Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Extreme pessimismi ja huonekasvit  (Luettu 6296 kertaa)
0 jäsentä ja 4 vierasta katselee tätä aihetta.
sideman
Astroholisti
*****
Viestejä: 8253


Profiili
« : 06.08.2015 12:56:42 »

Minulla on sellainen mielikuva, että äärimmäinen pessimismini olisi
jonkinlainen defenssimekanismi pettymyksiä vastaan.

Tuntuu, että miltei aina kun on haksahtanut optimismiin,
on joko pudonnut korkealta ja satuttanut ihtensä, tai sitten
on tullut lunta tupaan tahi tiskirätistä päin pläsiä, LOL!

Mutta mutta... voiko pessimismini heijjastua huonekasveihini?
Olen varsinainen ruskeapeukalo: samat huonekasvit, jotka siskolla
meneStyvät, miltei järjestään itselläni meneHtyvät!

Tosin juoruni yllätti minut positiivisesti. Nimittäin eka kerran
vuosikausiin lykkäsi hennon vaaleansinisen kukan, kun laitoin
piruuttani ison bassokaiuttimen magneetin VIEREISEN viherkasvin
alle, viherkasvin, jonka nimeä en nyt millään muista. Kasvithan
tunnetusti kommunikoinevat keskenään ainakin kemiallisesti?

 :Smiley



« Viimeksi muokattu: 06.08.2015 12:58:14 kirjoittanut sideman » tallennettu
Athene
Astro-nauttija
****
Viestejä: 938



Profiili
« Vastaus #1 : 06.08.2015 19:00:52 »

hiih...minä tapoin oman orkideani vaajassa viikossa!En oikein menesty noiden kasvien kanssa.Eikö joku ole sanonut,että:"pessimisti ei pety" eli kai se on puolustusmekanismi ettei turhaan odota liikoja.
tallennettu

Aurinko vesimies
nousu/kuu kaksonen
sideman
Astroholisti
*****
Viestejä: 8253


Profiili
« Vastaus #2 : 07.08.2015 09:10:21 »


Mainiohko esimerkki pessimismistäni:

Melko uhkea nivustyräni on nyt ollut vissiin ainakin neljättä päivää
reponoituneena eli sisäänpainuneena.

Optimisti voisi ajatella: hip hurraa, sehän korjaantui ilmeisesti itsestään,
tarvitsematta kirurgin veistä.

Pessimistinä "tiedän", että kyseessä olisi ihmeparantuminen, sillä käsittääkseni
aukko, josta suoli pullahtaa esille, ei voine spontaanisti umpeutua!?

Siispä skenaario lähiaikona on mitä tod. näköisimmin tämä:
seuraavan kerran kun suoli pullahtaa esille, se inkarseroituu (tai jotain)
eli ei painu piiloon enää edes makuulla. Jonkin ajan kuluttua suoli kureutuu,
eikä suolen sisältö enää pääse liikkeelle, joten kiireellinen leikkaus on välttämätön.

Leikkaavalla kirurgilla on armoton jysäri; siispä leikkaus menee jotenkin pieleen, jne, jne...

 2funny
tallennettu
downtempo
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 201


Profiili
« Vastaus #3 : 08.08.2015 22:44:33 »

Melkoinen esimerkki  2funny


Nooh, ei kaikki optimistit ajattele että kaikki korjaantuu aikanaan. Itsestään. Cheesy
You funny you!

Täällä toisella puolella ruudussa purskahdin nauruun tuohon pessimismi esimerkkiin...Hih.

« Viimeksi muokattu: 08.08.2015 22:46:57 kirjoittanut downtempo » tallennettu
Eklektikko
Astroholisti
*****
Viestejä: 3687


Profiili WWW
« Vastaus #4 : 11.08.2015 10:46:21 »

Mutta mutta... voiko pessimismini heijjastua huonekasveihini?
Olen varsinainen ruskeapeukalo: samat huonekasvit, jotka siskolla
meneStyvät, miltei järjestään itselläni meneHtyvät!

Occamin partaveitsi eli yksinkertaisin  mahdollinen selitys rulettaa tässäkin:
Hoidat mitä ilmeisimmin niitä samoja kasveja eri tavoin kuin siskosi.

Kun hankkii huonekasvin, kannattaa ihan ihkaensimmäisenä googlettaa hoito-ohjeet netistä.
Ylläreitä voi nimittäin tulla, esimerkkejä:

Kirjovehka viihtyy paremmin vähän matkan päässä ikkunasta kuin suoraan siinä ikkunalaudalla ja onpa muitakin kasveja jotka eivät sinne parhaimpaan valoon halua.  Chamaecyparikset eli valesypressit, joita myydään Joulun tienoilla koska ne näyttävät vähän pikkuisilta kuusilta näyttävät ihmisten silmiin havupuilta, mikä tarkoittaisi että vähäinen kastelu riittää. Mutta ne ovat hirveitä juoppoja, eli haihduttavat paljon vettä ja tykkäävät myös suihkuttelusta vaikka monta kertaa päivässä. Niinpä useimmilla ne kuolevat janoon parissa viikossa. (Omani on vain noin 30 cm korkea ja juo semmoiset 3 dl vettä päivässä...)

Rahapuu on hyvä alku, jos tuntuu että eivät kasvit pysy hengissä: Se on mehikasvi ja varastoi vettä lehtiinsä, niinpä se sietää kuivuutta jonkin aikaa jos vaikka kastelu unohtuisi eikä vaadi hirveän usein ruukunvaihtoakaan. Lisäksi kasvi on äärimmäisen elinvoimainen, se lähtee kasvuun ihan vain tökkäämällä katkenneen oksan multaan pystyyn. Muut kaktukset ovat myös helppo nakki noin yleensä.

Optimismi/pessimismi akselilla on hyvin vähän tekemistä asian kanssa: Olen itse optmisti ja silti minulla eivät oikein huonekasvit viihtyneet vielä tuossa 20 vuotta sitten. Nykyisin ne oikein kukoistavat. Toisaalta juttelen  myös niille, kyllä ne siitä tykkäävät.

tallennettu

DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen  ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
sideman
Astroholisti
*****
Viestejä: 8253


Profiili
« Vastaus #5 : 11.08.2015 11:39:59 »

Mutta mutta... voiko pessimismini heijjastua huonekasveihini?
Olen varsinainen ruskeapeukalo: samat huonekasvit, jotka siskolla
meneStyvät, miltei järjestään itselläni meneHtyvät!

Occamin partaveitsi eli yksinkertaisin  mahdollinen selitys rulettaa tässäkin:
Hoidat mitä ilmeisimmin niitä samoja kasveja eri tavoin kuin siskosi.


Ainoa huonekasvi, joka minulla on menestynyt ja ajoin jopa kukoistanut, on tämä:

Juoru?

Kannattaisiko minun siis suosia poikkeuksellisen värisiä kasveja?   :Smiley   Grin
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: