seuraava »

[Ginger86]

Minulla on ongelma, joka kuormittaa henkisiä voimavarojani liikaa, jotta voisin jättää sen enää huomiotta. Tapanani on tunkea nenäni toisten asioihin -ei uteliaisuudesta, vaan silkan oikeudentajun ohjaamana. Jos näen tai koen vääryyttä, en kerta kaikkiaan voi olla puuttumatta asiaan. Olipa kyse sitten koirankakkojen jättämisestä kulkureiteille, uskovaisten parjaamisesta tai minulle tuntemattomaan ihmiseen kohdistuvasta pettämisestä, puutun asiaan aina ja vieläpä melkoisen kärkkäästi. Tämän takia joudun usein väittelyihin ja saan helposti vihamiehiä, mutta se ei minua huoleta. Sen sijaan harmittaa, että tuhlaan niin paljon henkistä energiaa tuulimyllyjä vastaan taisteluun!

Moraalinen koodistoni ja ohjelmointini on sen verran sitkeää luokkaa, etten varmasti jatkossakaan pysty sulkemaan silmiäni moiselta. Vaan mitäpä tehdä, kun ei vastaan taistelukaan auta mitään? Miten puuttua ongelmakohtiin rakentavasti ja loukkaamatta toisia turhaan? Vai onko se tosiaan niin, kuin jotkut henkisiksi itseään tituleeraavat väittävät, että pitäisi keskittyä vain positiiviseen ja kääntää katse toisaalle? Minä kun itse uskon, että (aito, ei opittu) omatunto ja oikeudentaju on annettu meille syystä.

Kaikki vinkit ja kokemukset ovat tervetulleita!


Nimim. Liikaa Skorpparia astrokartalla

[Varjotar]

Jospa jättäisit puuttumatta kokonaan, kun kerran tiedät, että sinulla semmoinen tahaton tarve on?
Pitää vaan opetella pistämään korvat kii ja suu kii ja antaa olla, vaikka kuinka kiehuttais.

[Ginger86]

En osaa olla puuttumatta vääryyksiin, olipa sitten uhrina luonto, ystävä tai tuntematon. En halua antaa hiljaista hyväksyntää toisten polkemiselle, sillä se ei vastaa minun käsityksiäni empaattisesta ja rakkaudellisesta suhtautumisesta kanssaeläjiin. Pitäisi vain oppia rakentava tapa kohdata noita asioita -ohittaa en niitä aio jatkossakaan.

[Tigerwoman]

Jospa koittaisit ajatella, että jokaisella on oma läksy opittavana, eikä sinun tarvitse raivata toisilta oppiläksyjä pois?
Esimerkiksi joku poljettu on saattanut valita sellaisen sielunsuunnitelman, että hän oppii puolustamaan itseään. Jos puutut asiaa, voit viedä häneltä loistavan tilaisuuden oppia. Tai jos joku jättää koirankakan siivoamatta, hänen päässään saattaa myllertää huoli ja epätoivo. Silloin ei välttämättä jaksa keräillä jokaista paskaa. Puuttumisesi saattaa kuormittaa ko henkilöä kohtuuttomasti, koska hän saattaa olla erittäin tunnollinen henkilö. jolla ei nyt vaan kapasiteetti riitä.

Kyllä tuo puuttumisesi kuullostaa hieman siltä, että sinä olet muita parempi, ja opetat heitä tavoille. Oletko oikeasti itse aina moitteeton? Etkö tuomitse tai arvostele ketään selän takana? Etkö koskaan jätä jälkiäsi siivoamatta jne?

Eri juttu on, jos joku pyytää sinulta apua, tai kyseessä on puolustuskyvytön uhri. Mutta aika paljon voisit antaa mennä ohi ilman puuttumistasi. Armollisuus itseä ja muita kohtaan voisi olla hyvä juttu.

Dalai Lama neuvoi viisaasti: jos haluat tuoda rauhaa maailmaan, aloita itsestäsi.

[Suomityttö]

 Aika yksimielisesti täällä on tuomittu toisten asioihin puuttuminen.   "Jokainen tulkoon omillaan toimeen", sanoi siskoni, kun olin syvässä ahdingossa. Eipä lisännyt halua avautua. Karulta tuntui kohtelu. Minulle tulee mieleen koulukiusaaminen ja työpaikkakiusaaminen. Niissä tapauksissa saa runsaasti kokemusta puuttumattomuudesta ja siitä, että puolustakoon itse itseään. Pyytämälläkään ei saa apua.  

Armottomalta tuntuu kääntää katse toisaalle, kun näkee toisen hädän. Jos ihmisellä on herkkä omatunto, hänen on vaikea ohittaa ilmiselvät vääryydet. Miksi auttaminen ja tukeminen tulkitaan ylimielisyydeksi?
Mielelläni kuulen minäkin vinkkejä oikeanlaiseen toimimiseen.

[Ritsa]

Minulla on vähän samankaltaiset fiilikset kuin Tigerwomanilla asiasta. Hieno piirrehän se on, että auttaa toisia ja heikompia. Mutta, se tasapaino täytyy löytää, milloin puuttua ja milloin ei. Jos joku koirankakka ärsyttää itseä, niin ei silloin välttämättä ole se ärsytys se oikea laukaisija tälläiselle toiminnalle. Jos kuitenkin se koirankakka huolettaisi vaikka siksi, että joku voi liukastua siihen, niin asia on aivan eri. Mutta sekin täytyy tosiaan oppia, että kaikilla on asioiden käsittelemiseen oma tahti ja liika tunkeminen toisten asioihin vain hidastaa sitä prosessia. Luottamus "korkeampaan" helpottaa siihen, ettei koe tarvetta opettaa jokaista vastaantulevaa ihmistä tavoille.

[Tigerwoman]

Suomityttö, on ihan eri asia jättää auttamatta siskoa hädässä kuin nillittää koirankakasta.

Joskus voi joutua tilanteeseen, että toisen ahdinko ja avuntarve on niin totaalista ja pitkäkestoista, että se vie omat voimat. Silloin on syytä laittaa rajat. Ei ole kenenkään etu, että auttaja joutuu samaan liemeen.

Kiusaamiseen voi puuttua myös neutraalisti, näyttämällä esimerkkiä ja puolustamalla kiusattua julkisesti. Sitä ei tarvitse/kannata tehdä sormi syyttävästi ojossa. Voi vaan todeta, että tuo oli epäasiallista tmv.

Aloittaja kirjoitti puuttuvansa myös itselleen tuntemattoman ihmisen pettämiseen kärkkäästi. Hän kertoi sen tuovan vihamiehiä. Mitä hyötyä tästä kenellekkään on? Pettäminen tuskin loppuu, eikä tuntematon tule autetuksi. Syntyy vaan negatiivista energiaa. Se ei todellakaan edistä oikeudenmukaisuutta ja parempaa maailmaa.

Minua kiinnostaisi myös tietää, mikä koirankakan siivoamattmuudessa on se pointti? Onko kyse siitä, että koirankakat rumentavat pientareita, vai se, ettei joku tottele määräyksiä?
Mitäs, jos jollakin on vakava masennus tai paniikkikohtauksia ja hän suuren voimanponnistuksen tuloksena pääsee koiran kanssa lenkille. Pussit unohtuvat kotiin. Kaikki aika ja huomio menee siihen, että jaksaa tehdä lenkin. Sitten joku tulee suureen ääneen tilittämään koiran jätöksistä. Voi olla, ettei tämä henkilö enää uskaltaudu ulos, ainakaan vähään aikaan.
Jos jätökset haittaavat, nehän voi itse nappasta pussiin? Olla näkymätön auttaja. Tai sitten hyväksyä se tosiasia, ettei ole sinun tehtäväsi kouluttaa koko ihmiskuntaa tavoille.
Ennekuin arvostelee toista, kannattaisi kulkea hetki hänen saappaissaan.

[Tigerwoman]

Aika yksimielisesti täällä on tuomittu toisten asioihin puuttuminen.  

Mielelläni kuulen minäkin vinkkejä oikeanlaiseen toimimiseen.

Jäin vielä miettimään, Suomityttö, luitko lainkaan aloitusviestiä?

Siitä käy ilmi:
1. aloittaja kokee asian ongelmana
2. hän puuttuu asioihin mielestään liian kärkkäästi
3. hän saa käytöksensä johdosta vihamiehiä.

On luonnollista, että vastausten sävy peilautuu tähän. Ei olisi lainkaan viisasta hymistellä aloittajalle auttamisen autuutta.
Miksi pitäisi ruokkia ongelmakäyttäytymistä?

[Suomityttö]

Olen lukenut aloittajan postauksen. Mielestäni siinä myös kysyttiin rakentavia ohjeita, miten toimia tuollaisissa tilanteissa. 
Tämä aihe on ilmeisen kuumottava. Olisikin hyvä saada aikaan keskustelua, miten vähentää negatiivisuutta niin keskusteluissa kuin toiminnassakin.
Ihan hyviä pointteja tuossa on tullut. Aihe on ilmeisen kipeä kuitenkin. Sellaisistahan sitä kannattaa keskustella.

[Ginger86]

Mielenkiintoista, että täällä on jo tehty oletuksia persoonastani tämän yhden asian perusteella Ohitan ne suosiolla ja pyydän jatkossa jättämään omaksi tiedokseen, sillä ne eivät tuo kyllä keskusteluun yhtään mitään lisää. Arvasin, että herätän aloituksellani ärsytystä toisissa ja tiedättekö, että teette aivan samaa, kuin mitä aloituksessani tunnustin Koette toimintani vääräksi ja yritätte muuttaa sitä, vaikka nimenomaan tarkensin, minkä suhteen neuvoja kaipaan.

Kannattaa myös miettiä hetken, tuliko ylitulkittua kirjoitustani. Nuo esittämäni olivat vain esimerkkejä ja esim. koirankakkajuttu lähti täällä ihan omille teilleen. Siinä oli kyse tilanteesta, jossa eräs tuttuni oikein retosteli Facebookissa sillä, miten jättää jätökset keräämättä. Siihen asiaan puuttumiseen oli monta syytä, mutta en niitä tässä nyt erittele. Ja kuten sanoin jo aloituksessa: Vihamiehet eivät ole minulle ongelma, sillä en elä muiden ihmisten hyväksynnästä Ongelma on se, miten asiani esitän.

Tehtäköön vielä selväksi, että en koe olevani yhtään sen ylempänä kuin muutkaan. Olen useaan otteeseen sanonut esim. ystävilleni, että minulle TÄYTYY huomauttaa myös, jos toimin typerästi. Kritiikkiä olen kyllä saanutkin ja usein ansaitusti. Minä yritin joskus yli vuoden ajan ajatella asiaa tuosta sielunsopimusnäkökulmasta, mutta en yksinkertaisesti siihen pystynyt. Minusta silmien sulkeminen todellisuudelta ei myöskään edistä mitään ja minun näkökulmastani rakkaudellisuus ei tarkoita hymistelyä ja päiden silittelyä. Joskus rakkauden nimissä joutuu olemaan vähän tylykin, kuten olin esim. veljeni alkoholiongelman ilmetessä. Lakkasin syytämästä hänelle rahaa, sillä en omalta osaltani halunnut olla mahdollistamassa juomista. Tarjosin kyllä muuten apua, kuten soitin puolestaan AA-kerhoon.

Yhden asian te ohititte vastauksissanne täysin ja se on se, että minulla on äärimmäisen vahva oikeudentaju. Niin vahva, että se kehottaa pettävää ihmistä harkitsemaan toimintaansa kahdesti, sillä seuraukset voivat olla kamalia. Niin vahva, että se puuttuu koirankakalla retostelijan toimintaan kertomalla esimerkiksi pikkulapsesta, joka siihen paskaläjään astui. Niin vahva, että minä en voi ohittaa lestadiolaisia pedofiileiksi ja sairaiksi ihmisiksi haukkuvaa kommenttia sanomatta mitään. Jos koen jotakin kohdeltavan väärin, koen suorastaan velvollisuudeksi tehdä asialle jotakin. Minä en pysty hymistelyyn ja silmien sulkemiseen: Tämä maailma, sen ihmiset ja meidän yhteinen tulevaisuutemme kiinnostaa minua liikaa.

Suomitytön kanssa olen aivan samoilla linjoilla. Onpa tapahtunut niinkin, että minua on jopa kiitetty nenäni tunkemisesta asioihin, kuten eräiden tupakoivien pikkupoikien kohdalla kävi. He ihan oikeasti kiittivät siitä luennosta, jonka heille tupakoinnin vaaroista ja omista kokemuksistani pidin. Ehkä monet tuntevat olevansa aivan yksin ja siksi jonkun välittäminen voi jopa helpottaa oloa? En tiedä, kunhan pohdiskelen.

[Ginger86]

Kum bay yah, minulla ei ole vaakaa eikä neitsyttä horoskoopissani vaan kuten aloituksessani ilmenikin, aika paljon skorpparia. Astro-Sepon tulkinnankin mukaan oikeudentajuni on hyvin vahva, joten siltä osin tämä on sisään rakennettua.

[Ginger86]

Ai, että aikuisen lestadiolaisen pitäisi vain kestää parjatuksi tulemista, eikä häntä voi edes nousta puolustamaan? Tai ei kannata sanoa ystävälle, että "älä lähde tuon miehen matkaan, katuisit sitä aamulla"? Muuten, tuo pettämistä harkitseva ystävänikin tosiaan kiitti minua sitten aamulla, joten kai sille välittämisellekin paikkansa tässä maailmassa on.

Pyydän, keskittykää olennaiseen. Olisi mukava saada tämä keskustelu etenemään jonnekin suuntaan

[Ritsa]

Olisikohan paras keino hetkeksi astua sen toisen saappaisiin. Toimia sitten niin, kuin toivoisi itseään kohtaan toimittavan. Ei sellaisesta syystä, että kokee tietävänsä mikä toiselle on parhaaksi. Vaan ihan pelkän oman näkökulman ja kokemuksen tuominen esille välittämisen takia. Toimintaa näissä asioissa voi aina muokata hienovaraisemmaksi, jolloin apu menee paremmin perille kuin esim. sillä tavalla, että tuomitsee toisen tavan alitajuisesti ja näin saa toiselle muurin vastaan. Jolloin ne vastareaktiot vain vahvistuvat.

Auttajan olisi mielestäni hyvä uskoa, että se toinen on aivan kykeneväinen itsekin asian hoitamaan tai saamaan tasapainoon. Riippuen tietysti tilanteesta, mutta tuo olisi hyvä olla se perusoletus. Tällöin voi aistia, missä vaiheessa lopettaa oman näkemyksen esilletuominen. Toisin kuin jos epätoivoisesti vain jatkaa toisen asioihin puuttumista, jolloin se kääntyy itseään vastaan. Tavallaan oman näkemyksen totuudesta kun tuo esille, niin se hoitaa itse loput.

[Ginger86]

Tuo on tärkeä huomio, että saatan liian kärkkäällä puuttumisella saada toisen vain puolustusasemaan! Silloin kaksisuuntainen kommunikointi käy tosiaan mahdottomaksi ja juuri sen vuoksi lopputulos ei ole aina paras mahdollinen. Tuo perusoletus-idea on varmasti hyvä ja toimiva, pitää vain vähän pureskella, miten saisin sen vietyä käytännön toimiin asti

[Tigerwoman]

Auttajan olisi mielestäni hyvä uskoa, että se toinen on aivan kykeneväinen itsekin asian hoitamaan tai saamaan tasapainoon.

Tuossapa hyvä pointti.
Sehän ON ihmisten aliarvioimista, jos puuttuu pyytämättä ongelmiin. Tai asioihin, jotka itse tulkitsee ongelmaksi.

Minullakin on vahva oikeudentunto ja halu auttaa. Ehkä tähän ikään tullessa olen oppinut myös toisten kunnioittamista.

Ja todellakin, se on tärkeää, miten asiat sanoo. Joskus on hyvä provosoida, mutta siinä pitää ymmärtää toisen tilanne. Ei riitä, että luulee tietävänsä.

Nyt kyllä katosi punainen lanka, mikä tässä on ongelmasi?

Toisaalta kirjoitat ongelmasta ja toisaalta tunnut olevan oikein tyytyväinen tilanteeseen. Vastauksesi tähänkin ketjuun on kieltämättä aika hyökkäävän oloinen. Ensin kysyt, ja kun mielipiteet (vilpittömästä auttamishalusta annetut) eivät olekaan mieleesi, käyt hyökkäykseen.

Keskustelkaa, mutta niin kuin minulle sopii?