Miksi kukaan on kiinnostunut täysin tuntemattomasta henkilöstä, joka on kuollut kaksikymmentä vuotta sitten satojen kilometrien päässä? Tyyppi on kaikin puolin ihan järjissään, tuottelias yhteiskunnan jäsen, mutta tilailee kuolintodistuksia tai muuta vastavaa, tähän yhteen tiettyyn henkilöön liittyen, vaikkei ylimääräistä aikaakaan mihinkään turhaan olisi? Mistä tämä voisi johtua?
Tämäpä viesti kolahti minuun täysillä. Olen itse juuri samanlaisessa tilanteessa, jossa henkilö on kuollut 50 vuotta sitten. Silloin kuolinsyyksi todettiin onnettomuus, suku epäröi itseaiheutettua kuolemaa. Minun näkemykseni mukaan toinen ihminen on ollut siinä tilanteessa mukana. Tämä asia on askarruttanut minua, vaikka en tätä vainajaa tuntenutkaan. Olen tutustunut hänen veljeensä, joka oli tapausen sattuessa vielä lapsi.
Asia nousi ajankohtaiseksi kun kävin näkijällä, joka sanoo tämän kuolleen ilmestyvän näkijälle ja pyytävän minun apuani tämän tapauksen selvittämiseen. Tämä on mahdotonta, koska se on tutkinnan mukaan määritelty onnettomuudeksi ja tapaus on jo niin vanha että se on jo putsattu poliisienkin arkistosta pois.
En saa tältä ajatukselta oikeastaan rauhaa, vaikka ei se minua ahdistakkaan. Se vain pomppaa tajuntaani eri ilanteissa, niin kuin nyt tässä sinun aloittamassasi aiheessakin. En tiedä keinoja kuinka tätä asiaa veisi eteenpäin ja miksi tämän sielu haluaisi nostaa kuolemansa uudestaan esille. Kovin montaa sukulaistakaan ei enää ole elossa jotka hänet aikoinaan tunsivat. Ainut motiivi sielun pyynnölle voisi olla hän välitilaan jäämisensä.
Toivon rauhaa tälle sielulle ja anteeksiantoa itselleni, sillä en todellakaan tiedä mitä voisin tehdä, repimättä vanhoja haavoja auki hänen veljeltään ja saattamatta hänen lapsiaan siihen ahdistukseen, jonka sukulaisen väkivaltainen kuolema aina aiheuttaa.
