Teknologianoidan Tarot-kortit Uraauurtava suomalainen mediataiteilija Marita Liulia on jälleen tarttunut haasteelliseen tehtävään, tällä kertaa Tarot-kortteihin.
Liulian kansainvälinen läpimurtoteos oli Ambitious Bitch, humoristinen cd-rom naiseudesta vuodelta 1996. Tätä seurasi Son of the Bitch, tutkielma miehestä vuonna -99. Nyt Liulia on yhdistänyt ihmistuntemuksensa ja osaamisensa valokuvataiteilijana Tarot-korttien uudelleentulkintaan.
Liulian kortit ovat päivän puheenaihe Tarot-piireissä, ristiriitaisista mielipiteistä huolimatta. Ne ovat selkeästi myös valokuvataidetta.
Kortteihin tutustuivat terapeuttista työskentelymenetelmää käyttävä Tarot-konsultti Ilse Holm sekä valokuvaaja Tuula Jokivuori.
- Punaisena lankana näissä tuntuisi olevan taiteilijan oma elämänprosessi, jota hän on käsitellyt taiteellisessa työssään, analysoi Ilse Holm.
- Enempiä kommentoimatta sitä pitikö Tarot-korteista ollenkaan tehdä "ihmiskortteja", on se valokuvaajalle ollut mielenkiintoinen haaste, sanoo Tuula Jokivuori.
Taustaa ja historiaa
Tarot-pakka koostuu 78 kortista, joista 22 kuuluvat isoihin ja loput 56 pieniin kortteihin. Pikkukortit on jaettu neljään maahan, maljat, sauvat, kolikot ja miekat. Maissa on kortit ässästä kymppiin ja neljä kuvakorttia.
Koko pakka on yleensä käytössä, mutta isoja kortteja (mm. Maailma, Paholainen, Torni) pidetään tärkeimpinä ja voimakkaampina, koska ne ovat yhteydessä kohtaloon. Pienet taas kuvaavat enemmänkin maailmallisia voimia ja ihmisluontoa. Miekat yhdistetään henkiseen voimaan, Sauvat luovuuteen, Maljat rakkauteen ja tunne-elämään, Kolikot tietoisuuteen ja fyysiseen maailmaan.
Korttien alkuperästä ei ole varmaa tietoa, ne yhdistetään Intiaan, Kiinaan tai muinaiseen Egyptiin. Ensimmäisen kerran Tarot-kortit tulivat yleiseen käyttöön 1400-luvun alkupuolella Pohjois-Italiassa pelivälineinä.
Nykyiset pelikortit ovat Tarot-korttien pikkupakan muunnoksia. Maljat, sauvat, miekat ja kolikot ovat muuttuneet hertaksi, padaksi, ristiksi ja ruuduksi. Alkuperäisestä 56:stä luku on muuttunut 52:een "kuninkaallisen perheen" supistuessa kuninkaasta, kuningattaresta, ritarista ja lähetistä (tai prinssistä ja prinsessasta) nykyisen korttipakan kolmeen kuvakorttiin.
Alun perin vain isot kortit olivat kuvitettuja. Ensimmäisen kerran pikkukortit julkaistiin kuvitettuna Rider-Waiten pakassa 1900-luvulla. Tämä klassinen pakka on innostanut myös Liuliaa.
Okkultismia?
Tarot-kortit yhdistetään usein okkultismiin tai mustaan magiaan. Kuitenkin ne ovat visuaalinen väylä ja tapa löytää oman ajattelunsa syvyys. Tämän Marita Liuliakin toteaa:
- Ihmiset ovat kiinnostuneita itsestään ja Tarot-kortit tuskin kertovat mitään, mitä ei jo ennestään tunnista itsessään. Tärkeintä on ymmärtää se, minkä jo tietää. Usein ihminen haluaa mieluummin olla sokea.
- Tarot on vuorovaikutteinen peli tai ajattelun apuväline ja minä olen interaktiivinen tarinankertoja, Liulia kertoo kysyttäessä miksi hän alun perin kiinnostui Tarot-korteista.
Liulian Tarot
Kaikki Liulian korteissaan kuvaamat ihmiset ovat hänen ystäviään tai tuttaviaan.
- Tarkkailemalla ilmeistä löydän innostavimmat visioni jokapäiväisestä elämästäni ja ihmisistä ympärilläni, hän kertoo.
Jotkut korteista ovat aikojen myötä mm. kirkon vaikutuksesta menettäneet kristillisen tai keskiaikaisen nimensä. Marita Liulia on vienyt tätä ajattelua vielä pidemmälle: Narri, joka kuvaa typeryyttä on nimetty positiivisemmin Haaveilijaksi, Ylipapitar Noidaksi, jonka tiedonnälkä johtaa luovuuteen, ja Ylipappi on yksinkertaisesti Guru.
- Toivon, että nämä nimet ovat ymmärrettävämpiä nykyaikaisille Tarot-korttien käyttäjille, taiteilija toteaa.
Liulia on kuvien lisäksi kirjoittanut uudelleen myös korttien tulkinnat. Hän on päivittänyt ne vastaamaan nykypäivän ymmärrystä. Hän kunnioittaa perinteitä, mutta taiteilijan persoonallinen ote näkyy.
- Sain ensimmäisen Rider-pakkani vuonna 1981. Kortit lumosivat minut saman tien, koska olen historiasta kiinnostunut visuaalinen taiteilija, Liulia kertoo.
Valitettavasti klassisen Rider Waite -pakan vaikutus näkyy muutamissa korteissa jopa liikaa. Toisissa korteissa taas näkyy Riderin henki, taiteilijan silmin nähtynä. Liulian omat ideat olisivat voineet olla pidemmälle vietyjä.
Kuvissa näkyy valokuvataiteilijan kunnianhimo ja ammattitaito. Värien käyttö vetoaa tunteisiin ja alitajuntaan. Liulia on valokuvaajana ja graafikkona onnistunut vangitsemaan kortin hengen kuvaamiensa ihmisten asentoihin ja ilmeisiin. Yhtenäinen linja vain puuttuu.
- Liulian korteista on vaikea löytää filosofista pohjaa tai ideologista yhteneväisyyttä, Holm pohdiskelee.
- Kuvallisesti Liulia on löytänyt oikeat mallit, muutamissa korteissa hän on saanut heidät sopivasti ilmeettömäksi. Lähinnä sellaisissa, joissa malli ei katso suoraan kameraan, Jokivuori sanoo.
Kuvien graafinen jälkikäsittely vakuuttaa suurimmaksi osaksi. Mutta ihmishahmojen selkeä läsnäolo käy myös valokuvaajan silmään. Liian selvä henkilökuvamaisuus tuntuu dominoivalta kortteja tulkitessa
- Vähän häiritsee sellainen tunnistettavuus kuvissa kuten esimerkiksi Maljojen ässissä, Jokivuori heittää.
- Ainoa yhtenänen ajatus, minkä korteista voi löytää, on taiteilijan oma elämänprosessi. Sekin on koottu monesta eri suuntauksesta, niin kuin moni muukin New Age -ilmiö. kommentoi Holm.
Valokuvataidetta, Tarot-tulkintaa, oman elämän analyysia New Age -hengessä? Miten vain, Marita Liulia kiinnostaa ja puhuttaa.
Teksti: Mia Stenroos
Lähteet: Stella Bottai & Antonella Sbrilli: Marita Liulia - Art in the Age of Availability
http://www.mtv3.fi/helmi2005/kuudesaisti/ (kohdasta Tarot)
(Miulla on siis nämä Marita Liulian Tarot)
