seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Itse en tainnut saada täyttä sielunrauhaa, koska edelleen mietin suhteen kulkua ja sitä, miten saatoin olla niin läheinen jonkun kanssa ja miten pieleen kaikki meni. On lähes mahdotonta luottaa enää toiseen. Näen jo miten tuleva vuosi menee; olen vain töissä, teen kaikkea muuta paitsi päästän jonkun todella lähelle. Ehkä on parempi niin.

[härkä-69]

Mitä tapahtuu narsisteille kun ego kuolee? 

[*Alkmene*]

Mitä tapahtuu narsisteille kun ego kuolee? 

Ehkä se 'ego' vain poksahtaa kuin ilmapallo ja muuntuu sellaisiin mittasuhteisiin, joka on tervettä, eli ihmisen sisälle minuuden kokemiseksi yhtenä vastuunkantavana yksilönä  Muuntuu, ei kuole.

Narsisitin minuushan on laajentunut itsen ulkopuolelle ja hän kokee ja näkee omat niin 'jumalaisen suuret' kuin 'pimeimmätkin' puolensa muissa ja yrittää ohjata ja käsitellä niitä muissa.
Narsismi on sillä tapaa salakavalaa, että se voi naamioitua myös ns'hyvään'.
 

[härkä-69]

Ehkä se 'ego' vain poksahtaa kuin ilmapallo ja muuntuu sellaisiin mittasuhteisiin, joka on tervettä, eli ihmisen sisälle minuuden kokemiseksi yhtenä vastuunkantavana yksilönä  Muuntuu, ei kuole.

 

Ahaa, no tuota olen jo ihmetellytkin, että kuoleeko se ego tosiaan. Mistäköhän lienen moista kuullutkin.  :

[Chandra]

 
Oma eroni melko tuore,äkkirysäys toukokuussa.
Vastaan kysymykseen,mitä hyvää erosta voi seurata.
Omalla kohdallani ainakin sain varmuuden siitä,että voin luottaa siihen,mitä sisäinen ääneni ja energiatuntemukseni kertovat.
Kaikkihan nyt tietävät,että melkoinen tunnekuohu siinä läpi käydään,mutta sen jälkeen tuli rauha.

Sain taas ilmaa hengittää,kyvyn nauraa.Olla juuri se mikä olen,niin lasteni,kuin ystävienikin kanssa.
Tällä kertaa jouduin myös pohtimaan paljon pidempään omaa osuuttani eroon.Enkä sortunut mihinkään impulsiivisiin tunnekuohuissa tehtyihin ratkaisuihin,vaan mietin paljon yksinäni.
Otin selvää pitivätkö tuntemukseni paikkansa(kahdelta edelliseltä ex:ltä  ).Oli kuin kaikki kolme olisimme eläneet aivan saman elämän tämän miehen kanssa.

Jokainen (myös minä) olikin rakastunut hänen työrooliinsa.Olin tuon roolin kanssa tekemisissä melkein 6v,ja pidin häntä täydellisenä ihmisenä.Sitä hän olisi minulle vieläkin,jos tähän oikeaan puoleen en olisi tutustunut.Tiedosti sen olemassaolon itsekin,jo ammattinsa vuoksi,mutta kätki sen kaikin keinoin.Ei halunnut kohdata.Mutta joskus aina hallinta petti,ja siksi minulla antennit pystyssä koko ajan.

Sairaushan sieltä paljastui,rajatila persoonallisuushäiriö,johon kuuluu myös narsismi.
Jotenkin vaan jäi olo,että mille/kenelle olisin vihainen,kun sairaudelle ei oikein voi,,
Toisaalta,jos sen tietää,eikä halua sitä hoitaa,,
Kohdistin vihan ensin itseeni.Miksen kuunnellut,tai pikemminkin luottanut tuntemuksiini?
Vaan kun kaikkien muitten mielestä hän oli vallan valloittava,vähän huumorintajuton vain.

Kaikki tuo piti kokea ja loppuun asti.Muuten olisin lähtenyt kesken loppuratkaisun.
En enää kyseenalaista vaistojani.Uskon yhä rakkauteen miehen ja naisen välillä,mutta koin myös sen,etten enää halua asua kenenkään kanssa.
Luottamus toimii tosi rakkaudessa,vaikkei saman katon alla oltaisikaan.
Silmät lepää jo komeissa miehissä,ja pientä flirttiäkin on ihan kiva harrastaa välillä.
Maailma on taas avoin katsella ja kokea.

Ja muuten,henkisillä puheillaan hän saikin kiinnostukseni,ymmärryksen lisäksi.Vaan puheet ei oikeen menneet yksiin toiminnan kanssa.
Ei pelkkä puhuminen riitä,jos teot ovat vallan muuta.

[Chandra]

Golden Sphinks!

Kyllä minustakin tällä hetkellä tuntuu,että on mahdotonta luottaa enää kehenkään.Eikä itselläni ole vielä aikakaan edes ajatella uutta suhdetta.
Vielä on asioita kesken ja niin kauan olen tietyllä tavalla sidoksissa tuohon mieheen.
Vaan kun viralliset lausunnot tulleet,vietänpä symboliset hautajaiset,ilman itkua.

Luotan vaan siihen,että mikäli tarkoitettu on,niin joskus joku saattaa kävellä vastaan,ja se on menoa sitten.

[^^Queen Nefertiti^^]

jOO, uskon että joku on jossain ja mitään kuraa en enää ota. Minua kohdellaan kuin ladya tai leikki loppuu. Viimeinen opetti ainakin että mitä turhaa tunteilla! heh!  Ja se oli juuri tuollainen mitä sanoit, työrooli ja muiden mielestä muka niin mukava. Mutta:

"Sairaushan sieltä paljastui,rajatila persoonallisuushäiriö,johon kuuluu myös narsismi." (exällä saattoi olla vielä pahempaa; opin lopettamaan terapiasuhteet ja ilmankos saan olla suhteetta heh)

[Chandra]

Niin,minä koin olotilani ainakin äärimmäisen turhauttavaksi koko suhteessa.
"Odotin"koko ajan,milloin näen tuon ihmisen kokonaisena.
Tuntui,kuin hänen vieressään olisi kävellyt koko ajan varjomies,ja niitten olisi pitänyt yhdistyä,että olisin ollut kokonaisen ihmisen kanssa.

Ihminen,joka työkseen neuvoo muita,ei kuitenkaan osaa arjessa keskustella asioista?
Mutta siinäpä olikin ydin.Työssä ei tarvinnut,eikä saanutkaan puhua omista asioistaan.Siinä sai olla"ylempänä",neuvojana ja tukijana.

Niin kauan,kun hänelläkin on heikko nainen,avuton ja rikkinäinen,kaikki on hyvin.Mutta tasavertainen suhde ei toimi.
Ei kestänyt mitään itseensä kohdistuvaa huumoria,vaan otti täydestä todesta kaiken.Ei myöskään ymmärtänyt perheemme sisäistä huumoria,vaan koki,että pilkkaamme toisiamme.

Minulle on aina ollut hyvin tärkeää nauraa itseänikin.Kaikkea hajamielisyyttäni ja vaikeissakin asioissa nauru helpottaa.
Kovasti oli totista ja hiljaista tämä asuminen,kun huomasin,että hän todellakin otti kaiken aivan totena.

Kyllähän sitten tuota hänen diagnoosiaan lukemalla aloin ymmärtää mistä oli kyse.Niin pitkälle,kun sitä voi ymmärtää.
Todellisuuden pelko oli ainakin valtaisa.Ne reaktiot olivat niin hämmästyttäviä,että siksi piti kysellä ex:ltä ja hänen aikuisilta lapsiltaan.Muuten olisin luullut,että olen tehnyt hänet hulluksi.
Hoh,hoijaa,sitä tunteitten sekamelskaa! ja iso  ,jäi päälle.

Elikäs,miten tästä eteenpäin?Kysymmekö kenties horoskooppimerkin sijaan sairaskertomusta,ja sitten terapiapapereita?

[*Alkmene*]

Jos en nyt ihan väärin muista, niin uusintana tulee

Sunnuntaina 24.9 Inhimillinen tekijä klo.16.40,

jossa puhutaan narsismista ja sellaista sairastavan ihmisen kanssa elämisestä...
Oli ihan mielenkiintoinen ohjelma...

[Kaarina Niro]

Elikäs,miten tästä eteenpäin?Kysymmekö kenties horoskooppimerkin sijaan sairaskertomusta,ja sitten terapiapapereita?

Vai käännämmeko Itseillemme tulevat peilimme nytkin jo toisinpäin sen jälkeen, kun itse olemme sisäistäneet asiat! 

[Chandra]

Hyvä Kaarina!
Kertoisitko hieman tarkemmin,mitä kyseisellä kommentilla tarkoitit kokonaisuudessaan?
Olen itse käynyt terapiassa vuosia,ja vaikeita asioita on vatvottu.
On eri asia olla vain jonkin aikaa sellaisen ihmisen seurassa,joka ei halua keskustella yhteisistä ongelmista(joita kuulemma ei ollut),kuin asua saman katon alla.

Kyllä minä tiedän omat lukemattomat virheeni,mutta tuon sairauden oireet,ovat todella hankalat.Ja ihminen kyllä elää ja uskoo täysin siihen,mitä itselleen on kertonut.Oppaat vievät sinne tänne.Käskevät jättämään lapsensa ja siirtymään eteenpäin.Unissa tulee sellainen ja tällainen jumalatar ilmoittamaan milloin mitäkin.En ala yksityiskoht.kertomaan hänestä enempää,koska saattaisi tulla tunnistetuksi.
En toivo hänelle mitään pahaa,sillä se elämä ei ole helppoa.

Mutta jos elät esim.juopon kanssa,voit odottaa,että hän selviää ja asioista voidaan taas keskustella.Ymmärrys on palannut!
Mutta tällainen ihminen ei vaan"selviä"koskaan.Ei tule mitään keskusteluja,ei selvitetä yhdessä mitään.
Se on minulle kuitenkin suhteessa kaikkein tärkeintä.Puhua asiat,vaikeatkin.Muuten ei tule kuin iso pato ja sitten rysähtää.

[Chandra]

Ja Mirjam!

Kiitti vinkistä!En varmaan ehdi katsomaan,mutta muut,jotka asiaa pähkäilevät,saavat apua tästä.
Toivon,että ehdin siksi kotiin.

Tosin meillä se oli pienempi ongelma vielä,kuin tuo rajatilajuttu.
Minä pääsin helpolla,kun asia on nyt ohi.Mutta hänen pakonsa jatkuu ja jatkuu.
Siitä pisteitä,että loppuen lopuksi myönsi sen.Ettei ole valmis kohtaamaan sitä"pimeää"puolta itsessään vielä.
Kyllä sanoin,ettei minua pelota se kohtaaminen,ja olen valmis siihen,mutta,,

Silloin ei jää paljon muita mahdollisuuksia,kuin molempien päästä ympäristöön,jossa on hyvä olla.Jokainen kohtaa pelkonsa silloin,kun valmis on.Siihen ei voi toista pakottaa.
Googlettamalla saa myös paljon tietoa.Silti vaatii aikaa ymmärtää,miksi se tavallisena ihmisenä oleminen on niin pelottavaa.  

[^^Queen Nefertiti^^]

Työssä ei tarvinnut,eikä saanutkaan puhua omista asioistaan.Siinä sai olla"ylempänä",neuvojana ja tukijana.

Niin kauan,kun hänelläkin on heikko nainen,avuton ja rikkinäinen,kaikki on hyvin.Mutta tasavertainen suhde ei toimi.

*Juu Chandra ollaan vaan onnellisia että nämä kuormat ovat takana, sitten on "enää" työelämän skitsoilut ja ehkä sinullakin lapsenhoito? Töissäkin tulee pimeää porukkaa vastaan, valitettavasti, missäpä muualla niin kauan kun leipänsä on itse kunkin tienattava. Onneksi ei yhtaikaa ja lisäksi ole rasittavaa miestä.  Minäkin kyllästyin tänään todella erään päsmärin tapaan puhua epäystävällisesti ja lähdin koko huoneesta. Ja taas oli kyse siitä että tietokoneohjelmassa olisi pitänyt mennä taaksepäin ELI KONEOHJELMA ON EPÄLOOGISESTI SUUNNITELTU, mutta kun Mies tietää. Huomasin että hän koetti ihme kyllä hyvittää käytöstään eli avasi oven! kun pitkässä takissani purjehdin firmaan sisään. Ja tein suht hyvän päivän.

Ole onnellinen ja kun jaksat, ota joku kevyt juttu vaan, joku mukava ja hyväsydäminen tapaus lähelle. Vaikkei olis vakavaa. Niin minä ainakin puhuin erään kaverin kanssa siitä miten hänellä oli just yhtä rasittava tyttöystävä kuin minulla exä ja se auttoi molempia. Uskomaan että on parempaa, sitäpaitsi taidamme vähän tykätä toisistamme. 

[Chandra]

Kiitos GS!

Minulla on onni omistaa tällaisia läheisiä.Ja miespuolinen kuuntelija,ystävä,on heistä tärkein.
Oli yhtä kummissaan,kun itsekin olin,kun tuo kevätmyrsky oikein riehui.
Hänkään ei ollut nähnyt tätä toista puolta,vaikka niin monesti olimmekin keskustelleet siitä,miksi minun oli niin vaikea ja paha olla tuossa suhteessa.
Hänkin katsoi silloin tuota miestä ylöspäin.

Meillä ei ollut onneksi yhteisiä lapsia.Hänen aikuisten tyttäriensä kanssa olen ystävystynyt,ja heidän kauttaan oppinut ymmärtämään paljon.Saanut hieman historiaa.
Teen ihan näitä energiahoitoja ja siihen liittyvää työtä,että siinä suhteessakin olen onnellisessa asemassa.
Teen sitä,mitä rakastan.

Pidin pienen tauon tuon oman myrskyni aikana.Mutta ompahan taas uusi asia,josta kokemusperäistä tietoa,jos joku vastaavaa kertoo.

Ja kyllä,kun aika on,niin kevytversio on tervetullut!  

[härkä-69]

Aspergerin syndrooma diagnosoidaan myös usein narsismiksi, koska ne saattavat muistuttaa toisiaan. Neurologiset sairaudet ja ongelmat sekoitetaan psykiatrisiin vieläkin, sillä neurologia on vasta lapsenkengissä tieteenhaarana. (Niinkuin valitettavasti koko nykylääketiede) 

Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, eroni jälkeen kävin yksinhuoltajayhdistyksen järjestämän Fisherin jälleenrakennusseminaarin, jossa sai käydä omia tunteitaan läpi melko intensiiviseen tahtiin kivassa porukassa, ja tämä porukka kokoontuu aika ajoin vaihtamaan kuulumisia. Mukavaa nähdä taas pitkästä aikaa heitä pikapuoliin paikallisessa ravintolassa