seuraava »

[härkä-69]

Henkisyys tai usko paremminkin on nykyisessä liitossani yhdistävä tekijä, kun taas entisessä liitossa erottava tekijä. Ex oli enemmän kiinnostunut fyysisestä ja materiaalisesta kehityksestä kuin henkisyydestä. Minulle taas henkisen tien kulkeminen on ollut aina elämäntapa.

[VE!]

Asiaa, Sign?! Jossain vaiheessa tajusin tuon itseni suhteen, ja sen jälkeen ovat parisuhteen väistämättömät kinat muuttuneet aivan erilaisiksi. Mies sanoi kerran riidan lopulla, että "instead of closing up, we should be reaching out for eachother" (olin jälleen kerran hurjistunut niin, että luukut meni kiinni, enkä halunnut nähdä häntä silmissäni). Minusta se oli niin rehellinen totuus, että se tatuoitui aivoihin. Eihän suhteessa olla kilpakumppaneita, vaan apuna ja tukena! Ja VARSINKIN vaikeina aikoina ja vaikeissa tilanteissa!

Aleksitymiasta tuli muuten mieleen, sama juttu narsistisen luonnehäiriön kanssa, sekin on koko ajan kasvussa. Se on toinen noita persoonallisuushäiriöitä, joilla menestyy nykyajan yhteiskunnassa. Myöskin huomattavasti useammin miesten ongelma. Miesten pitäisi kyllä käydä taistoon tätä yhteiskunnan&pärjäämisen mallia vastaan, sehän syö heiltä ne Kotkansilmän mainitsemat sisuskalut  !

[^^Queen Nefertiti^^]

Haluaisin kyllä että mies pärjää ja on tyytyväinen itseensä (ei enää suorittajia huonolla itsetunnolla) mutta myös sielukas ja rakastava.

Pitäiskö vaihtaa miestyyppiä? Siis jos mies nyt uskois Jumalaan jotenkin, niin mitähän tässä on vielä kokeilematta? Urheilijat? Uimarit? Vene-autourheilu? Kö? Eka exä oli hyvin urheilullinen, luova, rakas ja kaikkea muuta.. toka pelas korista, kolmannella laskettelu joskus ja fyysinen liikkuva harraste--

hehe-.    :

[härkä-69]

Mihinkäs se näyttelijä jäi GS? 

Narsismi taitaa tulla esiin juuri tässä ajassa voimakkaammin. Todellisen narsistin sisin on tyhjä ja minäkuva erittäin hauras. Minäkuvaa yritetään sitten pitää yllä kaikenlaisen ulkoisen avulla, esim. työssä pätemisellä, ylenpalttisella kehonhoidolla jne. Todellinen minä siellä sisällä on hyvin pieni ja avuton.

[^^Queen Nefertiti^^]

Joo näyttelijäkin kävis, kunhan Rakastaa. En nimittäin rupea suhteisiin joissa ei ole tasapaino siinä mitä kukin antaa. Yhteispalvonta on hyvä idea heh. Ei niin että jommankumman pitäisi mennä toisen tahdissa - karmiva kokemus takana ..  Tyhjäpäitä on pätijöissä paljon. 

[valonkantaja]

Narsismi taitaa tulla esiin juuri tässä ajassa voimakkaammin. Todellisen narsistin sisin on tyhjä ja minäkuva erittäin hauras. Minäkuvaa yritetään sitten pitää yllä kaikenlaisen ulkoisen avulla, esim. työssä pätemisellä, ylenpalttisella kehonhoidolla jne. Todellinen minä siellä sisällä on hyvin pieni ja avuton.

Voi kun osuvasti sanottu! Tuo eräs tyyppi oli juuri tällainen. Tai jotain sinne päin. Myönsi kyllä itsekin olevansa auttamattoman narsistinen ja tunnevammainen. Että ei sitten ehkä kuitenkaan ollut ihan täysin..

[^^Queen Nefertiti^^]

Mitä me sitten valonkantaja oikein rakastettiin niissä? Ne ei TEE mitään tunnevammaisuudelleen ja itsekkyydelleen, mutta ehkä elämä opettaa. Voi tulla rysäyksenä vastaan muilta oma käytös - jossain vaiheessa, vaikka niiltä ah niin tärkeiltä Kavereilta. Miehet..

[valonkantaja]

Luulen että me rakastuttiin siihen haasteeseen; "Minähän näytän tuolle tyypille, että silläkin on tunteet.." Taisin onnistuakin siinä, mutta lopputulos... Noh. Oikeastaan olen aika onnellinen että tiet erkanivat. Mutta jokaisella kohtaamisella ON tarkoitus. Jokaiselta oppii jotakin.

[^^Queen Nefertiti^^]

Jaa, minä kun en edelleen kaipaa haasteita. Rakastuin siihen kun oli Mars Venus laskusolmulla ja mies oli 2 v sitten erittäin rakastunut, omien sanojensa mukaan korvia myöten ihastunut ja kaipasi ja pälä pälä ja rakasti menneistä elämistä lähtien. Siitä vaan en pidä miten persoona muuttui täysin vuodessa, eli ei tee mieli olla lähellä.

Ehkä se herra oikea sitten. Tosin äskenkin olin taas kaupungilla ja tunnen luissa ja ytimissä miten en vain rakastu. Hyvä keskittää ajatukset töihin. 

En pidä sanasta haaste mitä tulee suhteisiin, se luo stressiä. Pidän enemmän sanoista tunne, energia, jakaminen, hauskanpito, ystävyys, sielu, toiminta..> noita sitten seuraavan kanssa. Missähän hän muuten tällä hetkellä onkaan? Kun erot on ainakin saaneet todella käymään läpi sitä mitä haluaa ja ei halua.

[härkä-69]

Kamalinta on ollut joutua näkemään ja tutustumaan omaan narsismiinsa, vaikka sen ilmeneminen onkin tullut esiin vähän eri tavalla. En oikein koskaan ole ollut taipuvainen siihen uhri-ajatteluun, että olisin vain objekti, kohde jolle tapahtuu asioita. Joskus tosin en ole voinut tietyille asioille tai tapahtumille mitään, mutta olen voinut valita miten niihin suhtaudun. Haasteita olen hakenut ja saanutkin.

[^^Queen Nefertiti^^]

Korkeintaan voidaan sanoa että haen jännitystä, mutta en stressaavia haasteita. Heti kun tuntuu että yhteisiä tavoitteita ei olekaan ja tästä tulee migreeni, ei kiinnosta.

Ehkä on ihan hyväkin olla tässä näin, ilman ketään, en ole ahdistunut, olen vain epäileväinen. Itsekin muuttuu koko ajan niin paljon. Onhan se toki HIEMAN tylsä maailmankaikkeus jos ei ole rakastamista. Äsken muuten tulin näyttelijäYSTÄVÄN luota. Kiva katsoa luovaa lahjakkuutta silmiin ja komeakin olis, mutta ei minulle luotu. 

[VE!]

Kamalinta on ollut joutua näkemään ja tutustumaan omaan narsismiinsa, vaikka sen ilmeneminen onkin tullut esiin vähän eri tavalla. En oikein koskaan ole ollut taipuvainen siihen uhri-ajatteluun, että olisin vain objekti, kohde jolle tapahtuu asioita. Joskus tosin en ole voinut tietyille asioille tai tapahtumille mitään, mutta olen voinut valita miten niihin suhtaudun. Haasteita olen hakenut ja saanutkin.

Luin jokin aika sitten kirjaa narsistisesta luonnehäiriöstä, ja listaa häiriön tunnusmerkeistä. Kirjailija sanoikin että jokainen tunnistaa tästä listasta itsensä, paitsi tämän luonnehäiriön omaavat, heillä kun ei oikeasti ole kykyä katsoa itseään ulkopuolelta. Näillä ihmisillä kaikki pyörii oman navan ympärillä. Heillä ei ole kykyä tunnistaa toisten tunteita, saatikka sitten vastata niihin.

Jonkin asteista narsismiahan kyllä löytyy jokaiselta, ja mikäpä siinä, itseähän täällä ollaan kehittämässä, ainakin kunnes tajutaan että ollaan yhtä  ...

[^^Queen Nefertiti^^]

Eli narsismi liittyy selkeästi egon ongelmiin ja toimintahäiriöihin, joilla ei ole paljon tekoa Korkeamman tietoisuuden kanssa. Näkeehän sen. Vastenmielinen kapistus tuo ego-- kun kaksi eroaa, kai siinä yleensä käydään paljon läpi tai naiset ainakin. Itsellä yhä parempi olo, hassua kun olo vain paranee. Tässähän alkaa rakastaa liikaa omaa seuraansa. 

We desire the pleasures of romance but aren't prepared to give up freedom.

[kooky]

*Mirjam*
Minulla on tuosta kokemusta. Ihan molempiin suuntiin. Itse olen ollut 'molemmissa rooleissa'.
Tässä kun sitä on heijasteita käsitellyt milloin mistäkin suunnasta, niin harvemmin sitä tulee niitä ajateltua, niin, että jotkin puolet, mitkä ovat positiivisiksi itsen määrittelemiä ja mitä kunnioittaa ja ehkä ihaileekin toisessa, on puolia itsessä, joita ei ehkä koe itsellään olevan, tai ei uskalla olla sitä.

samoin, kokemusta molemmilta puolilta.

VE!
Mies sanoi kerran riidan lopulla, että "instead of closing up, we should be reaching out for eachother" (olin jälleen kerran hurjistunut niin, että luukut meni kiinni, enkä halunnut nähdä häntä silmissäni). Minusta se oli niin rehellinen totuus, että se tatuoitui aivoihin. Eihän suhteessa olla kilpakumppaneita, vaan apuna ja tukena! Ja VARSINKIN vaikeina aikoina ja vaikeissa tilanteissa!

tuo lause on tosi hyvä. Englannin kieli toimii mulle paremmin kuin suomi, kun pitää ilmaista joku asia positiivisesti ja ytimekkäästi.

Olen sortunut tuohon kilpailuunkin. Ehkä se on mulle ollut se ongelma kans mikä tuo muuria väliin...kun taustassa oli sitä naisten väheksyntää ja alistamista, niin mulle oli tullut joku "kilpaile miesten kanssa vietti"...mistä tulee lopulta rasittavaa. Ei tää piirre kyllä ollut pelkästään dominoivana, samaan aikaan onnistuu kyllä myöskin tukemaan toinen toistaan, mutta...joo, työstän sitä :

[MetalLady]

Meillä ainakin jokainen sai sielun rauhan.