seuraava »

[kitiska]

Hei kaikille olen horoskoopiltani oinas,ja aikas tyypillinen sellainen,,,oikea pässien pässi.
Ammatiltani olen sairaanhoitaja ja eläinten Bach kukkaterapeutti.Jos jotain kiinnostaa niin www.kitiska.com sivuilta löytyypi kuvia ym.karvajaloista lähtien.
Elämääni kuuluu lapsi ja 2 koiraa,nyt on suuri mullistus elämässä menossa,olen jotenkin saanut tästä elämästä tarpeeksi ja haluan alkaa elää itsellein.Olen 20v elänyt koirille ja myös 7v lapselle nyt kaipaan omaa elämää,ja mullistusta tapahtuu,möin ponin pois,toinen koira lähtee pois,ja olen alkanut enemmän elää itselle enkä muille,ei vain jaksa enään ottaa vastuuta kaikkien elämästä ja olla se perheen ainut tukipilari:)tästä tulikin tuo suuri risti mieleen,,se vaikuttaa minuun ainakin tosi voimakkaasti ehkä vähän liikaakin
Oho tulipas tunteen purkaus,mutta tuossa nyt oli hiukan minusta itsestäin asiaa

[harmi]

Hyvä hyvä Mullistavaa elämää itsellesi jatkossakin

[taiska]

Kyllähän se meillä oinailla taitaa olla yhteistä tuo oman ajan tavoittelu:).Minulla on kanssa ollut tietyn lainen jännä irtautuminen normaaleista rutiineista meneillään koko vuoden , mutta en jaksa uskoa että kokonaan pääsemme koskaan toisten huolehtimisesta, koska kun olemme rohkeita ja reiluja niin aina löytyy niitä jotka meitä tarvitsevat ja eläimet kun vain ovat parasta sielu terapiaa mitä voi olla ja uskollisimpia ystäviämme.Tsemppiä !

[kitiska]

Se on totta ettei ikinä eroon kaikesta pääse,mutta mulla on tosiaan mennyt ja pyörinyt koko elämän ihan vain koirien ympärillä,kaikki muu on jäänyt sivuun.Ja sitten kun lapsi syntyi joka on vammainen se vie viimeisetkin mehut varsinkin kun tukea ei saa mistään:( Muita varten eläminen on tosi rankkaa,pakko on karsia nyt jotain pois ja elää itselle mitä en ole oikeastaan ikinä tehnyt.Sitten kun mukula on isompi ym.sitten varmaan taas eläimet saa uuden sijan sydämmestä,koska eläinten pidon pitää olla ihanaa eikä joka päiväinen lisä taakka,sen vaistoaa eläimetkin

[taiska]

Se on totta! Eläinten kanssa olosta pitää nauttia ja jos lapsesi tarvitsee sinua tällä hetkellä enemmän niin silloin teet viisaasti.On raskasta olla yksin terveenkin lapsen kanssa joten vammaisen kanssa varmaan tosi raskasta ja yritähän löytää jostain tukea ja apua! Kyllä Suomen kaltaisessa maassa on auttajia!

[Miu@Mau]

Terve kitiska!
Ihanaa, että muutkin purkavat tunteitaan täällä Ite koen siitä(kin) syyllisyyttä jos meen aukasemaan suuni, kun harvoin sieltä mitään kauheen järkevää tulee ulos  
Mutta halusin sanoa ett jaan ajatuksesi ja toivottaa onnea elämän uudistamisessa  
Omalla kohdallani paineita siihen ois, pitäs lähtee ulos maailmaan, mut joskus en uskalla muuta kun ottaa ihmisiin kontaktia näin koneen kautta.. Kaksi koiraa mullakin, tytär-puoli ja aina jossain muualla oleva mies.. Töissä oon liian tunnollinen ja apuani ei arastella pyytää, teen enemmän kuin kuuluis ja nyt oon alkanu pistää rajoja siihenkin. Tiedän miltä tuntuu kun ei saa tukea mistään. Ja toivon jaksamista sinulle *halaa* Tää foorumi on ihana paikka, täällä on aina joku  Nyt käyn kurkkaamassa noita sivujasi

[kitiska]

Apua varmaan löytyy ulkopuolisilta ihmisiltä,mutta kun on tälläinen suomalainen julliturpa ettei sitä apua pyydä ennen kuin pimahtaa. kerran se oli lähellä ja sainkin lapseni vähäksi aikaa hoitoon,että sain hengähtää hetken   mutta sitten kun tosiaan on nuo koirat niin silti vaikka sain olla yksin en silti ollut yksin,en voinut lähteä minnekkään kun piti ööröttää kotona koirien takia,ja kun lähdet kauppohin ym.niin eipä sielläkään montaa tuntia pysty pyörimään,kun on jo lähdettävä kotia koirien kanssa lenkille.Ei sitä uskokkaan miten paljon koiratkin elämää sitoo,ennen kuin on niin väsynyt että silmätkin aukeaa.Tuo sakemanni saa nyt porskuttaa niin kauan kuin henki pihisee,silläkin on jalkojen kanssa ongelmia,joten pitää katella milloin on aika antaa armon mennä,sen takia sitä ei viitsi enkä haluaisikaan antaa kenellekkään vieraalle ihmiselle.Leonbergi löysi jo hyvän kodin ja lähtee ensi vuoden alussa ystäväni luo elelemään loppu vuodet.
En olisi itsestäni ikinä uskonut,että voisin elää ilman koiria,mutta näköjään aikansa kutakin.Vanha koira se kiti jonka kuvia on kotisivuilla,oli rankin koira mitä ikinä oli,siis siinä voi suoraan sanoa että ELIN sitä koiraa varten.ja kun kiti kuoli loppui samana iltana yksi osa elämää,siitä tämä elämän mullistus pikku hiljaa alkoikin,ja sitten melkein perään jouduin lopettamaan myös ressun ja se romutti elämää vieläkin enemmän,,,,kaipa nämä nelli ja ozzi on tälläinen pehmyt lasku uuteen elämään,,,,ilman karvahousuja
ps.kaikki ennustajat ym.kenellä olen aikoinaan käynyt kertoivat että kiti on ollut menneessä elämässä minun äitini,,,ja siltä se tuntuikin kun sitä hoidin,sairas koira kun sekin oli.Ja aina jostain syystä kitiä kutsuin mummoksi,vaikka se oli vielä pentu,,,kai se oli mummu hahmossa minun elämässä sen 10v ajan

[Elsis]

Heippa Kitiska!! Mä oon jo kuukauden verran taustaillut täällä foorumilla, mutta koska en oikein astrologiasta vielä mitään ymmärrä, en ole "kehdannut"  osallistua. Mutta siis nyt kun ihan summassa taas katselin mitä juttuja täältä löytyy osuikin silmiin tuttu nimimerkki enkä voi olla sanomatta moi 

Mä siis "tunnen" sut koiraneuvolan palstan kautta ja lisäksi uskoisin, että me ollaan kerran tavattukin agilitykurssilla. Olit siellä sakemannin kanssa ja minä kuolasin sun niin iiihanaa sakemannia. Jos en väärin muista tai kuullut, niin olit menossa sinä kesänä naimisiin?? Heh, en ymmärrä miksi jäit niin hyvin silloin mieleen, mutta nytpä taidan tietää, täällä on nimittäin myös oinas 

Juu, mutta tuo oman ajan ottaminen on pinnalla täälläkin. Minä tavallaan nautin tällähetkellä vapaudesta koska olen kotona 1-vuotiaan poikani kanssa, mutta kuitenkin olen tavallaan sidotumpi nyt kuin koskaan. Lisäksi löytyy kaksi pumia, jotka työllistävät ja pakottavat päivät tiettyihin rutiineihin, just niinkun sä kirjoititkin, edes kaupoilla ei voi tiettyä aikaa kauemmin pyöriä. Mäkin olen alkanut miettimään, että jossakin vaiheessa tätä elämää taidan haluta olla ilman koiria, katsoa miten elämää voi sillä tavalla elää, mutta olen ajatellut siirtää tuota kokeilua tuonne parinkymmenen vuoden päähän 

No, kuitenkin kovasti voimia sinulle arkeen, tämä palsta tuntuisi olevan kyllä tosi hyvä uusien puolien löytämiseen itsestä! Ei muuta kuin tapaillaan taas palstoilla 

[kitiska]

Moikka
Jep olihan mulla se pk.sakemanni Ressu kenen kanssa treenattiin agia:)Ressu on ollu jo 2v taivaassa,sillä ei selkä sitten agia eikä enään normaali elämässäkään kestänyt:(
Hm..kyllä mie varmaan sinut muistaisin jos näkisin,,nimi muisti mulla on TOSI huono
Nyt tässä taistellaan ihan toisenkin asian puolesta kun kakara sai potkut esikoulusta.Mukula laitettiin heh neuropsykologi teki väärän diagnoosin jo alunperin joten se laitettiin väärään kouluun ja nyt tässä kävi näin,pentu lempattiin koulusta pihalle ja nyt se kököttää minun kanssa kotona,mutta ei kökötä kauan mie lähen heti töihin kun tämä käsi on siinä kunnossa että töihin kykenen ja voela mie nakkaan kakaran vaikka auroran sairaalan lattialle ja haen töiden jälkeen,,,jo on kumma ettei pennulle löydy toista hoitopaikkaa mistään,kaipaahan se jo lapsi seuraakin,sillä on tosi tylsää olla vain kotona.ja lakikin jo velvoittaa esikoulun 6v lapselle!Nyt ne tuudittautuu asialla että kun äiti on vielä saikkulomalla niin kyllähän se kotona menee!Entä jos olisin nyt töissä olisko tuo penska yksin täällä kotona!??!No jos jollain on vara ostaa mulle 10 video kännykkää ja valvontakameraa niin antaa penskan olla kotona ja mie valvon sitä töistä käsin hah...kyllä tämä byrokratia on ihan persuuksista täällä hesassa ainakin!Kirjoitin jo ihan ylemmälle tasolle tästä jutusta että tämä menee jo liian pitkälle että ope voi vain työntää pennun pois koulusta!!
hah hah BACH on ihan tuon miehen nimi joka on keksiny kukkatipat:)vaan kyllähän sitä voisi musiikkiakin koirille soitella ei tekisi yhtää pahhaa hah

[Elsis]

Jaa-a Kitiska, mä kyllä luulen että et mua muistaisi vaikka näkisit. Onhan tuosta kurssista jo muutomia vuosia aikaa, enkä mä pidä itseäni muutenkaan niin mieleenpainuvana tyyppinä  Itseasiassa mä en yleensä muista ikinä ihmisten nimiä, enkä kovin kauaa kasvojakaan, eli tuskin mäkään sua tuntisin jos vastaan kävelisit. En mä edes tiedä kutsuttiinko sua Kitiskaksi vai miksi tuolla kurssilla, Seija saattoi kutsua kun sun kanssa kävi juttelemassa. Eli siis jotenkin muuten ihmisenä sinä mulle mieleen jäit ja koirien vuoksi tietenkin, kun mainitsit silloin että sulla oli myös leonbergi.

Mutta mitä tulee tuohon sun lapsen kohteluun niin on kyllä tosiaan törkeää    Mikähän siinä onkin että tässä  yhteiskunnassa pitää aina itse vaatia että saa sen mikä oikeasti kaikille kuuluu. Siis juuri erityisesti silloin joutuu vaatimaan jos joku asia ei ole niinkuin muilla esim. sulla vammainen lapsi. Päinvastoinhan juuri silloin ihmisiä pitäisi tukea ja helpottaa noiden asioiden sujumista, vaan ei se niin mene ei. Kovasti voimia sinne!!!!!!