Paljon on henkisissä piireissä, etenkin hieman iäkkäillä ihmisillä käsitys että
"kärsi, kärsi niin kirkkaimmaan kruunun saat" ja "kärsimys jalostaa ihmisen".
Itse olen vielä sitten niin lapsellinen että sitä voi ihminen kehittyä ja oppia myös rakkauden ja ilon kautta.
Mä luulen, että tässä saattaa olla myös jotakin suomalaisille hyvin tyypillistä. Jos vedetään tosi karkea yleistys, me tykätään tietynlaisesta melankoliasta. Jos tutkii vaikka suomalaista kansanmusiikkia verraten mihin tahansa muuhun Pohjoismaahan, me mennään mollissa. Myös sellasissa lauluissa, jotka kertoo juhlimisesta ja iloitsemisesta. Aika huvittavaa. Tai pitäiskö sanoa surkuhupaisaa?
Ehkä se on myös vanhempien ihmisten puheissa enemmän läsnä. Että viisaus tulee vaikeuden kautta. Että elämä ei saa olla pelkää ilonpitoa. Vaikka kyllä mä ainakin näen että ihan yhtä älykkääksi eläväksi olennoksi joka tasolla voi kehittyä myös hyvän näkemisen ja ilon kokemisen kautta.