Lilli
|
|
« Vastaus #1 : 08.06.2016 12:28:39 » |
|
En nyt tiedä parisieluista, mutta ei se ihan tavatonta ole, että tässä elämässä tavataan ihmisiä, joiden kanssa on melkoinen historia menneissä elämissä. Monenlaisia tarinoita olen kuullut ja itsekin kokenut, miten menneisyys heijastuu nykyisyyteen. Oleellista on ehkä se, miten edellisen elämän tragediat ovat jääneet kaivelemaan, vai ovatko ollenkaan.
Muistan erään naisen kertomuksen facebookin reinkarnaatioryhmästä, jossa hän oli päätynyt yhteen sielunkumppaniksi kokemansa miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen ja nainen sieti tätä asiaa pitkään. Tavallaan hän koki ansaitsevansa kohtalonsa. Selvisi (muistaakseni regressiossa), että jossain entisessä elämässä tämä nainen oli ollut varakkaan maanomistajan teini-ikäinen tytär, joka rakastui tulisesti perheen renkipoikaan. Näille syntyi suhde, mutta kun tytön isä sai tämän selville, hän teloitutti renkipojan ja suruissaan tyttö vielä tappoi itsensä. Renkipoika oli tietenkin tämä nykyisyyden väkivaltainen miesystävä.
Tulkinta voisi olla sellainen, että miesystävä on syyllistänyt naisen ee:n kohtalostaan ja nainen on kantanut siitä syyllisyyttä ja on siis kokenut ansaitsevansa kohtalonsa. Tästä asetelmasta syntyi siis nykyisyyteen varsin sairas kierre.
Toisaalta, on minulla tiedossani sellainenkin tapaus, jossa nykyisyydessä tasapainoisesti yhdessä oleva pariskunta eli 1930-1950-luvuilla kaikkea muuta kuin onnellisessa parisuhteessa. Molemmat pettivät toisiaan, heiltä kuoli 2 lasta ja molemmat päätyivät itsemurhaan, ensin nainen ja mies joskus vuosia myöhemmin. Ehkä molemmat ottivat opikseen tällä kierroksella.
Olen seurannut myös erästä pariskuntaa, jotka kokevat olevansa sielunkumppaneita. He löysivät toisensa vasta keski-iässä ja ajattelivat elää yhdessä ainakin seuraavat 50 vuotta. Tämä suunnitelma joutui pian ankaraan vastatuuleen, kun naiselta löytyi terminaalivaiheen ihosyöpä, joka oli levinnyt aivoihin (syöpä oli havaittu ja hoidettu aiemmin, mutta nyt se oli uusiutunut) ja hänelle annettiin n. vuosi elinaikaa. No, hän sinnitteli pari, kolme vuotta ruokavaliokikkailulla, mutta sitten todettiin, että syöpä oli levinnyt selkäytimeen ja elinaikaa olisi jäljellä enää muutama viikko. Pari viikkoa tästä diagnoosista hän sai sairaskohtauksen ja kävi itse asiassa kuoleman rajamailla tyypillisine NDE-kokemuksineen. Tästä kokemuksesta hän on kertonut murusia, mutta siinä selvisi, että hän ja sielunkumppani ovat olleet yhdessä eri elämissä jo 10 000 vuotta ja tähän aikaan on varmasti mahtunut vaikka millaisia yhteisiä kokemuksia. Jopa nykyisyyden syövällä on ollut merkityksensä (ei hän kertonut, mikä se oli) ja kuinka ollakaan, NDE-kokemuksen jälkeen hänen syöpänsä on kadonnut/katoamassa. Terve hän ei ole vieläkään, nyt hänen seuralaisenaan on epilepsia.
Mies on ollut äärettömän rakastava ja tukeva, vaikka hänellä itselläänkin on monenlaisia terveysongelmia, eikä tämä nainen olisi varmaan ikinä jaksanut elää vaikean sairauden kanssa ilman häntä. Tässä on hyvä esimerkki siitä, mihin kaikkeen rakkauden voimalla on mahdollista venyä.
|