seuraava »

[maallikko]

Marraskuun lopulla n. 7 astetta  koetaan tällainen transiitti. Tämä transiittihan vaikuttaa eniten niihin, joilla on planeettoja muuttuvien merkkien alkukolmanneksessa. Itselläni on      muuttuvissa merkeissä ja alkuasteissa. Tosin väljä sellainen, kun eroa on 9 astetta. Planeettapari voi olla harmain ja latistavin kaikista mahdollisista.    sumentaa  varmuuksia, joka puolestaan ahdistuu ja  hyvällä mielikuvituksella kuvittelee kaiken vielä ankeammaksi jne.

Mutta koska kyseessä on neliö, pitäisi tämänkin transiitin olla jotenkin rakentava. Miten se sitä voisi olla?  Itse en ole kauheasti joutunut esimerkiksi pettymään, mutta sellainen yleinen vetämättömyys on vaivannut tyyliin "asialliset hommat hoidetaan muuten ei tehdä mitään". Lisäksi kartallani on jännä aspekti  -  eli 144:n asteen kulma. Kun  transitoi rx  ja teki siis myös 144:n asteen kulman rx  , aloitin pitkäpiimäisen projektin, joka tuottaa tulosta, kun jaksaa vaan ilotonta puurtamista.

Entä kaatuuko haaveet ja kenen? Joutuuko Suomi lamaan ( siis lamantapaisessahan tässä on oltu jo vuosia )? Kuinka tämä transiitti voisi näkyä? Joutuuko yksi jos toinen taho tunnustamaan tosiasiat eli onko tämä transiitti kuplien puhkeamisen aikaa? Vielä yksi mahdollinen ilmentymä voisi ehkä olla iso ( siis sellainen 8,5 - 9,5 ) maanjäristys jossain. Kreikkalaisten Poseidon eli roomalaisten Neptunus on myös maanjäristysten luoja. Paikka voisi olla USA:n länsirannikko. Ja miksi näin? No siksi että muuan intiaaniheimo sai valailta vihjeen muuttaa pois Tyynenmeren rannikolta. Ja sitten on sellainen geologien tuntema fakta, jonka mukaan viime jääkauden jälkeen USA:n tyynenmeren puoleisella rannikolla on tapahtunut iso maanjäristys noin kerran 250 vuodessa. Tämä järistys on nyt jo muutamia kymmeniä vuosia myöhässä, mutta valaat tietää...

https://en.wikipedia.org/wiki/1700_Cascadia_earthquake

Entä foorumilaiset, onko harmaata vai tuleeko haaveista totta? 

[Lilli]

Tuohan oli aika tarkkana jo alkuvuodesta, olisiko ollut parin asteen orbilla. No, joka tapauksessa minulla on joitakin kalatuttuja/sukulaisia, joilla kyseiset planeetat ovat jo vaikuttaneet lähinnä Auringolle. Kyseessä on jo hyvässä keski-iässä olevia ihmisiä, jotka ovat eronneet ja ovat ihmissuhteissa toisella kierroksella. Treffailumaailmassa on sitten ollut suuria toiveita, suuria tunteitakin, mutta myös väärinkäsityksiä tai käytännön ongelmia suhteen ylläpitämisessä.

[Athene]

no minua ahdistaa kaikki....ainakin tänään....

[maallikko]

Transiitti on alkanut paljastaa luontoaan. Viime viikkojen turvapaikanhakijavyöryn jälkeen Euroopassa on ajateltu puoliääneen ja vähän ehdotettukin Geneven pakolaissopimuksen heivaamista paperikoriin.

  tässä saa edustaa toisaalta turvapaikanhakijoita toisaalta idealismia. Moni unelma on ihana ja kannatettava, mutta  edustama realismi ja todellisuus sellaisena kuin me sen itsellemme luomme, määrittävät viime kädessä sen mitkä ideaaleista ovat kestäviä ja mitkä höttöä.

Turvapaikanhakijat ovat nykyisen "idioottihumanismin" punninneet ja köykäiseksi havainneet. Syksyn aikana monelta silmät aukenikin. Turvapaikanhakijat eivät olleetkaan kaikki naisia ja lapsia ( heitäkin oli ), turvapaikanhakijat eivät olleetkaan kaikki kiitollisia ( usea varmasti oli ) vaan kuin vaativia asiakkaita. Toisaalta Suomikaan ei ollut mikään paratiisi ja moni turvapaikanhakija päätti lähteä pois.

Laajasti ajateltuna kyse on myös EU-idealismista. Vapaa liikkuvuus on ihan mukava ajatus, mutta olisi tietenkin ensin pitänyt varmistaa se, että ulkorajat pitävät.. Ja onhan tässä vähän sekin, että eivät ihmiset sittenkään ole valmiita luopumaan kansallisvaltiostaan ja siihen läheisesti liittyvästä ( kansallis )-kielestä ja kielen mukana tulevasta identiteetistään.

Transiitti jatkuu edelleen ja ideaalit tai oikeastaan kuplat jatkavat poksahteluaan törmätessään karkeaan arkeen.

   

 

[meryem]

Mulla toi neliö on osunut aika tarkasti omalle kartalleni viime aikoina,   8 astetta, eli tr.  tekee neliötä (ja tämä on edelleen tarkka) tr.  on mennyt jo hieman ohi. Sallikaa mun siis nauraa.  tai 

Vakavasti puhuen, nämä tr. on koetellu mun kansallisuustunnettani. Haaveilen ( ) siitä, että asiat toimisivat ( ) järjestelmällisesti. Olisi selkeä järjestelmä. Mutta mitä päättäjät tekee muuta ku jahkailee tai päättää ja peruu... jne. kierros alusta.  Viime ajat on koetellu uskoa. Uskoin joskus, että tämä on hyvinvoiva maa, jossa asiat hoituu. Onneksi on myös poikkeuksia, mutta pääpointti on se, että enää ei tunnu siltä. Enkä tarkoita vain taloutta ja kaikkia arjen juttuja vaan myös sitä henkistä ilmapiiriä, joka Suomessa vallitsee. Sitä miten suhtaudutaan toisiin ihmisiin. Enkä edes ole huono-osainen, todellakaan.  Tällä hetkellä normaali palkkatulo tuntuu lottovoitolta. Hesarissa oli jokin aika sitten juttu siitä mitä turvapaikanhakijat ja muut ulkomailta Suomeen tulleet Suomesta puhuvat omilla nettifoorumeillaan. Siellä oli negatiivista, täällä ei etene (joka on valitettavasti totta) ajattelua ja myös kiitosta ja kritiikkiä. Mutta ehkä pysäyttävin kommentti oli, että tämä on kuin vanha Neuvostoliitto, ihan pienestäkin pitää olla kiitollinen. Tämä ajatus pysäytti. Toisaalta on hienoa olla pienestä kiitollinen (suomalainen nöyryys) mutta siinä on myös jotain todella surullista. Toisaalta  tuo tähän aina sellaisen realismin mukaan, että onko se myös jonkinlainen haave, että yhteiskunta hoitaa kaiken niin, että ihmisellä on aina hyvä? Onko se myös sitä, että itse aikuisena huomaa epäkohtia eri tavalla kuin nuorena? Todella isoja kysymyksiä. Olen katsonut loistavaa tanskalaista sarjaa Vallan linnake. Jotenkin Suomi angstissa se piristää katsoa toisen pohjoismaan meininkiä. Ja jopa tanskan kieli alkaa kuulostaa kauniilta. Tanskalaiset systeemit sarjassa tunnistaa paljon paremmin omaksi kuin vaikka House of cards tyylisen amerikkalaisen meiningin. Nyt seuraan uutta norjalaista poliittista trilleriä miehitetty ja Norja on niin eri maata kuin säyseät tanskalaiset. Voiko Venus jotenkin liittyä politiikkaan varsinkin tuon  kanssa? Kun tällaisia olen viime aikoina seurannut.

Olen myös oppinut  säyseäksi enkä kommentoi kärkkäästi joka asiaa. En halua ottaa kantaa tuohon pakolaiskeskusteluun. Mutta onhan se aivan valtava asia. Toisaalta mitä teet nykypäivänä, rajat kiinni? Mielenkiintoista nähdä kaatuuko koko EU:n hieno unelma vapaasta liikkumisesta.

Venus kai liittyy myös jotenkin rahaan. No, tuoko kuvio teki sen, että maksoin aikoinaan ottamani opintolainan takaisin.    Tämä on iso henkilökohtainen juttu. 

[downtempo]

No jaa... toi       meni henk.kohtasesti ohi, tossa joulukuussa, tehden transiittia merkuriukselle, niin enpä oikeen siitä mitään miettiny, ehkä enempi piti organisoida/priorisoida asioita. mut ei mitään sen kummempaa... ehkä ainoo mikä jäi mieleen, oli et ei voinu oikeen improvisoida, eikä olla luova... vaan semmonen saturnuksen tyylinen organisoitunut suorittaja... mikä ei ollu ongelma sinänsä...vaan ehkä itelle, tuli et oma luovuus ja luonnollinen neptuniaalisuus ja uraanisuus ei ollu käytettävissä (natal kartan omat aspektit), ja omalla kartalla ei oo saturnuksen aspekteja merkuriukselle...ne ei vaan kertakaikkiaan nyt tällä kertaa sopinu kuvioihin. kuivakka olo tuli, vaikka muuten meni kaikki ok. Mut kokemus sekin. Toi oli eka kerta itelle, tehdä töitä tms. paikassa, missä ei kertakaikkiaan ollu mitään virikkeitä, no nothing. ja vielä pahinta, et se sama työ jatku vaan toistamiseen samana, ilman vaihtelua. Neljän seinän sisällä viikkoja, eikä mitään kontaktia kenenkään, ei mitäään ääniä. vain pelkästään suorittamista. Kuivakkaa. yleensä ees tausta musa pelastaa/radio, muut ihmiset, hajut, tai ees aurinko! tai muu maisema! mikä tahansa! mut nyt ei ollu mahollisuutta ees siihenkään. Ihanku olis joutunu jossai luolassa oleskeleen....My brain almost died... Mut tostakin oppi.

Yleismaailmaallisesti ajateltuna, niin mun maailma ei oo ainakaan toistaseks romahtanu mihkään. se voi olla, että mulla on kartalla jouskari painotteisia aspekteja, niin se muutos ei oo mikään big deal. Pikemminkin avautunu enempi kaikelle, mitä maailmalla tapahtuu.

[maallikko]

Jännää on minustakin tuo Suomen kartalla oleva transiitti-tilanne. Taisin kirjoittaa jo vuosia sitten johonkin ketjuun kommentin, jossa totesin että lama Suomeen tulee sitten kun      transiitti maata röhnöttää Suomen radix  päällä.

Tavallaan noinkin, mutta jollain tapaa Suomi putosi kuin eno veneestä vuoden 2008 talousmyllerryksen aikana eikä ole enää tähän veneeseen takaisin päässyt. Pientä +merkkistä nousua on seurannut 0-kvartaali tai talous on jopa supistunut. Vaikka mediassa ei ole taidettu kuin ihan pienellä äänellä sanoa, että deflaatiossa ollaan niin siitähän nuo ruuan hinnanalennukset kertovat. Jotain tarttis tehrä. Ehkäpä tämä näköalattomuus ja eräänlainen lamaantuneisuus pakon edessä vaihtuu erilaisiksi rakennemuutoksiksi.

Itsellä vetämättömyys jatkuu siviilielämässä. Pakolliset hommat hoituu rutiinilla. Oma puun makuinen projekti jatkuu puisevana vielä muutamia kuukausia, jonka jälkeen homma menee seuraavaan, paljon mielenkiintoisempaan vaiheeseen. Sen ajattelu virkistää.

Näissä transiiteissa yleensäkin on sellainen jännä piirre, että ainahan ne eivät tarkoita, että ne tapahtuvat juuri itselle sen kaikissa muodoissaan. Tämä kyseinen masentavakin transiitti ei ole minua varsinaisesti masentanut, mutta lähipiirissäni on ihminen, joka on ottanut transiitin oikein sydämen asiakseen. Ko henkilö on pensselöinyt tulevaisuutensa niin mustaksi kuin mahdollista. Hassua miten ihminen ei huomaa tai tunnu huomaavan, että asiat juuri nyt ovat ihan hyvin. Erilaiset synkät skenaariot vaan ovat vallanneet mielen. Ja tämä kaikki siis transiitin varsinaisestii alettua. Onhan tässä tavallaan vähän sitäkin, että kun en itse ole ymmärtänyt vaipua pessimismiin, niin joudun sitten todistamaan sitä, kun joku toinen synkistelee.

No minulla on  ja      tulee vähän optimismia ja intoa luonteeseen.

Tuo on jännä juttu, tuo rajat auki - homma. Nykyään tuntuu olevan vallalla sellainen ajatus, että ennen Suomi oli umpio, josta ei käyty missään ja jossa kukaan ei käynyt. Ei se Euroopassa liikkuminen vaikeaa ollut aiemminkaan. Passi mukaan ja kohdemaan valuuttaa ja sekaan vain. Jos menit töihin tai opiskelemaan niin luvat kuntoon ja menoksi. Siinä mielessä Suomi oli hyvin nurkkakuntainen, että pakolaisia ei juuri ollut ( vietnamilaisia ja chileläisiä ). Jos halusi nähdä neekerin livenä, piti mennä korismatsiin. Tällaista siis 1980 - luvulla.

Minusta tuo Schengen-homma on juuri sellaista höttöä, mikä joutaakin mennä. Jos järjestelmä ei toimi, palataan siihen edeltävään systeemiin, jonka varmasti tiedetään toimivan. Aivan kuin tällä koko sopimuksella olisi sivuutettu todellisuus ja ne seikat, jotka oikeasti hankaloittavat uuteen kulttuuriin sopeutumista eli kieli ja kulttuurierot ( ja uskonto ). Ikään kuin olisi päätetty leikkiä; " tehtäis tämmönen sopimus ja sitten kaikki vois silleen mennä maasta toiseen ja sitten kaikki ymmärtäis toisiaan ja olis tosi hienoo." Juu ei onnistu.

[maallikko]

  alkaa olla liki  , joka radixilla on 6. huoneessa. Odottelinkin niitä terveysvaikutuksia, että milloin ne iskee päälle. Vähällä olen silti selvinnyt, mutta olen ollut jo kolmisen viikkoa epämääräisen flunssapöpön kourissa. Minulle tällainen on uutta ja outoa, kun yleensä selviän flunssista muutamassa päivässä. Tai olen aiemmin selvinnyt.

Myös työelämässä muutoksia. Työt jatkuvat, mutta missä yksikössä ja kenen kanssa ja minkälaiseksi toimenkuva muuttuu? Kaikki tämä on auki.

Yksityiselämän projekti puksuttaa eteenpäin ja se saattaa mahdollistaa alan vaihdon parin vuoden sisään. Olen siinä mielessä saumakohdassa.      voisi tarkoittaa "unelmista totta" - tyyppistä ratkaisua ja onhan se sitäkin.  kun on sellainen pakottavakin transiitti. Toisaalta viimeksi tällä viikolla havahduin projektini suhteen, että olenko minä oikeasti ihan näin tosissani. Olenhan minä. Tuli mieleen seurusteleva pari, joka päättää mennä naimisiin ja yllättää samalla itsensäkin. Vähän ontuva mielikuva mutta olkoon 

Mielikuvat auttaa ja tänään visioin oman tilanteeni eli tämän saumakohdan. Tuntui kun tämän transiitin myötä olisin astunut alas kalliolta mennäkseni toiselle kalliolle. Siinä välissä on vain pehmeää maata eli täällä mennään löllössä kohti sitä toista kalliota. 
No eiköhän se tästä.