joo,
on ollut
nousulla tänä vuonna pari kertaa, siis transiittina,
alkuvuodesta ja sitten nyt syksyllä uudestaan.
Ja siis toista kertaa elämässä jo.
Sillon nuoruudessa se oli kotoa irrottautumisen aikaa, muualla opiskelemista,
ja pitkän ystävyyssuhteen solmimista samassa koulussa olleen tytön kanssa.
Syntymäkartalla on
ja siltä
jotenka tämän uuden ystävän
osu solmulleni elikkä oli enämpi ku tarkotuskin kohdata.
Ehkä siinä oli myös sitä pienellä budjetilla toimeen tulemista,
mikä kyllä toisaalta on 2 huoneen
:lle ominaista ( on siellä
:kin
),
niin
vielä lisäks, mitä ei tuu aatelleeksi, jostain syystä.
No tänä vuonna, jos aiemmin oli irtautumista lapsuuden kotoa,
niin nyt on ollut sitten semmosta vetoa takasin, enämpi ku tavallisesti,
siis kovin kauas en oo koskaan pesästä lentänyt,
Kivijalka on kunnostettu,
,
huomattu, että sisaruksista se olen minä joka aina ottaa vastuun,
mikä ottaa välillä aivoon.
Vanhan isän
kanssa oltu välillä sukset ristissä,
muut kun ei "uskalla" eiku välitä riidellä, sanoa suoria sanoja,
pitäs ottaa vastuuta mutta ei sais käyttää valtaa.
Ja sitkeyttäpä hyvinkin.
Sisua
sisua
Tein syksyllä rankakasan pihamaalle raahaten niitä käsin pellon laidasta,
että jos velipoika hyvinkin tarttus moottorisahaan,
kun on valmiiks alustettu ja pedattu.
veli.
Ehkä vähän
hänenkin kanssaan.
Yksinäinen olo.
Vaikka ite halusinkin erakkona olla,
omassa rauhassa, yksinkertaista elämää viettäen.
Kissani kadotin ja siihenkin liittyi tavallaan semmonen yhteiskunnallinen kannanotto ja suivaantuminen.
Vastuu ja vapaus, mieluummin kuolema kuin vankila, periaatteella.
Mut joo,
ihminen ei pysyis pystyasennossa ilman Saturnusta.
Raukka ja laiska sitä pelekää.