seuraava »

[Avicii]

Tässä olen viimeiset vuodet itkenyt niin että tuntuu että sitä riittää vieläkin, vaikkakin ajattelen että nyt voisi jo loppua 

Mietin tässä kuinka eri elämävaiheet tuo lohdutuksen tarpeen, tuikin tärkeä asia oli minkä ikinen tahansa.

Mistä sinä saat lohdutusta ja miten lohdutat lohdutettavaa?

Itselleni riittää se että yritän itse lohduttaa itseäni, olla lempeä ja ystävällinen ja toiselta toivon lähinnä vain kuunteluseuraa.
Joskus musiikki, taide tai kirjoittaminen lohduttaa ja joskus ihan vain lämmin suihku ja peiton alle levähtämään.

Lohdutus, tuo tuikin tärkeä ominaisuus ja jakamisen tärkeys 

[Zoja]

Lohdutuksen taito - osa empatiaa, on monilta ihmisiltä hukassa.

Itse olin lapsena vaikea lohdutettava enkä osannut itsekään kovin hyvin lohduttaa. Opin kyllä aikaa myöden, ja nykyisin olen välillä liiankin empaattinen; aistin ja koen toisten tunnetilat hyvin syvällisesti. Toimin intuitiivisesti, kuuntelen ja pidän yhteyttä, kysyn vointia yms. Haluan, että toinen kokee että hänen surunsa tai huolensa on minulle tärkeä asia.

Monesti jään itse ilman empatiaa, mutta ehkä siinä on jokin oppiläksy kohdallani, ylipäätään hyvin yksin eläminen ilman henkisiä kumppaneita tässä elämässä. Minulla ei ole kovin syvällistä suhdetta muihin kuin äitiini ja lapsiini, jotka ovat vielä melko pieniä.

No, meni ohi aiheen, mutta ihmiset voisivat olla myötätuntoisempia toisia kohtaan. Itse olen opetellut myötätuntoa ja armollisuutta itseäni kohtaan, se on ollut vaikeaa. En osaa varmasti vieläkään kovin hyvin lohduttaa itseäni.

[Varjotar]

Lohdutettavan osa tuli minullekin sitten vaihteeksi ja lohduttelen itseäni ottamalla elämästä irti kaiken
Lisää vauhtia, nyt ei hidastella!!

Muita lohdutellessani olen sitten tukena, tilanteesta riippuen sitten joko menen mukaan jos mennään vauhdilla tai olen hiljaa.