Buddhalaisuudessa on neljä ns. jaloa totuutta. Eka niistä on jalo totuus kärsimyksestä.
Måns Broon mukaan yoga-suutrissa on nähtävissä aimo annos buddhalaista vaikutusta.
Tuo "allekirjoituksemme" jeremiaadi (duHkham eva sarvam vivekinaH) lienee yksi
selvimmistä buddhalaisen vaikutuksen osoituksista.
Wikin mukaan eka totuus sisältää mm. seuravaa (dukkha on paali-kielen "versio" sanskritin duHkha-sanasta)
Jalo totuus kärsimyksestä
Elämässä on kärsimystä (esitetään myös hieman virheellisessä muodossa "elämä on kärsimystä"). Buddha käytti tässä yhteydessä sanaa dukkha. Vaikka sen suomennoksena käytetäänkin usein sanaa kärsimys, on dukkhan merkitys paljon laajempi kuin pelkkä fyysinen tai henkinen kipu: se tarkoittaa kaikenlaista ikävää, turhauttavaa, epätäydellistä, epätyydyttävää tai pysymätöntä. Buddhalaisuuden mukaan elämä ei ole pelkkää kärsimystä, mutta kaikki miellyttäväkin on väliaikaista ja siten dukkhaa. Elämä on aina jollakin tapaa epätyydyttävää. Ensimmäinen jalo totuus opettaa että kärsimys on väistämätön osa elämää ja kaikki joutuvat kokemaan sitä.
Dukkhaa on kolmenlaista. Ilmeisin dukkhan muoto on fyysinen ja henkinen kärsimys. Kaikki ihmiset kohtaavat sairautta, vanhuutta ja kuolemaa. Toinen dukkhan muoto on muutoksen kärsimys. Kaikki hyväkin loppuu aikanaan ja joudumme luopumaan kaikesta meille rakkaasta: ystävistä, vanhemmista, tavaroista jne. Kolmas dukkhan muoto on kaikkein epäselvin: se tarkoittaa yleistä epätyydyttävyyttä maailman luonteesta johtuen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nelj%C3%A4_jaloa_totuutta
