seuraava »

[Sister of Night]

Jotenkin oli vaan pakko osallistua tähän, kun tuo itku on ollut varsinkin viime viikkoina aika akuutti aihe elämässäni; mummo kuoli, ja suhderintamalla (ylitsepääsemätön??) kriisitilanne.

Itse olen aina ollut herkkä tunneihminen, eikä paljoa tarvita, että minut saa kyyneliin. Voin itkeä ilosta, surusta, liikutuksesta..ties mistä. Ainakin itselläni "itkuja" on erilaisia, ja tunne sen jälkeen riippu mistä syystä olen itkenyt. Kaikista hienointa on tietysti se, että kun pitkän itkun jälken olo kevene, ja jäljelle jää vain tietynlainen raukeus, keveys ja rauha. Näin esimerkiski juuri sen jälken, kun olin pahimmat itkuni itkenyt mummon kuoleman jälkeen. Toki vieläkin liikutun asiasta, mutta en sillä tavalla aktiivisesti sure. 

Suhderintamalle tuo itku myös tällä hetkellä läheisesti liittyy. Siinä myös minä olen vollannut kahdekin edestä. Suhteeseen liittyy kaikenlaisia ongelmia, ja yksi niistä on juuri se, että mies on täysin kykenemätön itkemään, tai muutenkaan näyttämään tunteitaan. Hän on jotenkin täysin lukossa, ja myöntää sen kyllä itsekin.

Hänen tapauksensa kautta olen yleensäkin miettinyt tuota miesten itkua. Pohdin sitäkin, että miehet voivat olla joskus jopa paljon herkempiä kuin naiset tunne-elämältään. Ainakin tässä tapauksesa kyseessä on kuitenkin sisimmässään hyvin herkkä ihminen, mutta hän ei vaan jotenkin pysty/voi näyttää sitä ulospäin. En usko, että kyseessä on se, että hän kokee miehisen roolinsa "luhistuvan" jos näyttää tunteensa. Ennemminkin olen miettinyt, että ehkä hän pelkää tunteidensa suuruutta, niin hyvässä kuin pahassa.

En tiedä..tälläisiä ajatuksia tänään. Itsellä on nyt sellainen olo, että tällä hetkellä en yksinkertaisesti jaksa tirauttaa enää pisarakaan. Ainahan sekään ei auta jos ongelmat ovat sellaisia, että ne vaatii konkreettisia toimia ja ratkaisuja.   

[sawotar]

Lari puhuu asiaa nimittäin naiset ovat usein enemmän hukassa kuin miehet

[Stareyes]

Onhan miehillä tunteita. Meidät on vain jotenkin opettettu tälläisiksi. En minä tiedä mitä saavuttaisin sillä jos olisin kyvykäs itkemään.

Eikait nyt puolia suomalaisista pidäisi lähettää homeopaatille?

Koska olette nähneet viimeksi kyyneleen miehen poskella? Minä en kyllä muista ketään

Hei Lari
Olen äärettömän heltynyt ja otettu, kun ilmaiset tunteensi noin, sillä miehethän on opetettu siihen, että he eivät tunteitaan näytä. Se on sääntö.
Mitä herkempi ja vastaanottavaisempi tunteillasi olet, sen parempi itsellesi, sillä silloin elät täydellisesti. Minuun koskee syvältä, kun mies on aidoimmillaan tunteittensa kanssa, näyttää ja uskaltaa elää ne.
Itse en ole tavannut vielä miestä, joka näyttäisi miltä hänestä tuntuu.
Välinpitämättömyys ja julkeus toista sukupuolta kohtaan on karmeinta olotilaa, mitä olen kokenut, siksi itse pyrin olemaan rakkaudellinen kaikille, kuten sinullekin Lari
Ystävyydellä
Stareyes

[Lari]

Heippa Lari

Olipa jännästi "nähty". Omaat herkän vaiston vaiko peräti selvänäön

Lämpimin ajatuksin - Inka - 

En tiedä mitä aamulla tapahtui. En mitään kummempaa yleensä vaistoa.

Hedelmäpeli oli kyllä hassu Siinähän niitä nimiä pyöri.
Enpä olisi eilen arvannut että tästä tulee niin suosittu aihe.
Ja sainpa vielä kiusattua teitä sillä kolmannella näkemälläni nimellä.

[Pokaga]

Homeopatiasta sen verran, että siinä myydään ruokosokeripalloja, joilla ei ole vaikutusta. Homeopatia perustuu plasebo-vaikutukseen, eli siihen, että "lääkkeiden" syöjä uskoo niillä olevan vaikutusta. Eihän siinä väliä, jos asia hoituu näinkin, mutta jos oikealle
lääkärille meno viivästyy leikkilääkärin vastaanotolla käynnin vuoksi joka ei pystykään
hoitamaan pelkän plasebovaikutuksen avulla, asia on ongelmallinen.

Olen aivan liian herkkä mieheksi, mutta en siltikään itke kovin usein. Viimeksi 1½ vuotta
sitten ja silloinkaan ei varsinaisesti ollut mitään kunnollista aihetta, ylitunteilua
vain.

[^^Queen Nefertiti^^]

Itse asiassa en käyttäisi ilmaisua "epäonnistunut suhde" vaan suhde joka oli koettava. Oikeestaan ei se nyt niin käsittämätöntä ole jos sitä tuntee niin monta tyyppiä menneessä elämässä ja on joku karma tai joku kohtaaminen, että jutut ei ehkä voi jatkua, ei ainakaan ennen kuin tulee se jonka kanssa on se hyvä karma.

Karmeeta sanoa mutta näin paljon heikkouksia exeissäni ja silti odotin että juttu jatkuisi. Näin heti .. että olen ehkä vahvempi ja silti ajattelin että kyllä tää nyt aika monta vuotta vois jatkua. Jonkun on vaan otettava persoonani sellaisena kuin se on. Mun kanssa voi nimittäin olla erittäin hauskaa ja mielenkiintoistakin.

Onko mies oikeesti heikompi kuin nainen tunnetasolla? Sitäkään en tiedä tai että onko mitään yleistyksiä olemassa. Jos koin exäni itseäni heikommiksi, olis luullut että ne pillittää enempi! 

[Elämänilo]

Homeopatiasta sen verran, että siinä myydään ruokosokeripalloja, joilla ei ole vaikutusta. Homeopatia perustuu plasebo-vaikutukseen, eli siihen, että "lääkkeiden" syöjä uskoo niillä olevan vaikutusta. Eihän siinä väliä, jos asia hoituu näinkin, mutta jos oikealle
lääkärille meno viivästyy leikkilääkärin vastaanotolla käynnin vuoksi joka ei pystykään
hoitamaan pelkän plasebovaikutuksen avulla, asia on ongelmallinen.

Hei "Pokaga"

Onneksi meillä on itse valta valita hoitomuotomme.

Placebo-vaikutus onkin sitten jo ihan eri juttu.
- voitko laittaa jotakin dokumenttia em. asiasta
- kuinka selität; kun vauvalle annetaan homeopaattinen valmiste
  - ihottuma, korvatulehdus, räkätauti, hinkuyskä
tai muu sairaus paranee
- tietääkö vauva, että nyt pitää parantua

Hinkuyskästä omakohtainen kokemus
- 8 kk:n ikäinen lapsi oli sairaalassa
homeopaatin hoidossa
  - sairaalahoito vain liman imun vuoksi

Sama tilanne eläimiä hoidettaessa
- miten eläin ymmärtää parantua "blacebo-hoidolla"
  - esim. lehmän utaretulehdus
    - paranee ilman antibiottihoitoa

Jos tästä haluat jatkaa,
aloitan oman alueen
homeopaattisen valmisteen vaikutuksesta

http://koti.mbnet.fi/hitsit/homeopaatinvastaanotto.html

http://www.saunalahti.fi/ninp/elh.html


   Elämänilo   

[Pokaga]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Homeopatia

mm.

"Homeopatia luokitellaan näennäistieteisiin kuuluvaksi. Erityisesti homeopatiassa suosittua laimennustekniikkaa on kritisoitu: jos lääkeainetta laimennetaan vedessä kymmenesosaan ja tämä prosessi toistetaan 30 kertaa (30X), alkuperäistä ainetta jää jäljelle keskimäärin yksi molekyyli per 30 kuutiometriä vettä. Homeopatian oppien mukaan vesi kuitenkin "muistaa" alkuperäisen lääkeaineen, mutta mitään tieteellistä mekanismiä tälle "muistamiselle" ei ole esitetty. Homeopatia ei myöskään selitä miten juuri oikea lääkeaine voidaan "muistaa", mutta muita veden epäpuhtauksia ei.

Lääketieteellisessä Lancet -aikakausilehdessä julkaistun katselmuksen [1] mukaan 110:ssä eri homeopatian vaikutusta tutkineessa tieteellisessä tutkimuksessa ei onnistuttu osoittamaan homeopatian toimivan plaseboa eli lumelääkettä paremmin."

Sivuilta pääsee alkuperäisiin lähteisiin.

Mielestäni homeopatia on varsin kyseenalaista rahastusta, mutta jokaisella saa toki olla oma mielipiteensä asiaan, kunhan se ei koidu muiden vahingoksi.

[*Nikita*]

Tuosta homeopatiasta voisi tosiaan itkeä ihan omassa topicissaan. 

JupiterGirl, hyvä jos näet asian tuolla tavalla. Olet ihan selvästi oppinut suhteistasi jotain, vaikka toista joskus väitit.

Mutta itkeminen ei ole missään nimessä heikkouden merkki. Itkeminen kertoo haavoittuvuudesta ja avoimuudesta ja enkelit kertoivat, että haavoittuvuus on vahvuutta.

 

[Elämänilo]

Hei Ystäväin

Keskustelua Homeopatiasta ja Allopaattisesta lääketieteestä
jatkuu:
https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=6990.msg57084#msg57084
Homeopatiaa vai Allopaattista lääketiedettä sairauden hoitoon ....

   Elämänilo   

[Satu]

Moi Lari ja muut!

Kyllä vaan muuten miehetkin itkee, tunnen montakin sellaista miestä ja eri ikäisiä kaikki. Vastapainoksi tiedän kyllä sellaisiakin, jotka eivät itke ainakaan muiden nähden, vaan patoavat sitten suruja sisälleen tai hukuttavat ne pulloon.

Jos jonkun esimerkin heitän "itkevistä miehistä", niin oma isäni on sellainen erityisesti päissään, mutta muutenkin joskus. Hänen yksi nuorempi veljensä on myös "itkuherkkä" eikä nolostele sitä kyllä yhtään - ja hyvä niin. Paras ystäväni itkee myös, erityisesti ikävöidessään vajaa pari vuotta sitten menehtynyttä vaimoaan, mutta joskus myös rankkojen ulkomaan työkeikkojen jälkeen väsyneenä ja koti-ikäväänsä. Hän on joskus myös tekstannut mulle, kun on ollut just sellainen paha hetki, että nyt koskee ja lujaa - ja itkettää. On joskus itketty yhdessäkin, kun jommallakummalla on ollut joku tosi rankka paikka.

Isäni nuorin veli taas jäi jopa 24-vuotiaana menehtyneen serkkuni hautajaisista pois, olisi ollut vissiin liian tiukka paikka hänelle ja hän ei halunnut romahtaa ja itkeä  muiden nähden. Mieheni itkee minun nähteni hyvin harvoin, mutta hän onkin taas niitä miehiä, jotka vatuloivat asioita syvällä sisimmässään eivätkä halua puhua omista tunteistaan. Silloin hän itki, kun olin lähteä kävelemään vähän toistakymmentä vuotta sitten. Meillä oli parisuhteessa tosi iso kriisi, mittani tuli täyteen, kun minusta tuntui, että olen liian itsestäänselvä hänelle ja niinku nurkkaan heitetty nukke... Minusta on muuten kans tullut sellainen, että kotona en itke juuri koskaan muiden nähden, vaan menen joko toiseen huoneeseen tai painun kävelemään, itken sitten keskenäni... Seurako tehnee kaltaisekseen?

Minusta on upeeta, jos mies uskaltaa näyttää tunteensa reilusti, niin ilon kuin surunkin eikä peittele niitä. Miksi ihmeessä pitäisi hävetä omia tuntemuksiaan: silloin vasta onkin rohkea, jos uskaltaa itkeä muidenkin nähden! Padotut surut etenkin on niinku iso kivimöykky rinnassa, suorastaan ahdistaa...

Ootteko muuten huomanneet semmoista juttua, että mitä isompi mies, sitä herkempi?

[Pokaga]

Ootteko muuten huomanneet semmoista juttua, että mitä isompi mies, sitä herkempi?

En tiedä nyt tarkalleen, mitä haet, mutta lihavilla miehillä on ylipainon myötä monesti alentunut testosteronin taso, joten siitä se voi johtua, jos itkee helpommin. Kun
testosteronitaso on alhaalla, ärtyy helpommin ja on herkempi.

[*Nikita*]

Niin ja se, että ylipäätään on yli- tai alipainoa viittaa usein siihen, että sitä ruokaa käyttää myös tunteiden käsittelyyn. Itselläni ainakin on vähän sellainen mielikuva, että suklaa lohduttaa ja parantaa mieltä jne. Voi olla, että lihavat miehet ovat herkempiä itkemään tai muutenkin näyttämään tunteitaan, koska se tunteellisuus on alunperin usein syy siihen miksi sitä ylipainoa on.

Voipi olla että laihempi ihminen itkee useammin ja tukevampi vähemmän, koska tukeva alkaa syömään silloin kun itkettää ja jossain mielessä se voi "toimia" ja ne surun tunteet jäävät hetkeksi taakse kun sokerit on korkealla...

Vitsi mikä sepostus taas...  : No mutta siis vaikka periaatteessa en pidä siitä, jos ulkoiseen olemukseen aletaan liittämään luonteenpiirteitä, mutta näin jokseenkin asiasta ajattelen.

Eli toisin sanoen myönnän, että väitteessä voi olla jotain totuuttakin. Mutta tämä ruoka ja tunteet aihe on kyllä ikuisuuskysymys... sekä miehille että naisille... joten eipä siitä sen enempää... 

[Elämänilo]

... mutta lihavilla miehillä on ylipainon myötä monesti alentunut testosteronin taso, joten siitä se voi johtua, jos itkee helpommin. Kun testosteronitaso on alhaalla, ärtyy helpommin ja on herkempi.

Hei "Pokaga"

Mielenkiintoista.  Asiaa en tuolta kantilta miettinytkään.

Näin maalaisjärjellä lonkalla heitettynä

Mies - alhainen testosteroni; herkkä, ärtyvä
(http://smileys.smileycentral.com/cat/36/36_22_23.gif)
Nainen - alhainen estrogeeni; herkkä, ärtyvä
(http://smileys.smileycentral.com/cat/36/36_22_24.gif)
Meneekö tämä näin

http://www.kolumbus.fi/lootuskirja/naisille.htm


   Elämänilo   

[Satu]

Ootteko muuten huomanneet semmoista juttua, että mitä isompi mies, sitä herkempi?

En tiedä nyt tarkalleen, mitä haet, mutta lihavilla miehillä on ylipainon myötä monesti alentunut testosteronin taso, joten siitä se voi johtua, jos itkee helpommin. Kun testosteronitaso on alhaalla, ärtyy helpommin ja on herkempi.

No en kyllä tosiaankaan tarkoittanut PAINOA, vaan pikemminkin PITUUTTA. 

Isäni näet joskus tuumasi näin, että kookkaat (lue: PITKÄT) miehet saattavat olla monesti paljonkin herkempiä kuin "pienemmät" kanssaveljensä. Hän on itsekin 185-senttinen ja itkee, esim. mieheni 173-senttinen eikä juuri itkeskele julkisesti, puhumattakaan enostani, joka on hätinä 165-senttinen. Siis voisiko tämä olla jotenkin psykologinen juttu: kookkaammalla miehellä "on varaa" olla herkkäkin, se ei tavallaan kyseenalaista hänen voimaansa. Lyhempi/pienempi mies saattaa tuntea olevansa jo muutenkin "altavastaajan" asemassa eikä halua enää korostaa sitä itkemällä julkisesti. Voi olla aika kaukaa haettua, eikä tämä läheskään kaikkien kohdalla varmaan pidä kutiaan, mutta mietinpähän vaan, että onko tässä väittämässä totuutta edes siteeksi...