seuraava »

[Ginger86]

Omassa elämässäni on ollut viime aikoina meneillään voimakas seksuaalisuuden tasapainottamisjakso, ja tämäpä on saanut minut pohtimaan aihetta yleisemmälläkin tasolla. Aiemmin olen saanut täältä todella monipuolisesti uutta perspektiiviä eri asioihin, joten tietysti tämänkin aiheen tiimoilta haluaisin lukea astrolaisten näkemyksiä.

Laitan tähän muutaman kysymyksen, joihin voi vastata, tai sitten saa keskustella ihan vapaasti.

Miten mielestäsi henkisyys ja seksuaalisuus toimivat yhdessä? Mistä seksuaalisuuteen liittyvät häpeäntunteet kielivät? Onko olemassa henkisestä näkökulmasta "kiellettyjä" seksuaalisuuden piirteitä (toisten satuttamista ei tietenkään pidä hyväksyä)? Mitä mieltä olet kulttuurimme tavasta esittää seksuaalisuus? Onko porno / seksilelut / eroottiset asut tms. jollakin tavalla "epähenkistä" ja jos kyllä, millä perusteella? Millaisia henkisiä työkaluja on "kieroutuneen" seksuaalisuuden korjaamiseksi? Kieroutuneella en tarkoita tässä yhteiskunnan esittämiä mielipiteitä (mm. yksiavioisuuden ihannointi), vaan oikeita seksuaalisia kohdehäiriöitä eli parafilioita.

Ja loppuun vielä kyselisin teiltä vinkkejä toimivimmista tavoista juurichakran tasapainottamiseksi.

[Lilli]

Minusta epähenkinen seksi voisi olla vaikka seuraavaa:


-sillä on tarkoitus vain tyydyttää omia eläimellisiä tai jopa väkivaltaisia tarpeita toiselta mitään kysymättä
-siitä jää ontto ja käytetty olo
-se pikemminkin etäännyttää kuin lähentää kumppaneita henkisessä mielessä
-kun seksi on pelkkää mekaanista suorittamista, joka voi kyllä johtaa orgasmeihin, mutta ei tyydytä henkisesti 5 minuuttia kauempaa

Henkisesti tyydyttävämpään seksiin tarvitaan paljon avointa sydäntä ja mieltä ja täydellistä läsnäoloa, jota voi harjoitella vaikkapa jollakin mindfulness-metodilla. Aika paljon näkee tantraan ihastuneita tai tantran tielle omin neuvoin löytäneitä ihmisiä, jotka haluavat seksin olevan paitsi fyysisesti, myös psyykkisesti tyydyttävää.

[Ginger86]

Tuossapa olikin hyvä tiivistelmä aiheesta! Löysin googlettaessa myös tällaisen artikkelin, joka tuntui tilanteessani hyvin osuvalta:
http://www.jeshua.net/fi/healing/healing7.htm

Olen nyt ensimmäistä kertaa elämäni aikana suhteessa kumppaniin, joka aidosti hyväksyy minut omana itsenäni, ja ilmeisesti tämä kokemus on nostanut pintaan myös seksuaalisen alueen käsittelemättömiä ongelmia. Tantra kiinnostaisi meitä molempia kovasti, mutta vielä emme ole päässeet siinä asiassa eteenpäin. Kai sen aika tulee vielä.

Hämmentävää tässä kaikessa on se, että vahvan henkisen yhteyden lisäksi meillä on toisiamme kohtaan puhtaasti fyysisiä haluja, jotka viittaavat erilaisiin valta-asetelmiin. Voiko tällainen olla osa molempien parantumisprosessia? Yksipuolinen valtasuhde ei liene missään mielessä henkistä, mutta tarpeemme osuvat tältä osin niin hyvin yksiin, etten usko sen olevan sattumaa. Tuossa kanavoinnissa mainitut menneiden elämien traumat tuntuivat kovin tutuilta ja en voi olla miettimättä, nostetaanko tässä nyt joitakin syviä tukoksia päivänvaloon. En usko, että kieltämällä nuo halut "epähenkisinä" ja sivuuttamalla ne saisimme aikaan mitään edistymistä, joten olemme toteuttaneet niitä yhteisymmärryksessä. Siltikin asiaan liittyy välillä voimakkaita häpeäntunteita, jotka lienevät ainakin osin perua uskonnollisesta menneisyydestäni. Olen kuitenkin tutkinut asiaa avoimella ja uteliaalla asenteella ja uskon, että tällä kaikella on jokin syvempi tarkoitus.

Eikö kenellekään muulla ole kokemuksia tämän osa-alueen parantumisprosesseista? Olisi mielenkiintoista kuulla aiheesta muiltakin.

[Ginger86]

Mielenkiintoinen ajatus ja varmasti myös tuollaista tapahtuu! Jos joku tietty suhde tai ihminen herättää tiettyjä haluja, voisi siinä ihan hyvin olla myös tuosta kyse. Varmaan vaatii jonkinlaista sydämen avoimuutta, että voi napata tuollaisia komplementtitoiveita toisesta. En sitten tiedä, kieliikö moinen jostakin epätasapainosta itsensä suhteen, jos henkilön B halu on syntynyt puhtaasti A:n toiveiden pohjalta... Vai voiko siinäkin olla kyse ihan vaan rakkaudesta? Missä se miellyttämisen raja kulkee? Itse ainakin teen rakkaitteni eteen hyvinkin paljon, jos voin omilla toimillani saada heille hyvän mielen, enkä usko siinä olevan kyse niinkään miellyttämisenhalusta. Toki tätäkin asiaa pitää pohtia ihan ajatuksella, kun ei ole aiemmin tullut mieleenkään.

Mieheni kanssa meillä on sikäli erikoinen ja uusi tilanne, että "luemme toistemme ajatuksia" näidenkin asioiden suhteen. Olen esimerkiksi ehdottanut hänelle oma-aloitteisesti joitakin asioita, joista mieheni ei ole missään aiemmassa suhteessa edes puhunut. Voisikohan kyse olla tuosta Kuun pajan esittämästä ajatuksesta, vai onko tässä vain vakka löytänyt kantensa... Täytyy laittaa pohdinnan alle tämä asia.