seuraava »

[Elonkorjuu]

Mitä voi tehdä kun on ihan hulluna mieheen, kehen ei ole kyllä yhtään ainuttakaan hyvää syytä olla hulluna....

Tämä on niin tätä oinas venuksessa meininkiä.

Mä olen suht fiksu ja filmaattinen ja yleensäottaen arvostan rauhallisia ja sivistyneitä miehiä joilla on homma hanskassa.

Mutta tämä näin. Oltiin nakkikioskijonossa aamulla neljältä, pian kotiin menossa... Tuntematon tyyppi tuli sanomaan mulle et "sä tulet ihan varmana meidän kanssa jatkoille, asutaan tolla 50km:n päässä". Minä fiksuna tyttönä siihen et joo tottakai!

Mies on aurinkomerkiltään NEITSYT, voi nou! Mutta niin epäneitsytmäinen... Lähinnä hyvin narsistinen ja egoaan pönkittävä... Mutta viimeisen päälle hauska ja sopivan sekopäinen. Kertoi avoimesti useista itsariyrityksistään ja niin pois päin... Tunsin ihan suunnattoman suurta yhteenkuuluvaisuutta tyypin kanssa kun me juteltiin seuraavana päivänä varmaan 5 tuntia putkeen henkeviä. Hämäävää kun se mies on niin erilainen kun mä, tai toi itsetuhoisuus ja kaikki... Musta tuntuu että se tarvitsee mun apuani. Oon itse kasvanut tosta sen vaiheesta ylitse. Mä näen et kaiken sen kapinoinnin ja uhon alle on piiloutunut tosi herkkä ja henkinen mies, se pitää vaan kaivaa sieltä esille...

Ongelmat: 1.Hänellä on exänsä kanssa homma kesken, ovat eronneet, mut jotain vielä on... 2.Äiti ei tykkää jos seukkaisin linnakundin olosen miehen kanssa... 3.En tiedä minäkään mitä järkeä tässä on, ihan ihme juttu, mutta me sanottiin toisillemme parin tunnin tuntemisen jälkeen et "rakastan sua". En ole ikinä sanonut sitä niin äkkiä, en edes sano sitä helposti. Mutta tarkotin ja tiedän et tyyppikin tarkotti.

[^^Queen Nefertiti^^]

Joo kyl sen täytyy parisielu olla jos se itsetuhoinenkin on. 

[Aniel]

Tai sitten sitä on vaan kiva sekoilla ja kuvitella kaiken näköistä.muks.

T:Venus Oinas, hieman vanhempaa mallia.

[^^Queen Nefertiti^^]

Uskon äkkirakastumisiin tai ainakin äkkikemioita on tullut koettua, ei niistä noin vaan pääse, aina haluaa tavata uudestaan (nyt kahta, kohta kolmea), mutta liian vaikeisiin en ryhdy enää. Vaikka lievää itsetuhoa on eräässä tapauksessani tällä hetkellä 

[Artemis]

Itse en usko rakkauteen ensisilmäyksellä, uskon himoon ensisilmäyksellä 

[Artemis]

Tämä himo juttu nyt vaan on minun käsitykseni  Itse olen erehtynyt luulemaan fyysistä vetovoimaa rakkaudeksi vaikka kyse oli vain kehojen kemiasta. Himo saa aivot uskomaan mitä vain 
Toki on ihmisiä jotka ovat kerralla tärähtäneet sekaisin rakkaudesta ja se on ollut siinä 

[^^Queen Nefertiti^^]

No siis jokainen suhteeni on alkanut *pam* ei ole ollut mitään hidasta alkua koskaan, vaikka yhtä olen joutunut estelemään kun oli toinen juttu menossa, mutta nyt se suhde näkyy alkavan jyrätä ihan omia teitään. Hauskaa. En vaan aio rakastua ainakaan kunnolla - pikkasen..

Onnea! 

[Lilli]

Varoittavia merkkejä tässä miehessä on runsaasti, vaikka varmaan hänessä se herkkä ja haavoittunut sielu asuu.

Jos ryhdytte suhteeseen, niin epäilen että hommasta muodostuu samanlaista kuin pariskunta Nykänen-Tapolalla...

[^^Queen Nefertiti^^]

On totta, minäkään en ryhtyisi toista kertaa, mutta riippuu kirjoittajan tarpeista kokea elämää.. millainen kelläkin ja sielunsopimukset päälle.

[Aniel]

Tämä himo juttu nyt vaan on minun käsitykseni  Itse olen erehtynyt luulemaan fyysistä vetovoimaa rakkaudeksi vaikka kyse oli vain kehojen kemiasta. Himo saa aivot uskomaan mitä vain 
Toki on ihmisiä jotka ovat kerralla tärähtäneet sekaisin rakkaudesta ja se on ollut siinä 

hmmm... mullakin on ollut tuo himosuhde... järjellä se lopetettiin kun tunteellisena mimminä en kestänyt enää. Ja himokin loppui kyllä kun tunnetasolla ei kohdattu.

Rakastuminen nyt kuitenkin on vain vanhojen aivojen tuottama harha.... etsimme ihmistä, joka paikkaa vanhempiemme puutteet. Jos kiinnostaa niin lukekaa "Kaikki se rakkaus, mikä sinulle kuuluu".

[^^Queen Nefertiti^^]

Hmmm.. SIINÄ ihmisessä on todennäköisesti sekoitus vanhempiamme, itseämme  ja omaa persoonaansa ja omia vanhempiaan. 

[Elonkorjuu]

Hmmm... Ikäänkuin mä olisin tunkemassa lusikkaani myrkylliseen soppaan, mut miten voikaan myrkky nyt maistuakkaan niin hyvältä. 

Vaikka moni pitäis tätä mun ja sen miehen juttua 100% hyväksikäyttönä, mä en vaan koe asiaa näin. Mies on ihan hullu ja dominoiva, mutta toisaalta antaa mulle vapautta ja ihailua enemmän kuin kukaan muu koskaan. Tyyppi on just sellanen "sulla ei oo mitään asiaa tähän huoneeseen jos sulla on yli kaks vaatekappaletta päällä"-uhoaja, ja ensimmäinen "kohteliaisuus" oli "sä voisit kyllä tehdä noille karvoille jotain, mut pitää kyl myöntää et tykkään sun p*llusta, kun se ei oo mikään porttikongi..." Ja mistä tahansa se puhuu, kaikki liittyy kommareihin tai ruotsalaisiin sodomiitteihin...

Eli röyhkeä, pervo ja kaikinpuolin pimahtanut.

Mutta se on vaan show'ta, mä tiedän sen... Siellä on se pilke silmäkulmassa, välillä heittäytyy niin poikaseksi ja herkäksi, kunnes havahtuu ja vetää äkkiä tän kova jätkä- roolin päälle.

Mä en ois voinu ikinä uskoo että sekaannun tollaseen tyyppiin... En kyllä vieläkään tiedä onko tää ihan tervettä... Eniten ihmettelen sitä, et mä kestän tota tyyppiä. Kun se on just sitä miestyyppiä joka saa karvat pystyyn. Yhtäkkiä aloin vaan ymmärtämään että puhe on puhetta, ei kaikkea tarvitse ottaa vakavasti ja henkilökohtaisesti...

[VE!]

Kertoi avoimesti useista itsariyrityksistään ja niin pois päin... Tunsin ihan suunnattoman suurta yhteenkuuluvaisuutta tyypin kanssa kun me juteltiin seuraavana päivänä varmaan 5 tuntia putkeen henkeviä. Hämäävää kun se mies on niin erilainen kun mä, tai toi itsetuhoisuus ja kaikki...
Musta tuntuu että se tarvitsee mun apuani. Oon itse kasvanut tosta sen vaiheesta ylitse. Mä näen et kaiken sen kapinoinnin ja uhon alle on piiloutunut tosi herkkä ja henkinen mies, se pitää vaan kaivaa sieltä esille...

Varsinkin tuo viimeinen pätkä kertoo mulle kaiken. Naisilla on jokin ihme tarve "pelastaa" ja "auttaa" miehiä. Vankilat on väärällään raiskaajia ja murhaajia, joilla on liuta naiskirjeystäviä tai uusia vaimoja. (no tämä on tietenkin jossain määrin eri juttu, siinä on ennemminkin kyse siitä että ottaa itselleen miehen, joka on vain osittain todellinen. Kun mies on linnassa, niin hänet voi kuvitella vaikka kuinka hienoksi ihmiseksi - totuus näkyy vasta jos hän vapautuu)

Olen itsekin törmännyt noihin tyyppeihin, jotka heti ensimmäisenä kertoo jotain traagista elämäntarinaa, ihan vaan iskukeinona. Sillä saa helposti huomion itselleen, saa toisen sympatiat ja samalla saa pönkittää naisen itsetuntoa tyyliin "tuo mies tarvitsee vain kunnon naisen, eli MINUT".

Minusta tuollaiset uhoajat vetoavat lähinnä siihen "vauhtia ja vaaratilanteita" -hermoon, joka saa tylsän elämän tuntumaan hetken kiinnostavalta. Et tosin sanonut että minkä ikäinen tuo tyyppi on, onko kyse teini-kollista, jolloin uho menee sen piikkiin, vai onko kyseessä oikeasti iso mies, joka vaan ei ole kyennyt kasvamaan aikuiseksi.
Huono puoli on se, ettei tuollaisissa salamarakastumisissa yleensä järkipuhe auta. Yleensä tuollaisista tapauksista pääsee sitten viimein irti joko niin että ne joutuu linnaan tai niin että ne joutuu linnaan sinun taposta 

No joo, meni hieman synkäksi. Asia on kuitenkin niin, että ketään ei voi toinen muuttaa tai pelastaa. Sen voi tehdä vain itse.

[^^Queen Nefertiti^^]

Sillä saa helposti huomion itselleen, saa toisen sympatiat ja samalla saa pönkittää naisen itsetuntoa tyyliin "tuo mies tarvitsee vain kunnon naisen, eli MINUT".

Minusta tuollaiset uhoajat vetoavat lähinnä siihen "vauhtia ja vaaratilanteita" -hermoon, joka saa tylsän elämän tuntumaan hetken kiinnostavalta.

*Toi kaikki on varmaan totta ja mielenkiintoista kyllä, eräs joka pyrkii olemaan kovasti lain puolella, ja onkin, on jotenkin itkemässä samaa virttä kans naisille (naiset petti ja jutut loppui, voi voi, olehan kanssani) eli nainen voi ryhtyä pelastamaan sekä hulttiota että sankaria, hullua kyllä.

Onneksi olen lopettanut sen pelastamis ja auttamishommelin. Oppia ikä kaikki.

[Elonkorjuu]

Juu-u... Kyllähän se sellaista puhelikin että on joskus "pentuna" vähän lyönyt yhtä muijaa... Mutta enpä tiiä, ei mua pelota. Sitten jos lyö niin mä lähden. Kyllä se sanoi ettei minua löisi.

Ei ole mitään aihetta suuttua/olla mustasukkainen, kun ei tää mikään oikea suhde edes ole. Jätkä sanoi että eiköhän me ajauduta eri suuntiin sitten kun löydän kunnollisen miehen, ja se on ihan okei hänelle.

Rakastetaan ja leikitään että ollaan yhdessä, kunnes joku asia ajaa meidät erilleen. Tää on niinkuin jostakin ihanasta mutta surullisesta elokuvasta... Kumpikin tietää että molemmat ottaa tän tosi vakavasti, mut sitten ollaan niinkun tää olis vaan jotain peliä... Outoa.