Nuorena poikana katsoin televisiosta keskustelua, jossa arvovaltaiset tiedemiehet olivat kerääntyneet suuren pöydän ääreen keskustelemaan perimmäisistä kysymyksistä. Jossain vaiheessa keskustelua Rupert Sheldrake hätkähdytti väittämällä, että Aurinko on elävä/tietoinen. Filosofi Daniel C. Dennett vastasi tähän kysymyksellä, miksi Aurinko olisi elävä/tietoinen. Tämä kohta keskustelusta jäi pysyvästi mieleeni, koska pidin vasteväitettä oivaltavana. Miksi tosiaan?
En tulevina vuosina juurikaan ajatellut sitä, ovatko taivaankappaleet tietoisia vai ei, ennen kuin vasta viime vuosina, kun arvostamani psyykikko ilmaisi näkemyksen, josta näki hänen uskovan Maapallon chakroihin. Jos Maapallolla on chakroja, niin kaiketi Maapallon on oltava elävä. Mitä tämä sitten merkitsisi?
Mieleeni muistui tuo väite Auringon tietoisuudesta, jonka pohjalta päättelin, että jos se pitää paikkansa, ei ole mitään syytä, mikseivät muutkin planeetat olisi eläviä. Ilmeisesti niillä oli myös evolutiivinen tehtävänsä, sillä tuskinpa ne nyt muuten vain olla möllöttäisivät avaruudessa. Ehkäpä ne yhdessä muun Aurinkokunnan kanssa muodostivat oman orgaanisen kokonaisuutensa, jolla oli joku yleisempi funktio.
Ajatus jälleensyntymisestä on minulle triviaalisti tosi. Perinteisen käsityksen mukaan jälleensyntymässä sielu inkarnoituu uuteen materiaaliseen kehoon. Sielu on epämääräinen käsite, ja hieman täsmällisemmässä kielenkäytössä sielulla voidaan tarkoittaa astraaliruumista (joka sekin on tarpeettoman mystinen käsite), joka edustaa ihmisen olemusmuotoa fyysisen maailman tuolla puolen olevassa sielun todellisessa kotipaikassa, astraalimaailmassa.
Hengen ja materian vuorovaikutus selitetään tässä viitekehyksessä siten, että astraaliruumin ja fyysisen kehon välillä on välittävä tekijä, joka sitoo ne yhteen. Tästä käytetään nimitystä energiaruumis, ja siihen kuuluvat mm. ihmisen kaikki chakrat. Energiaruumis välittää viestin fysikaalisesta kehosta astraalikehoon ja päinvastoin, mutta suoraa vuorovaikutusta materian ja hengen välillä ei siis tapahdu. Ihmisen kuollessa energiakeho ja astraalikeho irtaantuvat fyysisestä ruumiista. Kun kuolema on lopullinen, astraalikeho irtoaa vielä energiakehosta, jolloin sielun suora yhteys fysikaaliseen maailmaan lopullisesti katkeaa.
Energiakehon syntymä on eräs suuria avoimia kysymyksiä. Jos se ei seuraa henkilöä astraalimaailmaan, mutta fysikaalisessa maailmassa henkilöllä jo on se, niin missä vaiheessa ja miten energiakeho syntyy? On esitetty, että energiakeho syntyy osaltaan vanhempien energiakehoista sekä sikiön kehittymisympäristön energioista ylipäätään. Ehkä näin on. Ajateltaessa jälleensyntymää astrologisesti johdonmukaiselta hypoteesilta vaikuttaisi kuitenkin myös se, että jälleensyntyvä tietoisuus saa osan energiakehostaan välittömän lähiympäristön ohella myös muilta planeetoilta. Astrologisesti olisi luontevaa ajatella, että osa muiden planeettojen evolutiivista merkitystä on osallistua näin elämän järjestämiseen Maapallolla.
Näin hahmoteltuna syntymähetken astrologinen merkitys perustuu siihen, että tuolloin Aurinkokunnan planeetat energioillaan "lataavat" syntyvän tietoisuuden energiakehon, jolloin latautuneet energiat jäävät pysyvästi osaksi jälleensyntyneen tietoisuuden energiakehoa. Astrologiset merkit olisi näin ajateltavissa eräänlaiseksi energiakentäksi, jonka läpi astrologisten planeettojen energia suodattuu. Tällainen selitys tarjoaa realistisen selityksen astrologian ymmärtämiselle ja tulkitsemiselle erotettuna erilaisille mystisille ja symbolisille selityksille ihmiselämän kytkeytymisestä taivaallisiin sfääreihin. Planetaariset energiat siten konkreettisesti, "ihka oikeasti" vaikuttaisivat ihmisten elämään.
Gauquelinin tulokset voidaan nähdä todisteena esitetylle realistiselle tulkinnalle astrologiasta. Gauquelinin saamat tutkimustulokset ovat ongelmallisia perinteisen astrologian kannalla, koska tulosten mukaan planeettojen vaikutus on voimakkaimmillaan juuri ennen tärkeitä kulmia, eli astrologisen ortodoksian mukaan kartan akseleiden "väärällä puolella". Tulokset voidaan selittää, kun ymmärretään täsmällisemmin, mitä syntymähetkellä tapahtuu. Astrologiassa on jokseenkin mielivaltaisesti pidetty syntymähetkenä sitä, kun napanuora katkaistaan tai vauva ensimmäisen kerran vetää henkeä keuhkoihinsa. Mutta miksi pitäisi ajatella, että syntymä on jokin yksittäinen pistemäinen ajanhetki. Eikö syntymä pikemminkin ole pidempiaikainen, useamman tunnin mittainen vähittäinen tapahtuma? Voidaan siten ajatella, että astrologisesti syntymä on tapahtuma, jonka aikana planeetat lataavat jälleensyntyvän tietoisuuden uuden energiakehon omilla kullekin planeetalle ominaisilla energioillaan. Tämä prosessi alkaa jonkin verran ennen virallista syntymähetkeä, mutta päättyy syntymähetkellä tai pian sen jälkeen. Näin ymmärrettynä Gauquelinin saamat tulokset ovat loogisia. Kun syntyvän henkilön energiakehon "lataus" alkaa jo ennen virallista syntymähetkeä, niin luonnollisesti Gauquelinin "voimasektorit" sijoittuvat tällöin ennen syntymäkartan kulmia.
Otetaan esimerkki. Jos henkilö syntyi eilen 3.8 Helsingissä klo 23:30, niin hänen askendenttinsa on n. 22 astetta Härkää. Tämän henkilön Kuu oli syntymähetkellä n. 28 astetta Kaloja, eli varsin kaukana askendentista 12. huoneen puolella. Helsingissä Kuu oli eilen täsmälleen nousussa 22:30. Realistisen astrologiatulkinnan mukaan nousussa oleva Kuu "lataa" syntyvien henkilön energiakehoja jonkin aikaikkunan sisällä sen nousuhetkestä alkaen tai sen ympärillä. Henkilön, jonka virallinen syntymäaika oli eilen 23:30, syntymäprosessi on kuitenkin alkanut jo aikaisemmin, ja se oli siis käynnissä 22:30, jolloin nousussa oleva Kuu latasi energioitaan jälleensyntyvien tietoisuuksien energiakehoihin. Voidaankin tulkita, että tällä ASC 22 astetta Härkää-henkilöllä on Kuu nousussa, vaikka se sijaitseekin eläinradalla 52 asteen päässä askendentista. Jos planeettojen tosiasiallinen vaikutustapa on yllä kuvatun kaltainen, niin astrologisissa tutkimuksissa saadaan esille Gauquelinin kuvaamat tulokset, jossa planeetat ovat voimasektorilla juuri ennen nousua tai keskitaivasta.
Lopuksi kuvio Gauquelinin merkittävimmistä löydöksestä eli Mars-efektista niitä varten, joille asia ei ole entuudestaan tuttu. Gauquelin havaitsi urheilijoiden syntymäkarttoja tutkiessaan, että urheilijoilla Mars sijoittui keskimääräistä useammin nousun tai keskitaivaan tienoille. Oheisessa kuvioissa ympyrä ja sen sektorit edustavat jakaumaa, joka syntyisi, jos sijoittuminen huoneisiin olisi satunnaista. Paksulla viivalla rajattu "väkkyrä" sen sijaan edustaa tutkimuksen mukaista urheilijoiden tosiasiallista Mars-jakaumaa eri huoneissa. Kuviosta nähdään, kuinka Mars sijoittuu perinteisen astrologian kannalta väärälle puolen askendenttia ja keskitaivasta.
https://astrologyexpressed.files.wordpress.com/2009/12/the-mars-effect1.png