat aika pitkälle jotakin tälläisiä kuten: "tälläistä tunnetta pitää tuntea, niin silloin on rakastunut, muutoin ei", "jos hän toimii noin, hän ei oikeasti ole rakastunut", "tuollaiseen tyyppiin ei kannata rakastua", "pelkkä seksisuhde ei ole oikeaa rakkautta", "jos toista ei ole tavannut, se ei voi olla oikeaa rakkautta" jne. En tiedä, ehkä kannattaisi välillä jättää nämä selittely-yritykset vähemmälle, ja keskittyä vain siihen yhteyteen, mikä teidän välillä siinä sillä hetkellä on. Se on teidän tarinanne, ei kenenkään muun. Vaikka olisikin olemassa sellainen asia kuin kohtalo, sitä ei kuitenkaan koskaan voi etukäteen tietää, mitä se kohtalo on minkäkin kohtaamisen varalle suunnitellut. Tärkeitä kohtaamisia ovat myös monet sellaiset, joiden kanssa ei lopulta päädykään yhteen.
Siihen mä joka tapauksessa uskon, että rakkaus tai toisen ihmisen kohtaaminen ei ole pelkästään aivokemian armoilla olemista tai lisääntymisvietin toteuttamista. Sitä voi juuri hetkeä aikaisemmin voinut olla epäileväinen suhteissaan, mutta sitten tapaakin jokun, jonka kanssa ei vain yksinkertaisesti epäilytä mikään. Tietää, että näin sen kuuluu mennä. Tai voi tavata jonkun, joka niin voimakkaasti vetää puoleensa, että pakottaa käsittelemään omia pelkojaan siitä miksi ei uskalla lähestyä. Tai mitä tahansa muuta. Eivät nämä kaikki selity pelkästään feromoneilla tai muilla vastaavilla selityksillä. Ihmisten välillä tapahtuu jotakin muutakin.. :
Yksi mikä näissä tapauksissa tuntuu olevan aina läsnä, on myös se oma intuitio. Todella monesti olen itsekin kokenut sen, että sen osasi jo alussa tietää, mikä tämän suhteen kokonaisuus on, mutta jostain syystä sen suostui hyväksymään vasta myöhemmin. Ihmisen täytyy siis käydä se suhde läpi, vaikka tietäisi vastauksen kysymykseensä muutenkin. Ehkä sitä kokemusta kuitenkin tarvitsee, vaikka se näennäisesti olisi negatiivinen, tai ehkä tällä tavalla oppii kuuntelemaan intuitiotaan paremmin?
