Täällä yksi joka nautti pimeydestä. Parasta on kun kesän jälkeen päivät lyhenee.
Nyt kesäaikaan siirryttäessä joutuu pimeän tuloa odottelemaan ja iltakävelylle lähden vasta kun aurinko on laskenut. Parasta on kun saa rauhassa kävellä pimeässä tähtitaivaan alla, tietenkin metsässä, tai lähellä luontoa meren rannalla.
Hassua sinänsä, sillä nuorempana pelkäsin pimeitä metsiä ja sydän pamppaili jos oikaisin kotiin metsän läpi. Nykyään nautin kun saan olla rauhassa (pimeässä
).
Kotona sisällä vain yksi, max kaksi valaisinta päällä ja nekin himmentimellä. Kynttilöitä poltan myös.
Kaipa se pimeys tuo jonkinlaista turvaa, tai mielenrauhaa nykyään. Harkitsen vakavasti, että poistun tänä syksynä vaeltamaan pohjoiseen ja nautin siellä koko pitkän pimeän talven
Onks täällä ketään jota ahdistaa kun päivät tulee pidemmiksi ja aurinko laskee yhä myöhemmin ja nousuu aikasemmin?
Koko ajan kailotetaan että päivä on taas niin paljon pidentyny. No mä en tykkää siitä yhtään, mun mielestä pimeetä vois tulla jo 16.00, viimeistään 17.00.
Ja kaikkein karmeinta on sitten alkukesästä kun aurinko nousee jo neljältä aamulla, sen jälkeen on vaikee saada unta. Tykkään siis siitä että tulee varhain pimeetä ja et aurinko nousee tossa yhdeksän, aikasintaan kahdeksan maissa aamulla.
Pimeät illat ja aamut on niin tunnelmallisia. Kesällä pidän aina sälekaihtimet kiinni päivisin.