Juuri palasin pyörälenkiltä, jonka aikana tuli muutaman tarkentava idea,
ilmeisesti aivojen saadessa enemmän happea kuin himassa kykkiessä.
Nimittäin, lienee niin, että näinä aikoina, kun valtaosalla jengistä
kesälomat alkavat olla ilmeisesti finaalissa, kuvaan astuu varsinaista
kuun vaihdetta voimakkaamin mahdollisesti säähän "vaikuttavia"
hermeneuttisia pseudo-meta-variaabeleita:
1. lomansa päättävien pelko siitä, että nyt kun duunit odottavat
aivan nurkan takana, sää alkaakin muuttua helteisempään suuntaan.
2. lomansa mahdollisuuksien mukaan loppukesälle ajoittaneiden
hellekammoisten identtinen pelko, jonka syy vain on tyystin päinvastainen
eli se, että toiveissa olleiden suht. viileiden säiden sijaan alkaakin
jopa viikkoja kestävä hellevoittoinen ajan jakso!
Nämä kollektiiviset tunnetilat aiheuttanevat atmosfäärissä sellaisia
vibraatiota, jotka pelon ollessa generaattorina tuottavat täysin
päinvastaisen tuloksen kuin mitä heikkomieliset pelkurit toivovat,
eli kyseessä ei ole sinapinsiemenen kokoinen usko, vaan avokaadon
siemenen suuruinen pelko, joka siis tuppaa toteuttamaan itsensä,
ollen se, määritelmämme mukaan, järkkymätöntä uskoa siihen, että
juuri se toteutuu, mikä on toiveissa olevan seikan vastakohta?
:
