seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Hei vaan

tässä nyt on tällainen J Anistonin näkemys siitä, että ura ei olis edennyt niin itserakkaan miehen kans.. hmm.. kai sitä tässä itsekin yrittää edistää kaikenlaisia pikku proggiksia.. hitaasti.. mutta varmasti.. 

Break-Up' Was Right for Jennifer Aniston
Friday June 2 2:15 PM ET

Jennifer Aniston had a laugh when she got a call about "The Break-Up." Funny enough, she had some firsthand experience on the topic.

"I kind of laughed and thought, `Well ... that's funny,'" Aniston told reporters recently, according to AP Radio.

She said working on the film during her own marriage breakup wasn't all bad. "I kind of found it something like a sign or something that, you know, to do it because it was sort of like in a way, umm, a cathartic thing."

ADVERTISEMENT
Aniston divorced Brad Pitt in October, after 4 1/2 years of marriage.

The 37-year-old actress said she found her own experience beneficial to her role in the movie, which opened Friday.

"I felt very lucky in a way. ... If this had come to me at any other time in my life, I don't know if I would had been able to really get it for myself on the level that I would have wanted to as an actor."

Aniston reportedly has been dating her co-star Vince Vaughn. She described him as someone who is generous and thoughtful to work with.

"He asks questions, he listens, he's interested in other people, it's not just about him," she told reporters.

Angelina Jolie, Pitt's co-star in the 2005 film "Mr. & Mrs. Smith," gave birth to the couple's first child, a daughter named Shiloh Nouvel, in Namibia last week.

It was during the filming of "Mr. & Mrs. Smith" that reports of a romance between Pitt and Jolie began, which were later corroborated by photographs and public spottings.


On varmaan jännä mennä naimisiin sen henkilön kanssa jota leffassa koettaa tappaa ja joka koettaa tappaa itseä. Pitt ja Jolie-

[^^Queen Nefertiti^^]

Eli muut?

Miten elämä lähti rullaamaan eron jälkeen, mitä hyvää, millaisia uusia oivalluksia jne?

[sawotar]

Onhan se alkuun outoa, kun tottunut toisen läsnäoloon  (http://www.cosgan.de/images/midi/traurig/a070.gif)  mutta kuitenkin täytyy vaan edetä ja käsitellä asia ja antaa itselle aikaa.Nyt ajatuksena on että ilman häntä minusta ei olisi tullut sitä mitä nyt olen, koska jokainen suhde opettaa jotain, olemmehan peilikuvia toisistamme, mitä paremmin peilikuva itsestä selkiintyy sen parempia ihmis-suhteita tulee  (http://www.cosgan.de/images/midi/liebe/a049.gif)

[Maisa]

Vähän aikaa olen ollut pois tältä palstalta... ja silä välin ehtinyt mm erota Ero toi mukanaan kokonaan uuden elämän: uuden paikkakunnan ja kodin, uudet työkuviot (=niitä ei ole), uusia harrastuksia ja mahdollisuuksia, uusia ihmissuhteita. Tottakai välillä on ollut tippa linssissä, mutta kaiken kaikkiaan olo on nyt upean vapautunut ja utelias. Elämä hymyilee ja pitkästä aikaa tunnen itseni tosiaan omaksi itsekseni, kun voi elää ihan vaan itselleen ja ihanille oikuilleen...

Kyllä ero voi joskus olla ihan tarpeellinen, koska uutta ei elämään mahdu jollei jostain vanhasta ole valmis luopumaan. Rakkaasta ihmisestä luopuminen ei vaan ole ihan helppoa, mutta katsoin että tottumus ja rakkauskaan ei minulle riitä syyksi jäädä suhteeseen, joka ei tunnu edes tarpeeksi täydelliseltä... Jostain aion löytää sen, joka on minulle koko maailma ja jolle minä olen koko maailma

Niin mikä se oli se kysymys... että mitä hyvää ero voi tuoda? No sen, että oppii tajuamaan mitä oikein todella haluaa.

[heguli]

minulle ero toi vapauden hallitsevasta miehestä .

Erosimme lasten vuoksi sovussa ja yritämme pitää sitä yllä. Ahdistavaa on että mies on takertuu vieläkin, hän ei sitä sano, mutta tunnen sen nahoissani.

Erossa sain vapauden omaan itseeni, kroppaani, elämääni... ja moneen muuhun asiaan, jota rahalla ei voi mitata.

Erossa menetin taloudellisen vakauden ja ystävän -en rakastettua.

Koin suhteemme olevan lähes insestinomainen, ihan kuin olisin rakastellut veljeä tai ystävää... yäk. Ei voi mitään, pakko oli erota, jotta pystyn hengittämään ja jotta kokisin olevani elossa.

[Dinah]

Koin suhteemme olevan lähes insestinomainen, ihan kuin olisin rakastellut veljeä tai ystävää... yäk. Ei voi mitään, pakko oli erota, jotta pystyn hengittämään ja jotta kokisin olevani elossa.

Ei nyt ihan yäk, mutta melkein sama täällä. Opin ainakin sen, että pelkältä kaveripohjalta suhde ei minun tapauksessani toimi. Jonkinlaista intohimoa siihen tarvitaan... Ja vielä tärkeämpää on se, että perusarvot ovat samalla pohjalla, eli kai se on sitä että ollaan samalla aaltopituudella. Vaikka suhteessa ei näennäisesti ollut suurempia vikoja, en vain kestänyt sitä enää...

[heguli]

Meillä perusarvot olivat kohdallaan, intohimoa ja "vankeutta" lukuunottamatta.
Luotan exääni täysin vanhempana, mutta takaisin en häntä ottaisi.

Miksi palaisin lasiseen pulloon, josta käsin saisin todeta elämän olevan itseni ulottumattomissa...

[Dinah]

Onnea vapautumisesi johdosta, Heguli! Ja kaikkea hyvää valitsemallesi tielle! 

[härkä-69]

En tiedä opettiko ero muuta kuin että se sattuu ja pirusti, enkä jaksa uskoa oikein siihenkään fraasiin että "mikä ei tapa se vahvistaa". Jälkiviisaana olisin kuunnellut enemmän itseäni ja tehnyt ratkaisun maltillisemmin, mutta saattaa olla etten olisi sitten pystynyt ratkaisua tekemäänkään, mene ja tiedä..

Exältä opin rennompaa otetta elämään ja että elämästä voi nauttia.

[uusihurmuri]

Ero opettaa itsenäisemmäksi. Mielummin eroan kuin alistun.

[sawotar]

Mulla samantapainen tilanne oli kuin hegulilla, oltiin alkuun kavereita ja tajusin jälkeenpäin miten se tunki mun elämään lasten varjolla, joka oli todella ahdistavaa erottiinv-01 ja vasta NYT ex tajuaa, että ei voi enään tunkeutua ja nyt tavallaan mie nukun ja käsittelen sen aiheuttaman kuonan pois, joka vei energiaa luulin sitä ystävyydeksi joka oli toisella ajatuksena ihan muu

[^^Queen Nefertiti^^]

Hm, pitäisi varmaan itsekin vastata tänne.

Mitä hyvää eron jälkeen. Ainakin yhä vaikeampia suhteita heh heh. No ei pystyin katkaisemaan tietyn kaaoksen elämästäni. Olin ihmisen kanssa jossa riehui lahjakas taiteilija ja sosiopaatti.. se oli silloin ja onpa hän nyt muuttunut.

Hyvää toisen eron jälkeen.. no, jaa, jos häntä ei olisi jaksanut rakastaa? Kun miehet ei selvitä mitään eikä pyydä anteeksi, vai pyysikö se, jäi se tunne ettei pyytänyt.

Kolmannen eron jälkeen, ihme kyllä, itsetunto oli korkealla ja toive siitä että rakkaus vielä löytyisi, oli kai se hyvä kun pääsi hänenkin rajoituksistaan eroon. Määrätietoisesti hän on jatkanut samalla linjalla, joka on eri linja kuin minun.

Että kokonaisuutena ehkä, saa "kehittyä" vapaammin, katsella ympärilleen, matkustaa, tavata uusia ihmisiä. Ei niin että kukaan exä olisi kovasti rajoittanut menemisiäni, paitsi asenteellaan..

[Iam]

Jälkipuinnissa eron käsittelystä voi saada vaikka mitä hyviä oivalluksia.
Vaikka ettei tekisi samoja virheitä enää uudelleen 

[aQuarius~]

Ero saa aikaan todella paljon hyvää ainakin silloin kun ero tapahtuu omasta tahdosta. Sitä tajuaa että voi tehdä asioita, mitä ei suhteessa voinut tehdä ja olo on vapautuneempi ja onnellisempi (huonon suhteen jälkeen). Osaa myös paremmin varautua seuraaviin suhteisiin...eli ettei sukella sinisilmin suhteeseen vaan osaa odottaa myös huonoja asioita.

[Risama]

Niin...
Viimeisimmän eron jälkeen minut on pysäytetty oikein kunnolla miettimään mitä todella haluan elämältäni.
Lapseni isästä eroaminen opetti itsenäisyyttä ja selviytymistä, kuin myös toisesta miehestäni eroaminen. Niiltä osin minun piti kahteen kertaan käydä sama opetus.
Ja jokaisesta ihmisestä oppii aina jotain. Ja jokainen ihminen on tarkoitettu elämäni varrelle oman kehitykseni vuoksi.
Ja jaksan uskoa siihen että aikanaan kohdalleni tulee mies jonka kohdalla osaan arvostaa saamaani hyvää, kun on ensiksi kokenut muuta.
Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa!