Lapseni oli kaksivuotias kun hänellä oli jokin ongelma suussa, jota ensin ientulehdukseksi luulin. Suuhun sattui kun söi ja ikenistä tihkui verta.
Kävin apteekissa kysymässä apua. Levittelivät käsiään kun niin pienelle ei voi suuvettä antaa kun ei osaa purskuttaa. Tarvii kattella, eiköhän se siitä helpota....
Ongelma paheni, lapsi itki nälkäänsä ja itki kipua kun yritti syödä. Kamala tilanne äidille ja lapselle.
Mentiin lääkäriin. Höpinät suuvedestä samat kun apteekissa. Antibioottejakaan ei uskaltanu antaa kun on huonosti syöny. Tosin en olis ikinä moista kuuria hakenu jos olis sen määränny. Tarvii seurata tilannetta, eiköhän se siitä parane pikkuhiljaa.... Rahat tänne kiitos ja näkemiin ei apua....
Eipä se tilanne parantunu. Nälkä ja kipu söi tyttöä.
Soitin homeopaatille ja kerroin tilanteen. Hän sanoi että selvästi ongelma peräisin suolistosta. Hain purkin ainetta jonka nimeä en enää muista. Annoin heti ja illalla toisen annoksen. Seuraavana päivänä maistui jo puuro ilman tuskia. Seuraavana päivänä annoin kolma annosta. Ja sitä seuraavana päivänä kaikki ruoka näkkileivästä alkaen maistui eikä suuhun sattunut enää. Oireet loppui ja hölmö minä jätin kuurin kesken. Muutaman päivän kuluttua alkoi oireet palata. Soitin homeopaatille uudelleen. Hän sanoi että tuo tyttö tänne niin katsotaan. saatiin uusi kuuri kolmea eri ainetta. Ja minulle hän vannotti että anna se kuuri loppuun... Annoin ja sen jälkeen ei ole se ongelma vaivannu.
Viisivuotias ei ole eläissään antibiootteja syönyt, ei korvatulehduksia, ei allergioita. Päiväkodin "kulkutaudit" menee yleensä ohi. Meidän perhe luottaa homeopatiaan.
Itsekään en ole lääkärissä käynyt kun viimeks viisi vuotta sitten kun lapsi syntyi (jälkitarkastus)
Särkylääkkeitä ostan paketin vuodessa. Jos olo tuntuu kipeältä tankkaan vitamiinit ja hivenaineet extrana ja luotan homeopatiaan.
Toivoisinkin jokaisen ottavan selvää asioista kaikkia tasapuolisesti kuunnellen ja omaa järkeä käyttäen löytäen oman polun joka on itselle se oikea.
