Varpuset ja esim. naakat parvilintuina reagoinevat erityisen herkästi
kollektiivisen tietoisuuden kvaliteettien, tai joidenkin, muutokseen.
T'änä aamuna kuulin piiitkästä aikaa varpusten iloista sirkuttelua
puistikossa!
Ilmeisesti kikyn läpimenolla on huomattava positiivinen vaikutus
Suomen kollektiivisen tietoisuuteen eli ilmapiiriin, tunnelmaan, jne.
Muutakaan selitystä emme sille ole keksineet että eilen illalla
pyöräillessä oli niinikään pitkähköstä aikaa omituinen, vähän
kiusallinenkin Hiljaisuus ympärillä, Hiljaisuus, joka on muutakin
kuin Karkean Tason äänien vaimeutta!
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Eino Leino: Nocturne 1903
