Kauheita pelejä ollu teillä lapsina
meillä oli vaan polttopalloa ja karttua.
Minä olen tänään herättänyt asiakaspalvelijoissa jonkinlaista ärtymystä/pelkoa. En ymmärrä miksi.
Olen ollut ihan tavallinen asiakas. Tätä muuten aina vihaaan kaupassa tai missä vaan asiakaspalvelussa, nappaan niin nopeasti sen toisen mielialan ja voin sanoa, että kun myyjä näyttää yrmeältä niin varmasti olen kohta yrmeä itsekin ja sitten taas jos vastassa on iloinen ja kohtelias tyyppi niin siitä tulee heti hyvä mieli. Menin yhdelle kassalle tänään ja olin ihan normaalin kohtelias, mutta nuori nainen siellä kassan takana oli niin nyrpeä, että vastoin tapojani en lopuksi edes kiittänyt. Yleensä tervehdin ja kiitän aina lopuksi, mutta nyt siihen kiitokseen ei ollut mitään syytä. Sanokaa vaan mielensäpahoittajaksi. Pitäisi varmaan kasvaa ihmisenä ja aina hymyillä, mutta kun jos se toinen ei mielestäni ansaitse sitä niin en pysty. Olen ollut itsekin asiakaspalvelussa ja tiedän miten vaikeaa se on itselle kun huomaa aina, että asiakas helposti vaistoaa oman olotilan tai vastaavasti joku kiukkuinen asiakas saa oman mielen mustaksi. Olen mielestäni todella hyvä asiakaspalvelussa, mutta muutaman kerran asiakas kyllä pahoitti mielen. Onneksi silloin työkaverit tsemppas ja oli että älä välitä. Huoh, just tota peilaamista ja sitä on tuollaisissa pienissäkin kohtaamisissa, puhumattakaan sitten ystävistä tai muista läheisistä ihmissuhteista..
Joskus se mihin peilaa on vaikka lehtijuttu. Muhun teki tänään vaikutuksen Kristiina Komulainen Me naisissa olleella jutullaan. On nuorempana irtautunut tiukasta uskonnollisuudesta ja se on todella hurja muutos maailmankatsomuksessa, elämässä ja ihmissuhteissa. Nyt on sitten lähtenyt vapaaehtoisesti, sanonut itsensä irti, todella huipputyöstä. Tunsi, että tykkäsi siitä, mutta sillä ei ollut enää mitään uutta annettavaa. Ei edelleenkään tiedä mitä aikoo tehdä, on nyt ollut puoli vuotta työttömänä, harrastaa hurjaa enduroa. Okei, jos olis taloudellisesti mahdollista niin aika moni varmaan tekisi noin, mutta silti, respect! Ja kuinka ollakaan, Kristiina on marraskuun jouskari. Samaistuin todella hyvin siihen, että analysoi koko ajan ja joskus toivoisi lomaa omasta päästään.
Se vasta olisi unelma, mutta mun nousu rapu on sen verran turvallisuudenhakuinen, että noin radikaaleja ratkaisuja en heti tekisi. Eikä
ole myöskään ensimmäisenä tuollaisia repäisyjä tekemässä. Kristiina on
, olisi jännä tietää nouseva merkkinsä.