seuraava »

[Ginger86]

Täällä onkin nyt tullut hyviä näkemyksiä, kiitos! Näistä on hyvä ammentaa ihan käytännön elämään.

Tämä oikeudentajuni on saattanut minut välillä suoranaisiin hankaluuksiinkin. Minun on vain aivan äärimmäisen vaikea olla, jos näen epäreiluutta maailmassa! Kohdistuipa se epäreiluus keneen tahansa, minun on mahdotonta sitä ohittaa. Läheskään aina en ole onnistunut puuttumisessani hyvin, ja siksipä täältä näkemyksiä kyselinkin Näillä pääsee varmasti jo alkuun!

Omaan elämääni olen jo pidemmän aikaa ollut varsin tyytyväinen, joten siitä tässä ei ole nyt kyse. Vain liikaa skorpparia kartalla

[Tigerwoman]

Tämä aihe herättää ajatuksia Astron ulkopuolella ollessakin. Hyvä juttu.

Se tuli vielä mieleeni, että mikäli puutun toisen elämään ja huomaan hänen pahastuvan, pyydän heti anteeksi. Ja peräännyn.
Onhan sekin epäireilua, jos joku puuttuu asiaan asianomaisen yli, eikä kunnioita kieltoa.

Ehkä minua hälytti aloitusviestissä juuri se asenne, että saa vihamiehiä, mutta ei välitä siitä.
"Uhrihan" saattaa silloin tulla kohdelluksi erittäin epäreilusti. Eli siinä vahingossa tekee toiselle samaa, mitä ei halua nähdä toisten tekevän.

[Suomityttö]

Mulla on itsellä ollut iso kynnys pyytää apua, kun olisin tarvinnut tai olisi helpottanut elämää. Harjoittelun myötä on tullut helpommaksi. En kyllä voisi kuvitellakaan, että yrittäisin heittäytyä jonkun "niskoille" ja pyytää toistuvasti apua samoihin asioihin. Selkärankaa pitää olla. Pari suvussa ollutta alkoholistia ovat ylittäneet minun auttamiskykyni täysin.

Epäreiluus minuunkin kolahtaa.

Autettavat ovat olleet varsin tyytyväisiä ja kiitollisia, silloin tietysti uskoo tekevänsä oikein. Aina voi tietysti kysyäkin asiaa. Jos minulla olisi kovin paha olo itsellä, en pystyisi muita auttamaan. Olen varsin tyytyväinen elämääni, vaikka niukkuuttakin on koettu.

[Ginger86]

Tigerwoman, tuo vihamies-ajatus liittyy siihen periaatteeseeni, että mieluummin autan ihmisiä silläkin hinnalla, jos sen seurauksena saan vihat niskoilleni. Joskus se auttaminen nimittäin voi tehdä sitäkin, etenkin alkoholistitapauksissa. Oma veljeni ei varmaan fanita minua kauheasti, kun en enää syydä hänelle rahaa, sillä tiedän kyllä mihin se raha menee. Mieluummin autan sitten vaikka soittamalla ammattiapua tai joskus jopa poliisin paikalle. Veljeni ei sitä ehkä ymmärrä, mutta ajattelen vain hänen ja ympäristön parasta. Ei sekään olisi oikein, että jättäisi esim. soittamatta poliisit rattijuopolle, vaikka kyseessä olisi oma veli.

Se on kyllä totta, että monesti muulloin kannattaa vähän aikaa miettiä, ennen kuin reagoi. Muuten voi tulla aiheuttaneeksi vain lisää hallaa.

[Tigerwoman]

Mä olen tehnyt läheisilleni(kin) selväksi, että maistissa ei rattiin mennä. Muuten soitan 112, ennenkuin perävalot katoaa näkyvistä.
Se on kuitenkin ihan eri levelillä. Samoin kaikki, joista joutuu juridiseen vastuuseen, jos ei puutu.

Tässä keskustelussa on yhdessä isossa nipussa koirankakat ja alkoholismi. Aloitusviesti (jota on myöhemmin muokattu) yleisti ihan kaiken. Kun siihen vastaa, asioita aletaan availla ja korjailla. Tottakai se haittaa keskustelua ja sen tasoa.

Ei ole yhtä ainoaa totuutta tai toimintatapaa tässäkään asiassa. Mutta edelleen, tapa sanoa ja asenne ratkaisee.

[Ginger86]

Tigerwoman, kuten jo sanoin, yritin saada aloituksestani mahdollisimman tiiviin. Sinälläänhän tätä sivukeskustelua ei siltä osin olisi tarvittu, että kysymykseeni vastaaminen onnistui kyllä muutenkin. Ymmärrän kyllä, että tuosta saa ylimielisen kuvan, mutta yritin saada fokuksen heti alusta alkaen siihen olennaiseen. Tällä kertaa se ei onnistunut.

[.ave.]

Kahlasin ketjua läpi, enkä päässyt selvyyteen minkä tyyppisestä puuttumisesta lopulta puhutaan, mutta kirjoitellaan omien kokemusten näkökulmasta.

Vääryyttä nähdessä olisi hyvä muistaa se, että sivustakatsojan rooli on yleensä neutraali ja puolueeton. Jos tuntee halua reagoida näkemäänsä kovin aggressiivisesti, silloin harvemmin syynä on pelkästään vahva oikeudentunto. Jos tälläistä tarvetta kokee, aiheessa yleensä on jokin sellainen puoli, joka koskettaa tai loukkaa henkilökohtaisesti (muistuttaa esimerkiksi jostakin), näin ainakin omalla kohdallani.

On joitakin asioita, jotka osuvat herkkiin kohtiin silloinkin, kun niitä vain katsoo tapahtuvan toisille ja se oma avuttomuuden (tai muu vastaava) tunne nousee pintaan. Ja on sellaisia asioita, joista osaa sisäisen oikeudentuntonsa perusteella sanoa, että tuo on väärin, mutta kykenee samalla myös olemaan rauhallinen, puolueeton ja neutraali. Kykenee näkemään jokaisen osapuolen kannat, ja reagoimaan jollakin neutraalilla tavalla. Ehkä rauhallisesti mainitsemalla, että: "ehkä tuollainen käytös ei ole ihan asiallista" ja jättämällä asian sitten sikseen, jos toinen ei ole vastaanottavaisella tuulella tälle maininnalle. Sillä puolustautuvaan kilpeen on ihan turha hakata mitään, asioilla on omat hetkensä milloin niille ollaan vastaanottavaisia ja milloin ei. Tietysti voi olla tilanteita, joissa esim. pakkohoito on tarpeen, mutta tälläisissä tilanteissa, joissa toisen tahdon yli kävellään, pitää aina harkita todella tarkkaan. Sekä varmistaa omasta sisimmästään että ollaan oikealla asialla, eikä omien haavojen asialla (se voi nimittäin olla aika piilevää).

[Eklektikko]

Päivitys aikaisempaan ajatukseeni: Joskus on sallittua ja jopa suotavaa sekaantua muiden ihmisten asioihin ja tekemisiin,  esim rikoksen estäminen, auttamishalusta syntynyt läheistuki; joskus taas ei, esim besserwisserit. Onkohan olemassa yleispätevää sääntöä ko jaottelun tekemiseksi, milloin kyllä, millloin ei?

Melko hyvä yleispätevä sääntö voisi olla vaikka että ainakin silloin pitäisi puuttua jos jonkun vapaaseen tahtoon puututaan rikollisessa määrin (pahoinpitely, varkaus, kiristys, laiton uhkaus jne) tai jos joku on hengenvaarassa - vaikka lumihankeen sammunut ihminen. Itse asiassa sen lumihankeen sammuneen jättäminen paleltumaan taitaa itsessään jo olla rikos nimeltä heitteillejättö. Ainakin näissä tapauksissa asiaan voisi puuttua suoraan. Olen itse keskeyttänyt 2 kpl kadulla tapahtunutta mies-pahoinpitelee-naista-ja-ohikulkijat-ovat-kuin-eivät-huomaisikaan - tilannetta.  Kaikenlainen havaittu kiusaaminen menee myös tähän kategoriaan.  Samaan kategoriaan menee se että kun kaveri lähtee kännissä rattiin, niin sitten on ihan oikein kyllä ilmoittaa asiasta poliisille.

Vähintään ainakin ylläolevat. Koiranpaskoista sanon jos näen että niitä jätetään ihan vain sen vuoksi, että itseä v(¤%ttaa niin paljon jos sellaiseen sattumalta astuu.  Ylipäätään olen universalisti (suomalainen kulttuuri muutenkin on universalistinen) eli motto on: Samat säännöt kaikille. Jos yhden pitää ne koirankakat korjata, eikös silloin toisenkin? Toisaalta ketjussa aiemmin esitetty esimerkki paniikkihäiriöisestä, joka on uskaltautunut koiraa ulkoiluttamaan mutta unohtanut sen kakkapussin, oli todella hyvä: Eihän siitä asiasta tarvitse heti huutamaan ruveta pää punaisena, vaan voi tosiaan vaikka kysyä kiltisti 'tarvitsisitko muovipussin?'

Ne vaikeimmat asiat ovat kuitenkin jotain ihan muuta; yleensä toisten lähisuhteisiin liittyviä asioita kuten esim. juuri pettäminen, perheväkivalta, päihdeongelmat jne. Perhe- ja sukuriidat ovat vähän kuin Afganistan: Vuosisatojen aikana monikin ulkomainen taho on yrittänyt saada ko. maan heimot lopettamaan keskinäisen tappelun. Ja aina kun näin tapahtuu, lakkaavat afganistanilaiset tappelemasta keskenään ja yhdistävät voimansa käydäkseen tämän ulkopuolisen tahon kimppuun. Aina kun puuttuu toisten lähisuhteisiin, on se riski että juuri noin käy. Siinä siis täytyy olla hyvin varovainen ja hienovarainen ettei joudu tilanteeseen jossa esim. tappeleva pariskunta tekeekin yllättäen sovinnon (ainakin hetkeksi...) käydäkseen ulkopuolisen kimppuun.

Ja joskus potentiaalisella auttajalla on puutteelliset tai väärät tiedot tilanteesta:
MInä elin aikoinaan suhteessa, joka oli vapaaksi sellaiseksi sovittu, eli molemmilla oikeus sivusuhteisiin. Siinä sitten oli vähän joillain yhteisen tuttavapiirin jäsenillä  nolostumisen paikka, kun luulivat pettämiseksi luvallisia asioita ja heille joutui sitten huomauttamaan että moraalisaarna ei nyt kyllä ehkä ihan tähän tilanteeseen oikein sovi.  

Sitä kyllä myöskin pohdin, mikä tässä ketjussa on mainittukin, että joskus toisten asioihin puuttuminen voi nollata oppimiskokemuksen jonka kyseinen sielu on nimenomaan halunnut kokea. Sen vuoksi olen itse aika varovainen  näissä asioissa ja harvoin puutun toisten tekemisiin silloin kun kyse on jostain mitä ihminen tekee ihan yksinänsä eli kenenkään muun vapaaseen tahtoon puuttumatta.

Tosi upeaa keskustelua muuten koko tämä ketju, niin monia tämän hankalan ja monimutkaisen asian puolia tässä on jo ehditty sivuta!

[Ginger86]

Tuota sielunsopimus- ja oppimiskokemusasiaa olen pohtinut kyllä ihan ahdistukseen asti. Olin aiemmin nykyistäkin paljon herkkänahkaisempi ja saatoin alkaa itkemään minulle tuntemattomien ihmisten kohtaloiden takia. Ahdistuin siitä, että eräs (edelleen minulle tuntematon) henkilö joutui kokemaan viranomaisten taholta äärimmäisen epäreilua kohtelua jopa siinä määrin, että hänen loppuelämänsä lienee pilalla. Ahdistuin ihmisten välinpitämättömyydestä, luonnon tilasta, lasten kärsimyksestä -mitä nyt voi ikinä keksiäkin. Oma mielenterveyteni oli tuolloin pahasti vaakalaudalla.

Sitten tutustuin onnekseni henkisyyteen, sielunsopimuksiin ja muihin vastaaviin asioihin. Reilun vuoden ajan pystyin kulkemaan todella kevyin mielin, kun ajattelin suurimpienkin vääryksien kohdalla, että kyse on vain osallisten oppitunneista. Silti koko ajan takaraivossa jyskytti ajatus siitä, ettei se voi olla siltikään oikein. Että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on silti väärin, vaikka osalliset olisivat sopineet henkimaailmassa mitä tahansa. Että viranomaisten(kin) pitäisi noudattaa lakeja, vaikka kyseessä olisi kuinka opettavainen läksy tahansa. Minulle tuli sellainen olo, että tämä sielunsopimus-perustelu ikään kuin vapauttaa meidät olemasta rakastavia ja empaattisia toisiamme kohtaan, ja eihän se niin voi olla!

Minä en usko absoluuttiseen hyvään tai pahaan. Epäilen, että monella "pahalla" ihmisellä on oma roolinsa siinä, että heräisimme ihmiskunnan ja maapallon tilaan nyt. Kuitenkin se mitä olen matkallani oppinut, ei vahvista sitä, että vääryyksiä pitäisi ohittaa silmät ummistaen. Tiedostan, etten minä ole aina kykenevä erottamaan vääryyksiä tarpeellisista oppitunneista, mutta uskon, että pienellä henkimaailman avustuksella siihen voisi pystyäkin. Miten? Se onkin sitten eri asia.

Minä haluaisin oppia tavan sanoa, että "toimit mielestäni tässä kohtaa väärin, mutta en silti tuomitse sinua ihmisenä". Haluaisin avata sille "pahantekijällekin" tien avata taustojaan ja motiivejaan, mutta jotenkin siihen on kamalan vaikea päästä. Usein lempeiksikin tarkoitetut kommenttini tulkitaan aggressiivisiksi, sillä tapani ilmaista asioita on hyvin jämäkkä ja suorasukainen. Haluaisin pehmittää vähän niitä omiakin kulmiani, jotta vuorovaikutus olisi antoisampaa. Täällä on kyllä tullut tosi hyviä käytännön vinkkejä, kiitos niistä! Vielä tuo hyvä vs. paha -asia minua kovasti mietityttää...

[Tigerwoman]

Minulla on ongelma, joka kuormittaa henkisiä voimavarojani liikaa, jotta voisin jättää sen enää huomiotta. Tapanani on tunkea nenäni toisten asioihin -ei uteliaisuudesta, vaan silkan oikeudentajun ohjaamana. Jos näen tai koen vääryyttä, en kerta kaikkiaan voi olla puuttumatta asiaan. Olipa kyse sitten koirankakkojen jättämisestä kulkureiteille, uskovaisten parjaamisesta tai minulle tuntemattomaan ihmiseen kohdistuvasta pettämisestä, puutun asiaan aina ja vieläpä melkoisen kärkkäästi. Tämän takia joudun usein väittelyihin ja saan helposti vihamiehiä, mutta se ei minua huoleta. Sen sijaan harmittaa, että tuhlaan niin paljon henkistä energiaa tuulimyllyjä vastaan taisteluun!

Moraalinen koodistoni ja ohjelmointini on sen verran sitkeää luokkaa, etten varmasti jatkossakaan pysty sulkemaan silmiäni moiselta. Vaan mitäpä tehdä, kun ei vastaan taistelukaan auta mitään? Miten puuttua ongelmakohtiin rakentavasti ja loukkaamatta toisia turhaan? Vai onko se tosiaan niin, kuin jotkut henkisiksi itseään tituleeraavat väittävät, että pitäisi keskittyä vain positiiviseen ja kääntää katse toisaalle? Minä kun itse uskon, että (aito, ei opittu) omatunto ja oikeudentaju on annettu meille syystä.

Kaikki vinkit ja kokemukset ovat tervetulleita!


Nimim. Liikaa Skorpparia astrokartalla

Minun piti oikein käydä lukemassa aloitusviestisi uudestaan, jotta ymmärtäisin, mikä tämän keskustelun juoni on. Myöhemmin sanoit, että yritit kiteyttää asian lyhyesti. Kuitenkin tuo ongelmankuvaus on aika laaja. Olet myöhemmin todennut, etti koirankakat yms ole se ongelma.

Ongelmasi on siis se, että sanot hyökkäävästi? Vai se, että pistät nokkasi toisten asioihin? Kerroit pitäneesi luennon tupakkaa polttaville pojille. Mihin kategoriaan se kuuluu? Sanoitko rumasti, vai puutuitko asiaan, joka ei sinulle kuulu?
Nyt olet laajentanut "ongelmasi" teemoihin, joihin jokainen puuttuu toisinaan.

Jäljelle jää siis halu oppia sanomaan nätimmin? Vai oppia olemaan puuttumatta?
Miten henkisyys tähän liittyy?
Kyselen ihan vilpittömästi.

Toisaalta - olet korostanut kovasti oikeudentuntoasi ja sitä, ettet siedä epäreiluutta.
Jossain vaiheessa vastasit minulle jo hyvin ikävään sävyyn, ja annoit ymmärtää, ettei mielipiteeni kiinnosta. Myöhemmin kuittasit sen väärinkäsityksenä puolin ja toisin, vaikka olin lukenut kirjaimellisesti viestisi. Kirjaimellinen lukeminen ei voi olla väärinkäsitys. Minä koen epäreiluna käytöksenä sen, että minua pöllytetään turhaan ja kuitataan olankohautuksella. Eikö oikeudentuntosi soimannut sinua?

Ehkä sinun kannattaisi ensin tehdä linjaus, mitkä ovat sinulle sellaisia asioita, joihin haluat puuttua. Niin sanottuja omantunnon kysymyksiä. Sitten opettelisit suvaitsevaisuutta asioissa, jotka eivät sinulle kuulu. Kun tämä rajanveto on selvä, voisit alkaa miettiä ilmaisuasi. Joskus on hyvä laskea kymmeneen. Tärkeämpää olisi kuvitella itsensä sen toisen asemaan ja miettiä, miltä itsestä tuntuisi. Ainakin tässä ketjussa puolustaudut aika kärkkäästi. Siitä voisi päätellä, ettet halua sinun asioihin puututtavan. Miltä tuntuisi, jos sinua ja tekemisiäsi tulkittaisiin väärin? Palauta sitten mieleesi tilanne, jossa pistit nokkasi sinulle kuulumattomaan asiaan ja sanoit kärkkäästi. Mieti, mitä itse tykkäisit, jos joutuisit kohteeksi? Pikkuhiljaa voisit opetella ymmärtämystä toisia kohtaan peilaamalla niitä itseesi.
Taidat olla aika nuori? Ikäkin tasoittaa pahempia särmiä. 

[Ginger86]

Tigerwoman, sinun vastauksissasi en pitänyt siitä, että teit täysin omia tulkintoja minusta (käypä lukemassa se koirankakka-juttusi) ja hyökkäsit sitten sitä omaa tulkintaasi vastaan. Eräänlainen olkinukke siis, ja ne eivät minun mielestäni kuulu rakentavaan keskusteluun. Tottakai sitten puolustaudun näitä epätosia syytöksiä vastaan! Eiköhän tuo ole hyvinkin oikeutettua minulta. Sanoin, että YKSITTÄISET koirankakat eivät ole minulle ongelma, mutta systemaattinen piittaamattomuus ja sillä retostelu on. Kerroin myös tarkennukseksi sen esimerkin, missä tuohon asiaan puutuin. Ehkä se jäi sinulta huomaamatta?

Ongelmani olen ilmaissut mielestäni jo useaan otteeseen varsin selväsanaisesti, ja jossakin viestissä väitit sen jo ymmärtäneesi. Lainaan itseäni: "Miten puuttua ongelmakohtiin rakentavasti ja loukkaamatta toisia turhaan?" Usein, vaikka en haluaisikaan olla aggressiivinen, ilmaisutyylistäni saa sen kuvan silti. Olen päätellyt, että se johtuu suoruudestani ja siitä, että en kauheasti osaa pehmentää sanomisiani. Sillä, että puutun asioihin kärkkäästi, tarkoitan juuri tätä: Menen suoraan asiaan kauheasti kiertelemättä tai kaartelematta. Monesti tuollaisen tilanteen jälkeen olen sitten aidosti hämilläni, jos toinen reagoi suuttumalla, ja väittelyhän siitä seuraa. Haluaisin oppia keinoja ilmaista itseäni niin, etten tietämättäni tule antaneeksi tylyä kuvaa.

Ne tupakkaa polttavat pojat olivat ihan selkeästi alaikäisiä -veikkaan, että olivat ala-asteella. Näin heidät pyörätiellä tupakoimassa ja menin kysymään ensin, onko pojilla ikää siihen hommaan. Kieltävä vastaushan sieltä tuli, joten kerroin sitten melko monisanaisesti omista kokemuksistani ja siitä, miten vaikea minun oli tupakointia lopettaa. Olin aloittanut suunnilleen heidän iässään, joten siltä osin minulla oli kokemuspohjaa asiasta. Yllätyksekseni pojat nakkasivat tupakat menemään ja kiittivät minua luennosta! Sekin oli kyllä odottamaton reaktio, sillä jotenkin olin jo ihan varautunut haistatteluun

Henkisyys liittyy tähän niin monilla tavoin, etten varmaan kaikkea osaa edes luetella. Yksi niistä on juuri tuo, mitä aiempaan viestiini kirjoitin: Pitäisikö vääryydet/ huonot tavat ohittaa siihen vedoten, että ne ovat vain osa oppitunteja ja sielunsopimuksia? Itse olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että ei pitäisi. Tilannekohtaista on, kannattaako asialle yrittää tehdä mitään. Eklektikko nosti esille hyvän pointin eli vapaaseen tahtoon puuttumisen -jään miettimään seuraavaksi sitä, miten sen voisi välttää näissä tilanteissa.

En sanonut, ettei sinun mielipiteesi kiinnosta. Sen sijaan sanoin, että minua ei kiinnosta keskustelu, jossa sanomisiani vääristellään, puututaan epäolennaisuuksiin ja puhutaan ihan eri asioista, kuin mistä itse yritän saada keskustelua aikaiseksi. Väärinkäsitykseksi kuittasin ainoastaan sen, etten heti ymmärtänyt sinun ottaneen aloitukseni täysin kirjaimellisesti. Teet taas tuota samaa, eli tulkitset sanomisiani mielesi mukaan ja loukkaannut sitten niistä tulkinnoistasi, miettimättä sen kummemmin, mikä tässä on totta. Anteeksi en pyydä sellaista, mitä olet itse väärin tulkinnut. Voin vain yrittää oikoa käsityksiäsi ja sen pitäisi riittää.

"Ainakin tässä ketjussa puolustaudut aika kärkkäästi. Siitä voisi päätellä, ettet halua sinun asioihin puututtavan." -> Taas tässä kohtaa viet sanomani asiat potenssiin kymmenen ja käsität minut aivan väärin. Päinvastoin, minä HALUAN, että minulle kerrotaan, missä kohti kehittymisen paikkani ovat! Mutta, kuten sinun vastauksistasi on jo moneen otteeseen tullut ilmi, sinä et puutu niihin todellisiin ongelmakohtiin vaan kuvittelemiisi puutteisiin. Osaan hyvinkin ottaa kritiikkiä ja neuvoja vastaan silloin, kun ne kohdistuvat oikeisiin asioihin eivätkä toisen väärintulkintoihin. Mielestäni olen osoittanut jo tässäkin ketjussa tuon asian todeksi.

Sinun vastauksesi ovat olleet alusta asti hyvin negatiivissävyisiä ja olet tulkinnut sanomisiani mahdollisimman kielteisesti. Esimerkiksi tämä: "Kyllä tuo puuttumisesi kuullostaa hieman siltä, että sinä olet muita parempi, ja opetat heitä tavoille. Oletko oikeasti itse aina moitteeton? Etkö tuomitse tai arvostele ketään selän takana? Etkö koskaan jätä jälkiäsi siivoamatta jne?" -> En ollut missään kohti väittänyt, etteikö minun tekemisissäni olisi aivan yhtä lailla toisinaan sanottavaa, mutta sinä päätit tulkita sen niin. Miksi odotat, että jaksaisin vastata kovinkaan kauniisti, jos itse ensin suhtaudut minuun mahdollisimman kielteisesti?

[Tigerwoman]

Täsmennän vielä ylläolevaa ajatustani.

Minulle on välittynyt kuva, joka saattaa toki olla vääräkin. Tuntuu kuin henkisyytesi ja oikeudentajusi oikeuttaisi sinut puuttumaan muiden elämään, vaikka he suuttuisivat. Sinulle ei saa kuitenkaan sanoa.

Mielestäni se ei ole koskaan henkistä, että suututtaa toisen niin, että hänestä tulee vihamies. Se ei ole oikeudentuntoista, että aiheuttaa toiselle kärsimystä ja vihantunteita piittaamatta siitä itse.

Ja joskus potentiaalisella auttajalla on puutteelliset tai väärät tiedot tilanteesta:
MInä elin aikoinaan suhteessa, joka oli vapaaksi sellaiseksi sovittu, eli molemmilla oikeus sivusuhteisiin. Siinä sitten oli vähän joillain yhteisen tuttavapiirin jäsenillä  nolostumisen paikka, kun luulivat pettämiseksi luvallisia asioita ja heille joutui sitten huomauttamaan että moraalisaarna ei nyt kyllä ehkä ihan tähän tilanteeseen oikein sovi.  

Yllämainittu tapaus, ja aiemmin kertomani avioeroni, ovat loistavia esimerkkejä siitä, miksei pitäisi pistää nokkaansa toisten asioihin. Eikö olekin surkeaa, että jotkut ihmiset käyttävät aikaansa ja energiaansa pohtiessaan toisen ihmisen ongelmaa - jota ei todellisuudessa ole olemassakaan.  Sitten kun asianomainen suuttuu, sekaantuja ei ole milläskään. Millä oikeudella? Mikä tekee väkisinauttajasta paremman ihmisen, joka voi tuomita toisen elämää?

[Tigerwoman]

Ongelmani olen ilmaissut mielestäni jo useaan otteeseen varsin selväsanaisesti, ja jossakin viestissä väitit sen jo ymmärtäneesi. Lainaan itseäni: "Miten puuttua ongelmakohtiin rakentavasti ja loukkaamatta toisia turhaan?" Usein, vaikka en haluaisikaan olla aggressiivinen, ilmaisutyylistäni saa sen kuvan silti. Olen päätellyt, että se johtuu suoruudestani ja siitä, että en kauheasti osaa pehmentää sanomisiani. Sillä, että puutun asioihin kärkkäästi, tarkoitan juuri tätä: Menen suoraan asiaan kauheasti kiertelemättä tai kaartelematta. Monesti tuollaisen tilanteen jälkeen olen sitten aidosti hämilläni, jos toinen reagoi suuttumalla, ja väittelyhän siitä seuraa. Haluaisin oppia keinoja ilmaista itseäni niin, etten tietämättäni tule antaneeksi tylyä kuvaa.

Aivan.

Mutta aloitusviestissäsi totesit, ettei sinua haittaa vaikka saat vihamiehiä.

Sinulla on oikeus sanoa suoraan, etkä osaa pehmentää sanomisiasi. Se on sinulle ok. Haluat kyllä oppia ulos siitä, sitähän täällä kyselet.
Mutta minulle et samaa salli.

Eikös se ole epäreilua?

En ole mitenkään tarkoitushakuisesti ollut negatiivinen. Koen olleeni suora ja rehellinen omassa totuudessani. Mutta ymmärrän kyllä, että koet sen negatiivisena, koska se kohdistuu itseesi.

Jos kerran haluat, että sinulle sanotaan suoraan,niin  miksi minä en saisi  sanoa suoraan omia näkemyksiäni? Miksen saa olettaa ja erehtyä? Miksi minun pitäisi olla kanssasi samaa mieltä, jotta olisin positiivinen?

[Ginger86]

Minulla alkaa ihan oikeasti kohta kärsivällisyys loppumaan. Omassa esimerkissäni pettämiseen puuttumisessa oli kyse hyvin läheisestä ystävästä! En koskaan olisi mennyt sanomaan sitä, mitä sanoin, ellen olisi tuntenut taustoja. Varsinaisesti "uhrihan" ei minun tuttuni ollut, joten siltä osin olisin voinut tilanteen ohittaa -vaan enpä pystynyt ja onneksi niin.

Minulle SAA sanoa, kunhan sanoo asiasta eikä kritisoi omia väärintulkintojaan. Tavoitteeni ei ole koskaan ollut ketään suututtaa ja siksi täällä neuvoja olen kysellytkin -muutenhan olisin aivan hyvin voinut jatkaa entiseen malliin. Minua ei ihan tosissaan kiinnosta, vaikka ihmiset vihaisivat minua, enkä tuhlaa elämääni toisten hyväksynnän saamiseen. Tarkoituksella en kuitenkaan yritä vihamiehiä hankkia, vaan kuten on tullut jo liian moneen otteeseen sanottua, se on seurausta silkasta osaamattomuudestani.

Miten niin en salli samaa sinulta? Saat olla kuinka suora tahansa, kunhan et laita sanoja suuhuni! Kyllä muut tässä keskustelussa ovat osanneet antaa kritiikkiä ilman, että ovat tulkinneet sanomisiani aivan väärin ja sitten vielä pitäneet niitä tulkintojaan tosina. Sinun ei tarvitse olla kanssani samaa mieltä, sitä en odotakaan. En koe minuun kohdistuvaa kritiikkiä automaattisesti negatiivisena (voit tarkistaa tämän asian edellisiltä sivuilta, joilla olen kiitellyt ASIALLISISTA vastauksista), mutta jatkuvaa vääristelyä ei tarvitse kenenkään sietää.

[Tigerwoman]

Eikös olekin hienoa, että saan sinut tuntemaan, että kärsivällisyytesi loppuu?!
Samoin ovat saattaneet tuntea ne, jotka ovat nyt vihamiehiäsi. Toiminko siis peilinä?

Keskustelussa tulee aina tulkintoja ja väärinkäsityksiä. Niin sinulle kuin minullekin.

Sinun ei tarvitse sietää jatkuvaa vääristelyä. Ei muidenkaan. Ei myöskään niiden, joiden aioista olet saattanut tehdä virhetulkinnan.
En vääristele tahallani. Kerron sen, mitä minä näen tässä keskustelussa. Kun kysyy, saattaa saada erilaisia vastauksia kuin toivoi.
Ei sinun tarvitse ottaa vastaan minun ajatuksiani. Mutta jos joku kysyy julkisesti, katson voivani vastata. Jos muut vastaavat mielestäsi hienommin kuin minä, se on minulle ihan fine. Tuon vain omia ajatuksiani esille ja se riittää minulle. Joku toinen saattaa saada ajatuksistani joitain oivalluksia. Sitähän keskustelu on.

Muoks. Jatkan vielä.
Etkö huomaa, että vahva oikeudentuntoni ajaa minua puolustamaan niiden ihmisten oikeuksia, jotka ovat kokeneet sinun ylittäneen heidän rajansa? Ei kukaan kevyin perustein vihamieheksi ala.
Samoin kuin sinä yritit auttaa ystävääsi näkemään pettämisen aiheuttaman mielipahan ja tuhon, minä yritän auttaa sinua näkemään sen mielipahan, jonka aiheutat puuttumalla liian ärhäkäästi. Toivon, että et enää koskaan loukkaisi toisen ihmisen rajoja niin, että hän tuntee niin syvää vihaa sinua kohtaan, että ryhtyy vihamieheksesi. Se on tavallaan pettämiseen rinnastettavaa toimintaa. Siinäkin loukataan toisen ihmisen tunteita ja tuhotaan itsetuntoa. Haluan kirjoituksillani sinulle samaa lopputulosta kuin sinä pettämisaikeiselle ystävällesi.