Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Voihan vaaka..  (Luettu 7540 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
jiallana
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 54



Profiili
« : 18.04.2016 08:24:50 »

Olen aurinko kalat. Minulla on ollut elämäni aikana kolme läheistä vaaka-ystävää (naisia ja yksi mies) ja yllättäen olen huomannut näissä kaikissa suhteissa samaa... Nimittäin alkuun on ollut suorastaan sydänlämpöistä ystävyyttä - ystävyys syventynyt nopeasti, kun tuntuu, että samalla tavalla halutaan puhua kauniisti, huomioida toista ystävällisesti. Keskusteluissa usein vaaka on ollut se ns. "järjen ääni", minä haaveilijapohtijatunteilija, vaan kovin sopusointuisesti jutustelut ja oleminen ilmennyt. Minä olen päätynyt tuntemaan vilpitöntä arvostusta ja ystävyyttä tällaista jollain lailla realistista, silti kaunosieluista lämmintä ihmistä kohtaan.
Vaan hassu juttu, että nämä kaikki vaakasuhteet tuntuvat noudattavan samaa kaavaa... sillä tämän mukavan vaiheen jälkeen olenkin todennut yllättäen saavani välillä varsin teräviä vastauksia. Kanssakäymiseen alkaa myös tulla ajoittaista suorastaan jankkaavaa vastustuspuhumista, jossa vaa'an on näemmä päädyttävä jollain lailla ns. voittajaksi, tai hän päätyy jonkinlaiseen nyreyteen. Aivankuin tunteelliseen logiikkaani perustuvasta toiminnasta yritettäisiin kaivamalla kaivaa kohtaa, joka ns. ampua alas realistisella loogisuudella. ("Mutta onkohan..", "meillä kyllä kävi niin ja noin päinvastoin tuossa kohtaa.." jne). Minulle tulee olo, että tuo ihminen ei halua minulle vilpittömästi hyvää vaan toivoisi hankkeitteni epäonnistuvan (jotta voisi osoittaa olleensa oikeassa) ja luottamus alkaa kärsiä. Molemmat alkaa katsella toisiaan jotenkin vähän pettyneinä, että "ei toi ollutkaan sitä mitä luulin" ja ymmärrys on kateissa. Minun puoleltani ennen kaikkea luottamuskin ja luulen tämän olevan molemminpuolista. Tässä kohdin viimeistään vaaka alkaa hakeutua uusien ystävien pariin, minä puolestaan saan kauemmin pureksia sitä, että niin kovin erityiseltä tuntunut ystävyys ei kestänytkään pitkässä juoksussa.
Onko kenelläkään mitään näkemystä siitä, että mitäköhän tuossa tapahtuu? Nimittäin tuo on ollut nimenomaan vaakasuhteille tyypillinen malli - minä olen kyllä hyvinkin ollut heihin hurmaantunut ihmisinä, mutta jotenkin päätynyt tuntemaan itseni petetyksi heidän taholtaan. Että kovin kepeästi heittivät menemään jotain aivan erityistä (vai eikö se mitenkään erityistä sitten heille ollutkaan, vaan vain heidän tapansa yleisestikin olla ihmissuhteissa).
Olisipa mielenkiintoista kuulla vaaka-ihmisiltä, että miten he puolestaan kokevat kalat-ihmissuhteen? Tai ihan mitä vaan kommentteja. Enkä minä tässä missään kauheassa tuskan syöverissä ole, mutta mietityttää kyllä se, että mitä noissa ihmissuhteissa on tapahtunut oikein.. ja selkeästi vielä vuosienkin jälkeen (yksi vaakaystäväni oli tosi läheinen lukioaikana..josta on ikuisuus  Tongue ), koen tuota ystävyyttämme kohtaan kaihoa, mikä edelleen tuntuu jonkinlaisena menetyksenä. Minä olisin tuon ihmisen pitänyt mielelläni elämässäni mukana iät ja ajat. Vaan jokin muuttui ja selkeästi hän oli lopulta se, joka otti etäisyyttä.
tallennettu

Elämä on.
Magellan
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 86



Profiili
« Vastaus #1 : 20.04.2016 17:27:22 »

Hei Jiallana! Täällä yksi aurinkovaaka, voin yrittää pohdiskella kanssasi, joskin uskon että muutkin kartan osat vaikuttavat ystävyyssuhteisiin. Kun  aloin muistella, niin tajusin etten oikein ole ystävystynyt kalojen kanssa vaikka pidänkin heitä kultaisina ihmisinä. Tunteellisuus on minusta hyvä piirre ja olen itsekin herkkä.
Mutta tuntemieni kalojen kanssa ahdistun helposti siitä, etten tunne saavani omaa tilaa silloin kuin tarvitsisin. Jos olen väsynyt, haluan olla yksin ja hengittää. Mutta kalakaverini (naispuolinen kuten minäkin) yrittää väkisin ottaa minua halaukseensa...
Ja yksi, jonka kanssa olen läheinen, ei milloinkaan antaisi mun puhua toisen ystäväni kanssa, vaan tulee aina väliin vaikka meillä olisi jokin henkilökohtainen juttu kesken. Ja ei, emme jätä häntä yksin vaan kyse on jostain lyhyestä tiedonvaihdosta.
Eli uskon että osaltaan on kysymys vesi- ja ilmamerkin erilaisesta suhtautumisesta tilanteisiin. Enkä minä ainakaan ole tarkoittanut katkaista ystävyyttä kun otan etäisyyttä, vaan se on sen hetkinen  tilan tarve, josta toinen voi loukkaantua tai sitten mieluummin ei.
Tuota jankkausta en kylläkään tunnista, itsessäni on vaan tuskastuttavan voimakas asioiden punnitsemisen tarve: toisaalta ja sitten taas toisaalta. Väliin kyllästyttää tämä itsessäni.
En tiedä tunnistatko näistä tilanteista omia kokemuksiasi, mutta tällaista täällä.
tallennettu
jiallana
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 54



Profiili
« Vastaus #2 : 20.04.2016 22:38:10 »

Kiitos vastauksesta  Smiley Hehee, tuo tilan tarve asia on varmasti ihan todellinen ero ja siinä voi helposti syntyä väärinkäsityksiä. Tosin koen minäkin tarvitsevani omaa tilaa ja aikaa (paljonkin), mutten osaa sitä oikein tehdä toisen seurassa. On vahvasti tietoinen toisen läheisyydestä ja niinpä oman tilan ottamiseen tarvitsee melkeinpä sitten poistumisen paikalta. Esim. lähtee itsekseen kävelylle tms. Samoin "eroamistilanteet" eli ollaan vaikka oltu yhdessä syömässä ja sitten heipataan, niin minä teen juurikin tuota halimista ja heihei ja nähdään ja oli kivaa jne jne. niin vaakaystäväni (naispuolinen) useammankin kerran vaan hypännyt  autosta ulos kun tultu perille, todennut siinä samassa heippanytsitten ja läimäyttänyt auton oven kiinni perässään. Olin ihan tyrmistynyt siitä alkuun ja kun niin kävi pari kertaa otin asian puheeksi. Vaan hänelle se vaan oli ihan normi tapa heipata ilman sen suurempia tunteiluja, samoin tämä miespuolinen tuntemani vaaka on lähtemisissä sellainen "jaahas, täytynee lähteä menemään" ja sitten onkin jo kengät jalassa nanosekunnissa ja menoksi (ellei sitten pysähdy peilin luo hetkeksi tutkimaan, että onko sävysävyyn lakki sopivasti kenollaan  Smiley ).
Tulipa tässä mieleen sellainen, että mulla itselläni lienee taipumusta hakea toisen toiminnasta jotain hämärämotiivia (kuu+ descendentti skorpionissa ehkä vaikuttaa?) ja sitten kalan herkkyydellä rekisteröin vaikka ja mitä... ehkä se jankkaaminenkin on lähinnä vain sitä vaa'an pohtimista puoleen ja toiseen, vaikka mun korvissa se sitten alkaa kuulostaa siltä, että toinen kyseenalaistaa asioita. Ja josko sen punnitsemisen ns. katkaisen "liian nopeasti", jää vaaka tyytymättömyyden tilaan kun ei saanut asiaa miettiä loppuun saakka (ja näyttää nyreältä). No, tiedä näitä. Vaan kiitos vastauksesta  smitten - tuli valoisampia arvioita asioihin tähän rinnalle.
tallennettu

Elämä on.
Magellan
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 86



Profiili
« Vastaus #3 : 22.04.2016 07:07:44 »

Hei vielä! sellainen tuli mieleen, että kaikki entiset vaakaystäväsi eivät varmaan ole astrologian harrastajia. Se vielä saattaa kärjistää tuota tilannetta: sinä esittelet suunnitelman. Vaaka alkaa tarkastella sitä eri puolilta ja todellakin kyseenalaistaa kaikki lähtöoletuksetkin. Se on hänelle luonnollinen tapa pohdiskella uutta asiaa. Sinä torjut hänen 'lahjansa' vastustuksena. Itse olisit halunnut vain kuuntelemista ja tukea. :Smiley Vaaka taas kummastelee miksi otit koko asiaa puheeksi kun et ole valmis keskustelemaan siitä  Lips Sealed
Haleja sulle, kiitos tästä mitä kerroit !
tallennettu
jiallana
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 54



Profiili
« Vastaus #4 : 22.04.2016 08:08:41 »

 Toi on aivan totta! Ja se vaa'an lähtöoletusten kyseenalaistaminen ja keskustelupohdiskelu on aivan ihanaa silloin, kun itse olen jonkun asian edessä tyyliin "en tajua tästä yhtään mitään"!! Silloin on aivan mahtavaa kuulla erilaisia näkökulmia ja pääsääntöisesti ne vielä tuovat valtavan määrän järjen ääntä omiin pohdintoihini, jotka saattavat kyllä laukata aivan henkimaailman lainalaisuuksien parissa...  Cheesy
Vaan totta myös toinen puoli, eli silloin kun minä olen oivaltanut jotain tämän oman maailmankuvani kautta (esim. tosiaan astrologiasta tms.), niin eihän mulla ole mitään ns. järjellistä perustetta asioihin ja silloin se vaa'an kyseenalaistava tyyli saa minut tuntemaan tyhjän päälle jätetyksi tavallaan.
Vaan kunpa sitä aina muistaisi sen, että loppuviimeksi sen minkä näkee toisissa, kertoo itsestä. Ja niinpä se on tässäkin. Kiitos itsellesi vastauksista, keväthalaus   Smiley
tallennettu

Elämä on.
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: