seuraava »

[sideman]

Tuota "allekirjoitusta" väsätessä innostuin lukemaan taas kerran Rgvedan luomishymniä,
tuttavallisesti naasadiiya-suukta, parin ekan sanan (naasad < na + asat) mukaan. Siinä
on lukuisia fantsuja värssyjä, jotka eivät kovinkaan paljon kalpene nykykosmologian
tietämyksen rinnalla?

Toka värssy männöö tälleen (suomalaisen ortografian mukaan translitteroituna,
eli o- ja e-äänteiden pituus - se, että ne äännetään käytännössä aina pitkinä - kahdella perättäisellä grafeemilla osoitettuna):

na mritjur aasiid, amritan na tarhi.
na raatriaa ahna aasiit prakeetahaa.
aaniid avaatam svadhajaa tad eekam.
tasmaad dhaanjan na parah kiñ tshanaasa.

There was not death nor immortality then.
There was not the beacon of night nor of day (ei kuuta eikä aurinkoa??)
That one breathed, windless, by its own power.
Other than that there was not anything beyond.

[sideman]

(Keskeneräinen...)

Böhtlingk and Roth Grosses Petersburger Wörterbuch

salila

 salila [L=107235] [p= 7-0838]   (von sar)  Uṇâdis. 1, 55.  
— 1)  adj.  (f. ā) wogend, fluthend, fliessend, unstät: akūpāraḥ salilo mātariśvā  Ṛv. 10, 109, 1.  samudra  Av. 4, 15, 11.  °vāta  Ts. 4, 4, 12, 3.  apraketaṁ salilaṁ sarvamā idam  Ṛv. 10, 129, 3.  yārṇave 'dhi salilamagra āsīt etwas unstät sich Bewegendes  Av. 12, 1, 8.  salile sadhasthe  18, 3, 8.  salila (nach dem Comm. rein wie Wasser; könnte aber auch loc. sein) eko draṣṭā  Çat. Br. 14, 7, 1, 31. Ts. 5, 5, 10, 3. Kâṭh. 8, 14. 9, 3.  devī  Çâñkh. Gṛhj. 1, 24.  

[sideman]

Näitä sanksriittijuttuja kirjoittaessa tuntuu, että teksti on kohtalaisen ymmärrettävää,
mutta ei minusta edes "köyhän miehen Ekleä" näytä tulevan tekemälläkään: kun
jälkeenpäin luen sepustuksiani, joudun keskittymään ankarasti edes itse tajutakseni
mitä olen yrittänyt sanoa.

Toki pääasiallinen motiivini on se, että yrittäessään toisia "valistaa" tuntuu itse oppivan
paremmin kuin vain lukemalla aiheesta. Vaan kannattaako tänne suoltaa jotain sellaista
mistä kukaan toinen tuskin kostuu juuri mitään??

 :