seuraava »

[Lari]

Puhun nyt ystävistäni.

Hyvä kaverini mies 25v ja nainen 21v ovat rakastaneet toisiansa puolivuotta. Ainakin mies näyttää rakastavansa tätä naista enemmän kuin ketään ennen. Naisella on pieni vauva, jota mies hoivaa ehkä paremmin kuin tämä nainen.

Teidän harmikseni en tiedä mitkä ovat heidän horoskooppimerkit
Tilanne on kuitenkin se, että nainen jatkuvalla läsnäolollaan ahdistaa miestä. Esimerkiksi kun he käyvät baarissa mies katoaa drinkin tarjottuaan omiin oloihinsa. Hän jopa tanssii alkuillasta mielummin hänen lastentarhahoitajan kanssa kuin rakastamansa naisen. Hän ei pääse yksin koskaan mihinkään. Muuan viikko sitten mies vaihtoi autoonsa öljyjä ja nainen haki aurinkotuolin siihen muutaman metrin päähän ja seurasi toimintaa. Öljynvaihto kestikin tosi kauan kun mies näytti heittäytyvän veteläksi.

Mies on kertonut minulle ahdistuksestaan. Vaikka olen kertonut hänelle että heidän tulisi puhua asiasta, näin ei ole kuitenkaan käynyt.

Minusta olisi vain tosi tylsää jos heidän hyvä rakkaus menisi täysin piloille mitättömän asian takia. Miten teidän mielestänne tulisi toimia? Olen ajatellut itse kertoa tälle naiselle, mutta sopivaa ajankohtaa en ole löytänyt.

Ajatuksia?

[Iam]

Kuulostaa hieman läheisriippuvuudelta sen naisen puolelta.
Mutta herää kysymys, että mikä siinä sitten viehättää sitä miestä?
Siis ahistaa ja viehättää ilmeisesti samaan aikaan?
Ihan taitaa olla 'tavallinen juttu'

[Asterix]

 

Minun mielestä omistamisen halulla ja rakastamisella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Missä se vauvan biologinen isä on? Onko vauvakin tulosta vain toisen kahlitsemisen halusta/läheispiippuvaisuudesta? 

[Jinx]

Sydän riittää, riittääkö rakkaus? 

[Lari]

Minusta mies rakastaa ihan oikeasti tätä naista. En osaa niin tarkkaan määritellä mikä naisessa on niin ihanaa. Luulen vain että suhde voisi kestää kauan, jos noin suurta läheisriippuvuutta ei olisi.

Kuitenkin vähän epäilyttää että jos tätä kestää liian kauan, niin mies räjähtää ja lähtee suhteesta.

Puhuminen tuntuisi oikealta vaihtoedolta, mutta kun mies ei saa sitä sanottua.

Joskus naisille on vaikea sanoa mitään. Muuan viikko sitten minulta kysyttiin kun nainen oli lähdössä baariin että onko paita hyvä. Vastasin että: ihan kiva. Nainen: Ai ihan kiva vaan  , ja kävi vaihtamassa paidan. Tarkoitin vaan että ei se ihan täydellinen ole mutta sillä voi baariin ihan hyvin mennä. Ei aina voi ymmärtää 

Lapsi on naisen edellisestä suhteesta. Uutta vauvaa ei ole tulossa tietojeni mukaan.

[Sister of Night]

Niin...

noi läheisriippuvaisuusjutut on vaikeita..eikä todellakaan kovin yksiselitteisiä. Kyllä sitä voi hyvinkin ihminen viehättää ja ahdistaa samaan aikaan. Itse roikuin saman kaltaisessa suhteessa 7 vuotta, puolet siitä ajasta enemmän tai vähemmän ahdistuneena, kunnes sain voimia lähteä. Eikä sittenkaan helppoa ollut.

Tuollaisiin tilanteisiin on myös mielestäni vaikea mennä kenenkään ulkopuolisen mitään sanomaan. Usein ei auta edes se, että puoliso itse käy puhumaan tunteistaan ja ahdistuneisuudestaan.

Tälläinen läheisriipuvainen henkilö kun ei välttämättä ymmärrä oikeasti toimissaan olevan mitään "vikaa" vaan kokee tai ainakin selittää itselleen kaiken kuuluvan rakkauteen ja olevan osoitusta siitä. Minultakin on juuri tämä eksäni silloin aikanaan kysynyt monta kertaa, että enkö rakasta häntä kun minulla ei ole esim. tarvetta soittaa hänelle kymmentä kertaa päivässä kysyäkseni mitä kuuluu. (Hän itse harrasti sitä)

Noh, en tiedä mitä hyötyä tästä koko sepostuksesta oikeastaan on, koska en oikein osaa antaa mitään neuvoja. Varmasti jos tilanne tarpeeksi kauan jatkuu, niin jossain vaiheessa mitta todellakin  tulee täyteen tällä miehellä.

Tiestysti asiasta kannattaa ensin yrittää keskustella, mutta mielestäni parempi on, että tämä mies tekee sen itse. Aika tyhmää olis ainakin itse kuulla kultansa kaverilta, että suhteessa mättää.  Ja ehkä tässä on oppimista sitten tälle miehellekin..

Joka tapauksessa toivottavasti asiat selviää... Ehkä voisit ennemminkin kannustaa ja tsempata tätä kaveriasi avaamaan suunsa..?

[Lari]

Onko vauvakin tulosta vain toisen kahlitsemisen halusta/läheispiippuvaisuudesta?  [/color]

Pieni lukuhäiriö tai tajunnankatkos tuli. En kyllä osaa sanoa tuohon oikeaa vastausta.

Kiitos Sister of Night ajatuksistasi. Täytynee toivoa että mies saa suunsa auki. Näemme toisiamme nykyään aika harvoin jostain kumman syystä . Aika tekee kuitenkin tehtävänsä

haleja teille 

[valonkantaja]

Onko kyse siitä, että...
 
A) nainen haluaa olla koko ajan läsnä koska hän todella pitää miehen seurasta ja on luonteeltaan sellainen että voi olla rakastamansa ihmisen kanssa helposti 24/7

vai...

B)nainen on epävarma itsestään, haluaa vahtia miestään ja roikkuu koska pelkää menettävänsä tämän rakkauden syystä tai toisesta..?

Tämmöisen kysymyksen herätin päässäni.. :

[Stareyes]

Lari hei

Karmeata luettavaa  , mutta ei ihme jos ovat olleet  vasta ½ vuotta yhdessä.
Mielestäni tässä on kysymyksessä se ihana autuuden tunne, joka on jokaisen suhteen alkumetreillä oleva. Vaaleanpunaiset lasit silmillä  .
Tulee toisaalta mieleen, että tämä nainen tahtoo tehdä miehestänsä mieleisensä, mikä hänen mieleen sitten onkaan, mutta, mutta, jos mies omaa vahvan identiteetin, se on onnistumatta
"Rakkauden" nimissä ei kukaan saa alistaa toista saatika vallita, sillä se ei ole rakkautta, se on omistamisenhalua.

Rakkaus tulee suhteisiin vuosien saatossa, sitten kun on hyväksynyt tuon toisen varjominän ja ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on, ei omana muottinansa.

Miehen pitää sanoa, miltä hänestä tuntuu, silläkin uhalla, että nainen vetää herneen-nenään, sillä tällaiset suhteet eivät kestä kovin kauaa, jos toinen hallitsee toista, eikä anna liikkumatilaa.

Palaan asiaan vielä......
terv.
Stareyes

[sawotar]

Mä vähän epäilen että suhteesta puuttuu luottamus naisen puolelta Jotenkin tuntuu, että nainen pelkää menettävänsä miehen ja vaistoo miehessä sen ahdistuksen uskon, että nainenkin haluaa puhua, mutta ei uskalla avata suuta, koska pelkää olevansa väärässä tai ei halua nähdä totuutta, eli heidän ympärillä on oikein sähäkkä ja räjähdysaltis energia kenttä nyt pitäs jonkun tehdä aloite ja sano vaikka kaverillesi, että mitä se menettää siinä, jos uskaltaa puhua omista tärkeistä tuntemuksista ja jos hän rakastaa oikeasti sydämestään, niin puhuminen pitäisi olla helppoa :

[Hiisitär]

Minulle taas tuli mieleen, että kun suhde nyt tuntuu olevan tuollainen ettei osata oikein sanoa mikä siinä toisessa viehättää, jotenkin vain ollaan yhdessä, että suhde olisikin karmallinen. Ehkä e ovat sopineet ennen syntymäänsä maan päälle elävänsä parisuhteessa.

Huolestuttavaa on tietenkin se, että mies tuntee ahdistusta. Ahdistus on yleensä intuition merkki siitä, että asiat eivät nyt ole niin kuin niiden pitäisi (sillä sielun ja ihmisen todellinen olotila on onni ja rauha, johon sielu pyrkii koko ajan intuition avustuksella, niin hyvin kuin se tässä maanpäällisessä elämässä omien valintojensa kanssa voi)

[Stareyes]

Minulle taas tuli mieleen, että kun suhde nyt tuntuu olevan tuollainen ettei osata oikein sanoa mikä siinä toisessa viehättää, jotenkin vain ollaan yhdessä, että suhde olisikin karmallinen. Ehkä e ovat sopineet ennen syntymäänsä maan päälle elävänsä parisuhteessa.

Hyvä huomio Athamaarit

Sillä tälläisiä on paljon - karmallisia suhteita.
Kun tilanne käy liian ahdistavaksi, asialle on tietysti tehtävä jotain ja pikaisesti.
Mutta en kuitenkaan jaksa uskoa, että kukaan loputtomiin jaksaa kantaa taakkaa harteillaan, vain karman vuoksi.
Minä katkoin tässä juuri "henkisiä-lankoja", ymmärrettyäni sen, mikä oli 'vialla'.
Oloni on rauhaisa ja rimpuilu poissa, ymmärsin että minussa elää haluamispakko, syndrooma, tietyille asioille. Ilman ulkopuolista tukea en olisi tätä varmaan vieläkään hoksannut, olen  !!!!!!!!!!!!!!!!
Lohdutan kuitenkin kaikkia sillä, että kaikilla ihmisillä on haluamispakkoa, kellä millekin/minnekin.

[Sun73]

No kyl muakin ahditas tollanen suhde jos ei sais hetken rauhaa ja toinen olis kuin joku riippakivi..Hirveetä.

                  Oinas73

[heguli]

Olen itse ollut yhtä ahdistavassa suhteessa. On selvää, että miehen tulisi puhua tunteistaan. Nainen ei varmaankaan tahallaan tuppaa itseään tykö, mutta tuli mieleen, että hänen edellinen suhteensa ei ole ollut turvallinen ja hän hakee sitä tästä uudesta miehestä, eikä tajua hellyyden ja läheisyydenkipeytensä karkoittavan kumppaninsa luotaan.

Minulle kävi niin, että erosta eronnut sitoi minut itseensä henkisesti ja taloudellisesti niin, että lopulta yhteiselämä kävi mahdottomaksi. En voinut enää jatkaa toisen ihmisen kautta elämistä ja ero tuli.

Emmuste on valitettavasti sama tuttava pariskuntasi suhteen, jos puhuminenkaan ei auta, parasta on antaa periksi. Riippuvuudesta ei hyvä seuraa.