seuraava »

[suski7]

jep, olen, voisko sanoa että sairaan mustasukkainen, itse asiassa äsken kirjoitin pluton asemasta kartalla ja siitä löysin todella paljon itseäni (manipuloiva, testaava, en anna jos oot tommonen paska-syndrooma jne)...aurinko, merkurius, venus ja neptunus skorpparissa...

[LostOne]

Jonkin verran mustasukkainen tulee oltua johtuu varmaan osaksi siitä kun olen nouseva skorppari,
aurinko vesimies ja kuu kalat.

[Aniel]

Jos ei kykene luottamaan toiseen tai toinen ei ole luotettava, niin en tunneihmisenä jaksaisi edes olla sellaisessa kuluttavassa suhteessa.

mutta kyllä vähäinen mustasukkaisuus on biologiaa ja sen tarkoitus on pitää pari yhdessä suvunjatkamista varten... 

[the_planet]

Olen ja en ole. Riippuu niin tilanteesta. Joskus aikaisemmin olin todella mustasukkkainen jopa kavereista. Miehestäni en ole juurikaan mustasukkainen, koska olen huomannut ettei tarvitse 

Siis tilannesidonnaista sanoisin

[Ebenia]

Perinteisestihän härkää ja skorpparia pidetään mustasukkaisina merkkeinä. Itse en ole juurikaan mustasukkainen ja veikkaan, että se liittyy vahvasti tähän  . 

[*Kide*]

Ollaan ukkoni kanssa kumpikin "mustikoita"  ja osaamme näin ollen ymmärtää toisiamme, emmekä härnää. Toki tulee tilanteita, niitä ei voi välttää... silloin onkin luottamisen vuoro.
Rehellisesti sanottuna, milestäni jos ukkoni ei olisi yhtään mustis...pitäisin sitä merkkinä, jottei ole väliä 
Ukkoni on härkä ja nousumerkiltään vaaka 

[taiska]

En ole mustasukkainen.Pitää olla tosi paha tilanne, että siihen lankean. Inhoan mustasukkaisuutta yli kaiken, ja olen sitä mieltä, että jos toinen on mennäkseen, niin sitten menee.Ei toista voi omistaa tai väkisin pitää.Kyllä se yhdessä olo pitää perustua yhteiseen haluun  .

[Minerwa]

Mustasukkaiseksi tulen vain jos tunnen jonkun uhkaavan minun ja kumppanini välejä.

Mun mielestäni Tatsan kommentissa on koko jutun ydin 

Miehelläni ja mulla on molemmilla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita, enkä ole yhtään mustasukkainen heistä. Kuulostaako vesimiesmäiseltä...? "Ystävät ennen kaikkea" -syndroma...    Mutta annas olla, kun joku vieraampi erehtyy ihan tosissaan "yrittämään" jotakin - se onkin sitten jo eri juttu   

[Triton]

Alla tietoni.

En ole ainakaan sairaalloisen mustasukkainen, koska koko sen ajan kuin olen ollut nykyisen mieheni kanssa, en ole tuntenut moisia tunteita kuin yhden ainoan kerran. En siis 9,5 v aikana ole keksimällä keksinyt syitä mistä hirmustua, ja kun ei sellaisia tilanteita ole ollut missä olisi tarvinnut pelätä menettävänsä miehelle toiselle, en siis ole ollut mustis.

Niin se yksi kerta? Se oli sellainen että mies oli kurssilla kaukana kotoa ja kertoi tultuaan että oli kurssin viihdeosuudella tanssinut jonkun naisen kanssa. Se otti päähän, koska me emme koskaan ole yhdessä käyneet tanssimassa.

 

Kai minun pitäisi olla mustis, kun Kuuni on Skorpionissa? Miehellä on Venus Skorpionissa, ja hän on joskus riidan tullen töksäyttänyt että "onko sulla joku toinen", mutta mitään kauheita kohtauksia hän ei ole järjestänyt. Enhän minäkään juuri provinsseissa rieku, niin ei pääse niitä tilaisuuksia tarjoutumaan...

 

[^^Queen Nefertiti^^]

Suhteissa pysyminen on alkanut tuntua minusta mysteeriltä, kun kaikki voivat löytää samoja ominaisuuksia muista=kaikki ovat yhtä. Exieni naisten mustasukkaisuus on se mikä saa heidät vetämään aitauksia meidän välille. Jos rakkautensa on niin heiveröistä, olenkin varmaan paha uhka. En edes muista koska olin kunnolla mustasukkainen viimeksi.. 

[kultainen sulka]

En minäkään 
Ai, muistini taitaa pätkiä pahemman kerran

 

[mc82]

Olen jousimies, nousu-kauris ja kumma kyllä, en ole mustasukkainen   Vaadin suhteessa myös tilaa omalle elämälle ja sitä olen valmis antamaan myös miehelle - tälläkin hetkellä ukko on hummailemassa kaupungilla

 

[Irish]

  puhukoon puolestaan..

Enpä usko että kaksosuuteni vaikuttaisi mustasukkaisuuteeni. Toisinaan olen lähes välinpitämätön siitä, mitä kumppanini tekee (niin siis se kuvitteellinen kumppani  ), mutta menee kyllä kauan että opin luottamaan..

Tulen joskus hulluksi ehdottomuuskohtauksineni ja esitä pisteliäitä kysymyksiä rakkaudesta ja uskollisuudesta, ikäänkuin pistokokeita, joissa yksikin väärä vastaus romahduttaa sisäisen tasapainoni ja lähden rakentelemaan päässäni kauhutarinoita, vaikka tiedän, että mielikuvitukseni vain temppuilee, enkä edes yritä ajatella rakentavasti.. 

[*Alkmene*]

Kyllä minä tunnen ajoittain 'mustasukkaisuuden tunteita' = menettämisen pelkoa, vaikka tiedän ja jopa toivon, että jos joku on mennäkseen, menköön. Suhde perustukoot aitoudelle ja rehellisyydelle ja vapaudelle.
En myöskään toimi (kuin ehkä joskus aluksi tiedostamattomattani) tämän tunteen pohjalta, enkä varsinkaan tee sillä perustein arvioita toisista ihmisistä. Ne kertoo minulle, minusta ja ne on erittäin hyödyllisiä tunteita.
Minusta 'mustasukkaisuuden tunne' sisältyy siihen, että on jollain tasolla sitoutunut johonkun toiseen, kiintynyt, avautunut jne ja se on tunne, jonka kanssa voi oppia elämään ja se kulkee käsikädessä syvyydeltään sen kanssa, miten syvä on sydämen tunne.

Minusta 'menettämisen pelon' tunteen kieltäminen, halveksuminen ja sen yläpuolelle nouseminen tavalla taikka toisella siirtää tämän luonnollisen inhimillisen tunteen johonkin alitajuiseen sopukkaan käsittelemättönä ja siellä se sitten vaikuttaa kuitenkin suhteeseen ja itseen ja omaan hyvinvointiin, myöntää sen tai ei.
Ja taasen toinen ääripää siitä, ettei ole rohkeutta ja vastuullisuutta yksilöätasolla kokea kaikkia inhimillisyytteen liittyviä tunteita on se, että antaa 'mustasukkaisuuden tunteiden' (menettämsien pelon) olla se, joka antaa luvan käyttäytyä rikkovasti ja toisten tunnemaailmaa rikkoen.
Toisessa ääripäässä vastuu on tunteilla, ei itsellä, voin tehdä näin ja näin, kun kerran tunnen näin. Ja toisessa ääripäässä, jossa nämä tunteet kielletään, vastuu on taas jossain itsen ulkopuolella ja usein se prosjioidaan muihin kummastelemalla ja halveksimalla muiden 'mustasuukkaisuuden tunteita' siirretään vastuu muille ja tehdään elämästä omien käsittelemättömien ja hyväksymättömien tunteiden näyttämöä jota katsellaan (muka) tyynenä. Ei kuuluu minun maailmaani tyyliin.   

[^^Queen Nefertiti^^]

Jos toinen esittämällä esitti että on menoa+muita, niin kai siinä oli mustasukkainen, mutta nyt kun ei ole ketään häiritsemässä mieltä, mistäpä olla mustasukkainen? En tiedä vaivaudunko sitoutumaan tunteella kehenkään joka esittää kamalan vauhdikasta showta kaikkien piiriensä keskellä, enää.

Menettämisen pelko, en tiedä vaivautuisiko sitäkään tuntemaan enää. Nyt tiedän mitä on toipuminen ja se miten toinen muuttuu merkityksettömäksi. Niin että.. tavallaan sitä syntyy ja kuolee yksin, muita vain vilisee välillä kuvassa. Joku juttu kestää kauemmin joku lyhyemmin. Kun nyt edes joku juttu.. heh. Jos nytkin joku tulee ja sitten häipyy 10 tai 20v kuluttua, niin.. muistot kai jää. Ei muuta.  Eri asia se mitä porukkaa on rajan takana..