Hyvä aihe, jään mielenkiinnolla seuraamaan!
Tuli itse asiassa mieleen eräs jooga-artikkeli, joka kolahti aikoinaan jonnekin todella syvälle, koska se heijasteli niin hyvin omia tuntemuksiani:
http://www.returnyoga.org/rage-fear-sadness-fatigue-and-yoga-the-yoga-of-darkness/. Aiheena nimenomaan negatiivisuuden ohittaminen. Laitan tähän nyt muutaman lainauksen, koska ne mielestäni sopivat tähän ketjuun ihan hyvin:
"In our efforts to feel better, many of us start shutting it off, wholesale, in favor of pop psychology or easy spirituality. It’s called spiritual bypass. It’s an attempt to avoid painful feelings, unresolved issues, or truthful developmental needs with such words as ‘everything happens for a reason’, ‘god’s ways are not our ways’, or ‘choose happiness’."
"Enlightenment is not ‘letting go’ of bad feelings, but understanding them, what they’re doing to us, and how they are expressed in the body. Non-harming and forgiveness are not about feeling generous or big enough (bigger than and condescending), but knowing the difficulty of right actions and assuming responsibility for the difficult. Forgiveness often comes directly out of acknowledging how bloody bitter we are. Love is not joy, all the time. Sometimes, love hurts. Love is raw."
"Emotions are doorways, ways in. The goal is not to exist without shadows, to become so spiritual we no longer feel fat, bored, envious, or impatient. The goal is to swallow hard as we take on willingness to go into the dark."Vielä joitakin vuosia sitten new age-tuttavani ja muut tuntemani vaihtoehtoihmiset olivat pieni ja viisas joukko. Nykyään on facebookit ja muut täynnä jengiä jotka LUULEVAT olevansa henkisiä vaikkeivät sitä ole.
Hyvät periaatteet menevät harakoille ja helmiä on syötetty sioille.
Tämä on varmaan nyt vähän aiheen vierestä, mutta mielenkiintoinen näkemys. Mistä tietää, kuka on oikeasti henkinen ja kuka vaan luulee olevansa henkinen? Itse kun olen aina ajatellut, että me kaikki tallaamme samaa polkua. Toiset ovat vasta astuneet polulle ja toiset ovat jo vähän pidemmälle, mutta se polku on yhtä kaikki sama. Mielestäni on aina ollut ennemminkin positiivista, että joku on ylipäätään herännyt ajattelemaan asioita. Mutta ehkä nyt ymmärsin jotain väärin.
Henkilökohtaisesti menisin varmaan monen mielestä kategoriaan "luulee olevansa henkinen" (vaikka en kyllä itse kuvailisi itseäni mitenkään erityisen henkiseksi). Mut kasvatettiin reikin, kanavointien, vaihtoehtohoitojen ja kaiken muun new ageilyn keskellä, mutta olen aina itse karsastanut vaihtoehtopiirejä. En tiedä joudunko tästä lausunnosta vielä tilille, mutta ainakin osittain olen kokenut new age -piirit yllättävänkin dogmaattisiksi ja sisäänpäinlämpiäviksi. En ole oikeastaan koskaan juurikaan kaivannut henkisen yhteisön tukea, olen aina halunnut etsiä omat vastaukseni yksin. Tosielämässä en juuri keskustele näistä asioista muiden kuin äitini kanssa enkä välttämättä hänenkään kanssaan jaksa kovin usein jauhaa. Veikkaan, että jos mä nyt jostain syystä päättäisin jakaa jotain henkisyyteen liittyvää Facebookissa, menisi muutamallakin kaverilistan ihmisellä sukat ruttuun närkästyksestä. Etenkin, kun mulla ei mitään todellista kompetenssia näissä asioissa ole. Luen äärimmäisen vähän esimerkiksi mitään henkistä kirjallisuutta, koska melko iso osa siitäkin on sellaista, mikä sotii intuitiotani vastaan. Pieni anarkisti sisälläni käskee heittämään kaikki kirjat, opit ja auktoriteetit nurkkaan ja katsomaan sisäänpäin, sillä kaikki tarvittava tieto on koodattuna jokaiseen meistä, kun vaan tarpeeksi kauan malttaa kaivella!
New age -piireissä on yllättävän paljon esimerkiksi henkistä ylemmyydentunnetta ja hyvä veli -verkostoja, niin intuitionvastaista kuin se onkin. Sudenkuoppa kai sekin, joskaan ei varmasti mikään yleisesti hyväksytty sellainen. Tai sitten oon vaan kuvitellut asioita.
Ja en oikeasti usko, että Hamal tarkoitti kirjoituksellaan mitään tällaista, mutta hyvänä aasinsillanrakennuskimmokkeena se toimi. Siispä kiitos siitä!