seuraava »

[downtempo]

Tässä pohdiskellesani, astrologisesti ja muutenkin, niin
on tullut miettineeksi OMIA rajoja, ja rajoja mitä osoittaa toisille.
Yritin etsiä haku-toiminnolla keskusteluja mutta en löytänyt, niin linkittäkää keskustelulinkkejä jos on vastaavia....  


Elikkäs!

Mitkä on sinun omat rajat toisia kohtaan, ja kuinka vahvasti olet ehkä joutunut vahvistamaan?
Kuinka paljon vastaanotat ja milloin et toisilta? joko henkisesti, verbaalisesti, tai sitten fyysisesti, esim ulkoisista asioista, mitä asetetaan sinua kohtaan, tai muista asioista?
Kuinka paljon kunnioitat omia rajojasi, että mitä sallit itselle toiselta, käytökseltä yms? Tai kuinka paljon kunnioitat toisten rajoja?

Mitkä vois omasta mielestä viitata astrologisesti noihin asioihin?

Ehkä sillain snadisti voisi liittää keskustelua myös aiheeseen, että "milloin puuttua toisen asioihin", mistä täällä olikin jo keskustelua?

Olisi mielenkiintoista kuulla kertomuksia.

Mitä mieltä ootte ajatuksesta, että jos ei tunnista omia rajojaan, niin saattaa alitajuisesti rikkoa toisten rajoja, ja alitajuisesti antaa luvan rikkoa omiakin rajoja?

Elämän kirjossa voi olla monia asioita, missä omia rajoja vedetään, ja mitä vedetään toisiakin kohtaan.
Mielestäni jokainen määrittelee sen, mitä itselle antaa luvan kohdella, ja myös sen, miten kohtelee toisia.
Se on aikas monikirjoinen asia.


Mulla on nataalilla   ,   ,   . (4. ja 10 akselilla) saturnus 4. huoneessa.
Noista on oppiläksynä rajat, rajat, rajat....toistenki rajat.  ehkä lähinnä työelämään, ja julkiseen minään.

Toisena, 2. huone. omat voimavarat, siellä on  . ja 8. huoneessa   ja   , mutta on n. 10 orbin oppositiossa.
eli tapetilla on ollu, rajojen vahvistus. me and others. eli self-worth ja toisten kunnioittaminen.  

[Lilli]

Kyllä tämä on ollut minun elämässäni tärkeä teema. Siis siitä huolimatta, että lapsuudessani minulla on ollut ihan sopivat rajat - ei liian löysät, ei liian tiukat. Silti elämääni on aika ajoin pyrkinyt ihmisiä, jotka eivät näytä kunnioittavan toisen omaa ja kuvittelevat, että olen niin suvaitsevainen, että sallin millaisen käytöksen tahansa. Ongelmaksi asti tällaiset ihmiset tulivat ehkä vasta päälle kolmekymppisenä, sitä ennen ei niinkään.

Konfliktia luontaisesti karttavana ihmisenä tietysti olen pyrkinyt olemaan törkimystenkin kanssa ensin sovitteleva tai mahdollisuuksien mukaan olen vain yrittänyt vältellä ko. ihmisiä, mutta siinä vaiheessa kun se ei enää ole mahdollista, rajojen asettelun taito on tullut tarpeen. Yleensä nämä tyypit ovat vielä niin korvattomia puupäitä, että nätisti sanominen ei auta mitään, vaan niitä rajoja pitää viime kädessä asettaa poliisin avulla.

Joissakin asioissa minulla on varmasti löysemmät rajat kuin toisissa ja yleensä niitä löysiä rajoja on hyödynnetty niin paljon kuin mahdollista. Näin eritoten parisuhteessa. Sitten on oltu tilanteessa, että minä en enää jaksakaan ja suhde päättyy. Vaihtoehtoisesti saatetaan olla tilanteessa, missä minä käyttäydyn kuin mikäkin ylivääpeli, enkä pidä itsestäni yhtään, enkä myöskään siitä toisesta, jonka pääasiallinen huvitus näyttää olevan meikäläisen riivaaminen.

Minulla on Saturnus DC:n hallitsijana oppositiossa Marsiin ja Saturnus-Mars -akseli on usein synastriassa korostunut. Tällaista vastakkainasettelua on voinut olla myös esimerkiksi Saturnuksen ja Uranuksen samanaikaisten transiittien aikana. Saturnuksen ja Neptunuksen väliset kovat kulmat vaikkapa Marsille voisivat tuoda mukanaan sellaisia tilanteita, joissa rajat eivät ole aivan selvät  - joskus ne ovat ehkä liian tiukat ja joskus liian löysät.

[downtempo]

Lapsuudessani oli sopivat rajat, tosin joskus asetelmaksi meni niin, että joutui itse miettimään ne rajat, kun jompi kumpi vanhemmista ei aina ollut läsnä. Ja toinen vanhemmista oli ajoittain omia rajojani rikkova.

Omien rajojen vahvistaminen joutui todenteolla "koetukselle", tuossa muutama vuosi taaksepäin, ja sen jälkeen vielä lisää. Olisiko ollut transiittina pluton kolmio kuulle, ja saturnus seikkaili 2. huoneessa.

Silloin tuli myös kuvioihin, että se pelkkä "ei", ja normaali kieltäytyminen ei toiminutkaan, vaan joutui ottamaan kehiin virkavaltaa avuksi. Näin lyhyen kaavan mukaan....

Näissä enemmän näkyy nuo 4. huoneen teemat. eli se mun "turvapaikka" on ollut uhattuna, eli koti, ja sisäinen turvallisuus, jolloin sitä virkavaltaa tarvittiin apuun. Toisaalta myös 8. huoneen turvallisuus, eli missä se oma kuu on.

Toisaalta yhdessä työpaikassa vedettiin vähän ristiinrastiin tuon opposiotion kanssa, ja jouduin lopettamaan, koska vaadittiin ihan ylimitoiteltuja asioita, mihin ei vaan pysty. No, ns. "uutena", en tiennyt silloin edes omia rajoja, ja niitä venytin ja paukutin niin paljon, kunnes fyysinen ja mielellinen terveys petti. No nyt tiiän sen ultimaalisen rajan. Tosin, on siinä vielä hiottavaa...Ja koska en tiennyt omia rajoja, niin olin myös ylivaativa muita kohtaan. Näistä oppineena yritän päästä siihen puoliväliin. Mutta rajojen asettamiset niinkään kohdistunut työkavereihin, vaan auktoriteetteihin, eli nämä "pomot", vaatii lisää, ja aina vaan lisää? Sen olen pistänyt huomiolle, että joo, osaan hommat, mutta, teinkin myös sen mukaan, mitä enemmän annettin vastuuta ja lisää hommia. eli en osanu sanoa, et milloin oma kapasitetti on ylittyny. Mut tuon burn-outin jälkeen, osaan ehkä jotenkin sen hahmottaa. Nykyisessä työpaikassa jäi itsellä aiemman työpaikan haamut mukaan, niin käyttäydyin vähän "varautuneisesti", syyttä, vaikkei siihen ollutkaan aihetta.

Ehkä se on muokannu sillain persoonaa, että tietää rajan, milloin ei oo liian empaattinen (ja millon antaa ittestään liikaa) ja milloin täytyy olla terveellä tapaa luja. ( )
Elämä muokkaa!


vissiin tämmösiä "daddy issues"   

Lapsuudessa - nuoruudessa on joutunut tekemisiin vielä vaikeampien rajojen kanssa, pluto teemojen kautta, että fyysisesti on rikottu rajoja. 8. huone.

Olen oppinut niistä arvioimaan paremmin tilanteita ja ihmisiä, omia rajoja, enkä myöskään sen takia ole sen kummemmin alkanut olemaan liian rajoja asettava ja epäluuloinen, vaan se oma persoonallisuus on kyllä siellä mukana, tosin, ehkä vähän enemmän valikoivana, ja silmät enemmän auki. Piti tosin käydä terapiassakin...
Hmm... Nuo on ilmennyt ittelläni semmoisissa syvissä ihmissuhteissa, ja pitkäaikaisissa työpaikoissa...ja semmosissa "vainoojissa" Eli ei niinkään semmoisissa "viileissä" väleissä, mitkä on heti-nyt-tässä.

Toimiiko toi Lilli sun saturnus - mars kombinaatio, sitten ihan heti ilmaantuen?  one-to-one -ihmissuhteissa?
Konfliktien kohtaamisesta, ne rajat vissiinkin hahmottuu eniten. mutta ei se kait oo niin helppoa kun sanottu, koska nekin voi johtaa ihan väärään suuntaan.

Luulenpa, että  osaa olla aika hyvä sovittelija, neutraali, eikä mistään pienistä niinkään ota neniinsä, rapu taas on toinen asia. tai siis se tunnepuoli tulee esiin.?
plus  antaa aika monen pienenkin jutun mennä ohi....

[Lilli]

Toimiiko toi Lilli sun saturnus - mars kombinaatio, sitten ihan heti ilmaantuen?  one-to-one -ihmissuhteissa?
Konfliktien kohtaamisesta, ne rajat vissiinkin hahmottuu eniten. mutta ei se kait oo niin helppoa kun sanottu, koska nekin voi johtaa ihan väärään suuntaan.

Luulenpa, että   osaa olla aika hyvä sovittelija, neutraali, eikä mistään pienistä niinkään ota neniinsä, rapu taas on toinen asia. tai siis se tunnepuoli tulee esiin.?
plus   antaa aika monen pienenkin jutun mennä ohi....

Onhan se Saturnus-Mars ollut ihmissuhteissa heti aktiivinen synastrian kautta. Ts. synastriassa Saturnus-Mars-oppositioni on yleisesti asettunut kumppanin AC-DC-akseleille tai kumppanilla on ollut omia, hieman vastaavia kuvioita kartallaan, esim. Au-Oinas ja Kuu-Kauris. Parhaiten on toiminut yhdistelmä, jossa kumppanilla oli OInas-nousu ja Saturnus osui sille, Mars taas DC:lle. Entisen työnantajan kanssa oli melkoinen episodi kauan aikaa sitten, ja hänen Aurinkonsa osui yhtymään Marsini kanssa ja samalla siis oppositioon Saturnuksen kanssa.

Saturnus-Mars -kombinaatiossa on vähän sitä, että minua yritetään aina alistaa tai nöyryyttää  jossain vaiheessa, mutta minä en vain ala sellaiseen. Onhan minulla Auringon neliö Plutolle ja Uranuksellekin, eli näennäisen rauhallisesta ja suvaitsevaisesta luonteesta huolimatta saan tarvittaessa soturi-vaiheen päälle hetkessä. Sisäisestä soturista olen ollut tietoinen 14-vuotiaasta lähtien ja välillä tuntuu, että sitä yritetään provosoida tahallaan esiin minusta, koska muuten en reagoi eräiden mielestä tarpeeksi voimakkaasti. Lapsena Rapu-nousu ja muut Rapu-planeetat toivat tietysti tunneherkkyyttä, jolloin aloin vain itkeä ilkeydestä ja nöyryyttämisestä, mutta opin jo aikoja sitten elämään herkkyyteni kanssa.

Sitten noihin sinun kokemuksiisi, niin kyllä Pluto-kaudet voivat olla pahimmillaan varsin murskaavia, jolloin vastaan tulee kenenkään rajoista piittaamattomia assholeja, ja etenkin jos oman kestävyytensä tulee yliarvioitua, niin burn out on tavallinen seuraus. Silloin on terveellistä oppia sanomaan, että "en pysty tähän" tai "en pysty tähän yksin."

[downtempo]

Ehkäpä haasteelliset kuviot vetää tavallaan "puoleensa", samoja haasteita elämältä, tai muilta ihmisiltä, jotta niitä teemoja työstettäisiin, missä on työstettävää. Haasteelliset aspektitkin on käännettävissä rakentaviksi, samoin kuin rajojen asettaminen ja rajojen opettelu, koska eihän niitä muuten tiedostaisi, jos ei palautteen tai kokemuksien kautta niitä tule esille...  Kyllähän semmoiset on melkoisen opettavaisia, vaikkei aina siltä tuntuisi.

[Ee]

 mä oon nyt siinä pisteessä että pistän näköjään rajoja ihmisille itseäni kohtaan.
 1. näistä on äiti. Äiti on Vaaka ja minä aurinko oinas. Nyt kun sattuu olemaan menossa saturnus, pluto, uranus ja jupiter yhtymiä ja oppositoita ja vaikka mitä yhtä aikaa, niin tuntuu että joka puolella räiskyy.
2. mun yks kaveri, hän on rapu ja minä oinas. ollaan tunnettu toisemma n. 20 vuotta ja luulis hänen tietävän miten mä asioihin reagoin. hän herkkänä tuntevana rapuna ei aina kestä mun suoruutta eikä osaa sitä suodattaa.
 ja varsin nyt tämän hetken transiittien kanssa on ollu kyllä melko hankalaa hänen kanssaan kommunikoida, kun hän ei sano ikinä ei.
 tosin nyt päätin pitää etäisyyttä niin äitiin kuin tähän kaveriinkin ja antaa pölyn laskeutua, oinas kun räiskyy niin sitten räiskyy.
 
 nataali kartalla     huone 2 vaaka,  oinaassa huoneessa 9.  kaksosissa huoneessa 10.

[downtempo]

Hmmm. Nataali aspekteista, niin eikös saturnus viittaa jompaan kumpaan vanhempaan, yleisemmin isään, mutta toistaalta ehkä se viittaisi enemmän siihen vanhempaan, kumpi on enemmän se "autoritäärisempi", tai "haasteellisempi/vaativampi", lainauksessa siksi, koska haasteellinen on aika moninainen sana, ja jokainen kokee vanhempansa eri tavalla. Joskus myös nuo roolit voivat vaihdella.


LIEV: 2. huoneen saturnus nataalilla + jupiter, voi tuoda tullessaan haasteita ja tasapainottelua omien voimavarojen suhteen, ja oikeastaan, mun mielestä 2. huone on oivallinen rajojen suhteen, koska siinä mitataan omia voimavaroja ja resursseja suhteessa toiseen (oppositio 8. huoneeseen.). Silleesti vähän syvällisemmin ajateltuna.

(Jos siis jättää nää perinteiset raha, ynnä muu mammona ja materialismi jutut välistä tästä huoneesta)

Vieläpä linjalla oinas-vaaka. Oinas tekee itse, ja on omavarainen, vaaka haluaa jakaa.

Riippuen persoonaallisesta kehityksestä, ja kokemuksesta, mutta tulisi mieleen tuosta aspektista, että joskus tavallaan "antaa liikaa toisille/tekee liikaa toiselle", ,kun taas toisessa käänteessä "toinen ottaa liikaa/vaatii liikaa toiselta", eri tilanteista johtuen, mistä taas ongelmat syntyvät, koska jos näitä kahta ei neutralisoida, eli tuoda jollain tapaa balanssiin, niin se voi tuoda epätasaista velvollisuuden tunnetta puolin jos toisin.
Tarkotan, siis että myös synastriassa tämä näkyy, ja nataalilla se, että tavallaan osaa asettaa rajan, että "mikä on tarpeeks".


Transiitit saattaapi laukasta jotain aspekteja omalla kartalla, jotka saattaa myös avata jotain uusia näkökulmia.
Toivottavasti saat selkoa räiskymisen keskelläkin, että miten toimia missäkin tilanteessa. Joskus räiskymiselläkin on oma tarinansa kerrotavana, siis jos puhutaan transiiteista, kaikki riippuu ittestä, miten suhtautuu ja miten niistä oppii.
 

[Ee]

Hmmm. Nataali aspekteista, niin eikös saturnus viittaa jompaan kumpaan vanhempaan, yleisemmin isään, mutta toistaalta ehkä se viittaisi enemmän siihen vanhempaan, kumpi on enemmän se "autoritäärisempi", tai "haasteellisempi/vaativampi", lainauksessa siksi, koska haasteellinen on aika moninainen sana, ja jokainen kokee vanhempansa eri tavalla. Joskus myös nuo roolit voivat vaihdella.


LIEV: 2. huoneen saturnus nataalilla + jupiter, voi tuoda tullessaan haasteita ja tasapainottelua omien voimavarojen suhteen, ja oikeastaan, mun mielestä 2. huone on oivallinen rajojen suhteen, koska siinä mitataan omia voimavaroja ja resursseja suhteessa toiseen (oppositio 8. huoneeseen.). Silleesti vähän syvällisemmin ajateltuna.

(Jos siis jättää nää perinteiset raha, ynnä muu mammona ja materialismi jutut välistä tästä huoneesta)

Näin työttömänä ollessa oon noita voimavara asioita joutunut syksyn aikana miettimään, yks kaks sitä huomasikin kuinka väsynyt ihan fyysisesti sitä oli.  Ja näin joulun alla tietyt rajat tulee vastaan. Toisaalta toimeliaana oinas ihmisenä e
Tässä joutuu melko paljon tekemään töitä itsensä kanssa, että saa paketin pidettyä kasassa, siis nuo rajat.

Vieläpä linjalla oinas-vaaka. Oinas tekee itse, ja on omavarainen, vaaka haluaa jakaa.

Riippuen persoonaallisesta kehityksestä, ja kokemuksesta, mutta tulisi mieleen tuosta aspektista, että joskus tavallaan "antaa liikaa toisille/tekee liikaa toiselle", ,kun taas toisessa käänteessä "toinen ottaa liikaa/vaatii liikaa toiselta", eri tilanteista johtuen, mistä taas ongelmat syntyvät, koska jos näitä kahta ei neutralisoida, eli tuoda jollain tapaa balanssiin, niin se voi tuoda epätasaista velvollisuuden tunnetta puolin jos toisin.
Tarkotan, siis että myös synastriassa tämä näkyy, ja nataalilla se, että tavallaan osaa asettaa rajan, että "mikä on tarpeeks".


Transiitit saattaapi laukasta jotain aspekteja omalla kartalla, jotka saattaa myös avata jotain uusia näkökulmia.
Toivottavasti saat selkoa räiskymisen keskelläkin, että miten toimia missäkin tilanteessa. Joskus räiskymiselläkin on oma tarinansa kerrotavana, siis jos puhutaan transiiteista, kaikki riippuu ittestä, miten suhtautuu ja miten niistä oppii.
 

[jiallana]

Rajojen asettaminen...
Mulle taannoin yksi vaaka totesi kuunneltuaan juttujani (olen aurinko kalat), että mullahan on rajojen asettamisen suhteen ihan ne peruspalikatkin hukassa.  No, voisi olla pahasti sanottu, mutta todennäköisesti aivan totta. Sillä miten asettaa rajoja, kun ei osaa määritellä muita ihmisiä? Katselin hämmentyneenä tuolla edellä jonkun määritellessä toista ihmistä esim. törkimykseksi - mä en osaa! Ei haisuakaan siitä, että mikä tekee toisesta ihmisestä törkimyksen. Sillä ihmiset ovat niin monitahoisia, kuka on millainenkin missäkin tilanteessa ja yleensä (aina?) törkeälläkin käytöksellä on sen "törkimyksen" mielessä epätörkeät perustelunsa - hänelle käytös on siinä hetkessä oikeutettua. No, tässä päästään toiseen mulle vaikeaan asiaan, eli voisiko joku olla tahallisesti ja tietoisesti toiselle paha/ilkeä... Ei kai sentään voi? Eikö ihminen kuitenkin aina kuvittele tekevänsä hyvin ja oikeutetusti, vaikka toinen kokisi käytöksen ilkeänä/törkeänä?

No niin. Vaan siis kun ei edes osaa määrittää toisen käytöstä törkeäksi, niin millä sitten asettaa rajoja minkään mukaan...periaatteessa kaikelle löytyy aina oikeutus. Ja on omasta ymmärryksen puutteesta kyse, mikäli kokee toisen käytöksen loukkaavana. Jos niin kokee, pitää kehittää omaa itseään. Vaan niin, hmm... ehkä tuon asian suhteen on vielä opittavaa. Näkökulmanmuutos tuntuisi aivan oudolta, eli ryhtyäkin yhtäkkiä määrittelemään muita törkeäksi käytöksensä pohjalta. Pikemminkin päädyn toisinaan siihen, ettei vaan oma ymmärryskapasiteetti riitä. Muttei siitäkään voi ruveta niitä toisia syyttelemään. Itsessä riittäisi kehitettävää. Niin mä asiat näen, koen. Kieltämättä, ajoittain tuo on kyllä aika raskasta ja vastapainoksi kaikelle tarvitsee rutkalti ns. omaa aikaa. 

[downtempo]

Hmms... se on hyvä ominaisuus miettiä pitkälle asioita,tai oikeastaan ymmärtää, että mistä syystä mitenkäkin ihminen toimii. Useimmiten johtaa juurensa esim. lapsuuteen. ja mistä jotkut käyttäytymismallit perustuu, tai vaikkapa joku käännöskohta elämässä, että joku on kohdannut jotain semmoista, mikä on ollut itselle riistämistä tai pahaa.


Riippuen ihmisestä, että miten sitten jatkossa itse toimii kaiken kokemien asioiden kanssa toisten kanssa, on se "miten ne rajat toimii", eli mikä on ns. oikeutettua. joko handlaa ne asiat itekseen, tai sit purkaa ne muihin...
Hyvä ominaisuus on se, että näkee ihmisissä hyvää, koska ei kukaan ihminen ole läpeensä paha tms. vaan taustalla voi olla monia kiemuroita, mutta kait siinä on raja ymmärtämiselläkin, että aina voi ymmärtää vaikka kuinka paljon ihmistä, sen taustoja minkä periaattella ihminen toimii, mutta se, miten määrittelee ihmisen törkeäksi, on se, miten se törkeys ilmenee. eli toiminnalla. Vaikka taustalla olis mitä tahansa semmoista traagista, mitä voisi ymmärtää, että "tän takia tää toimii näin, koska sillä on ollu tämmöstä ja tommosta", ei siltikään oikeuta millään lailla mihinkään semmoiseen mikä vahingoittais toista, fyysisesti tai mentaalisesti.

Vaikka ymmärtäiskin toista, niin se ei tarkota sitä että mitä tahansa tarvii ottaa vastaan. Vaan se, mitä ite sietää itelle. Jossain kohtaa se oma raja tulee vastaan, omalla tavalla. How much. Koska jokainen on vastuussa omista haavoistaan.

Mut noilla tarkotan semmossiii jutskia, missä on tallattu kunnolla toisten varpaille, ja oltu semmossii kamalia toisille. ei mitään arki-kränää...

[jiallana]

Niin...

Mulla on jo varsin pitkään ollut erään ystäväni kanssa näitä "ymmärtämisongelmia". Olkoon hän nyt vaikka esimerkkinä tässä sille mitä tarkoitin. Ystäväni on aurinko leijona ja minä aurinko kalat. Molemmat ollaan varmasti hyvin tyypillisiä edustuksia tähtimerkeissämme. Minä pohdin syvällisiä, puhelen astrologiasta ja muista "ylimaallisista" kokemuksistani, suhtautumiseni ihmisiin on juurikin tuollainen hyvin ns. yliymmärtävä. Välillä olen täysin pulassa itseni kanssa - olen haaveileva ja en kovinkaan aikaansaapa (paitsi paineen edessä pystyn kyllä suorastaan ihmeisiin)    Ystäväni on kuitenkin kiinnostunut siitä panostuksesta, miten pystyn ns. selittämään laajemmassa kontekstissa hänen milloin mitäkin ihmissuhde tms. ongelmaansa, osaan antaa hänelle uusia näkökulmia ja kuulemma keskustelut parantavat hänen oloaan. On kiitollinen siitä. Hän on varsin realistinen, haaveileva toki omalla raukealla tavallaan, mutta enemmän jalat maassa, toimiva, syvällisyyksieni edessä saattaa todeta ns. arvottavaan sävyyn ensimmäisen lauseen kohdalla "kuule puhuttaisko jostain muusta", kohottaa itseään ja tekee minun nähdäkseni ajoittain hyvinkin lyhytnäköisiä ja suorastaan loukkaavia arvioita muista (minustakin). Tiuskii, saattaa komennella, olla ajoittain jopa pilkallinen.
No, meillä on kuitenkin todella pitkä ystävyys, lapsuudesta saakka ja minulla on omat syyni pitää kiinni ystävyydestämme. Kuitenkin tämä meidän erilaisuutemme on iän myötä alkanut rassata enenevissä määrin. Huomaan ajoittain ajattelevani hänestä halveksivasti, vaikka kuinka yritän hänen näkökantojaan ymmärtää. Ja sellaiset ns. halveksivat ja ikävät ajatukset jostain toisesta ihmisestä tekevät oman oloni todella huonoksi, tulee sisäinen vaatimus jotenkin nähdä asiat laajemmin ja hyväksyvämmin, löytää jokin hänen kannaltaan oikeuttava näkökulma asioihin. Kun en pysty sitä tekemään, en löydä oikeutusta, ahdistus senkuin lisääntyy. Alkaa tulla sellainen olo, että en halua olla koko ihmisen kanssa tekemisissä koska homma on niin hankalaa/ omat tuntemukseni ovat niin hankalia käsiteltäviksi. Varsinaisesti hän ei ole tehnyt mitään pahaa, kunhan on oma itsensä. Minä haluaisin olla edelleen hänen ystävänsä (mm. yhteisestä pitkästä historiasta johtuen), mutta toisaalta olo tulee vaan huonoksi hänen seurassaan. Hän puolestaan pitää minua rakkaimpana ystävänään. Tämä saa minut tuntemaan koko kuvion vielä valheellisenakin omalta puoleltani, enhän itse tunne vastaavasti häntä kohtaan. Toisaalta hän vain on mikä on, enhän minä voi häntä alkaa muuttamaan.
Huoh. No semmosta. Kai tossa on oppikirjaesimerkki siitä, miten "kalan on vaikea elää oman herkkyytensä kanssa".  Eli, minun silmissäni osa ystäväni käytöksestä on todellakin törkeää. Tosin, hän vain on mikä on. Enkä minäkään ole täydellinen. Mutta hän sietää sen. Eli - kyse on minun kyvyttömyydestäni ymmärtää hänen erilaisuuttaan? Semmosta..

[.ave.]

Ehkä kannattaa olla itselleen armollisempi. Missään ihmissuhteessa ei voi löytää sellaista, etteikö tuntisi välillä myös negatiivisia tunteita toista kohtaan (vaikka kalat sitä kohti haluaisivatkin pyrkiä). Toinen ei kuitenkaan mene siitä rikki, jos sinua välillä ärsyttää. Voisiko olla, että tämä ärsyyntyminen kasaantuu sisällesi juuri siksi, että et ole tiennyt millä tavalla kommunikoisit negatiivisia tuntemuksiasi esille toiselle (ts. asettaisit rajoja sille mitä siedät)? Sen sijaan yrität muuttaa omia tunteitasi, ymmärtää, ymmärtää ja ymmärtää lopputtomuuteen asti niin, että joskus löytäisit sellaisen pisteen, jossa et enää kokisi tätä ärsyyntymistä, eikä sinun siten tarvitsisi sitä kommunikoidakaan toiselle? Suhteenne laadun saat selville vasta sitten, kun jollain rakentavalla tavalla yrität tuoda omia tuntemuksiasi esille. Jos hän ei piittaa siitä ja jatkaa rajojesi ylittämistä, jokin tarvitsee muutosta. Voi olla, että suhde on vain vuosien saatossa muodostunut sellaiseksi, koska olette ottaneet toistenne kanssa sellaiset roolit. Hyvä ystävyys kuitenkin jatkuu senkin jälkeen, kun roolit muuttuvat (ehkä jonkinlainen murrosvaihe voi käydä, mutta sen jälkeen). Hyväksikäyttösuhde taas töppää siihen, kun ei enää suostu hyväksikäytettäväksi.

Terveisin joku, joka pohdiskelee näitä samoja asioita..

[jiallana]

Kiitos tuosta näkökulmasta .ave. ! Juuri noinhan se menee minulla - yritän kehittää itseni "toisten ominaisuuksien yli", jotta ei tarvitsisi ilmaista oman sietokyvyn rajoja - minulla lienee sisäinen vaatimus pystyä sietämään ihan kaikkea.
Kommenttisi oli todellakin valaiseva, joskus omien toimintamallien sanottaminen on itselle aivan tavattoman vaikeaa - tunteet sotkee sitä koko kuviota. Vaan noin ilmaistuna tuo toimintatapa - siitä saa kiinni, sitä voi tarkastella..
Kiitos