seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

On se, varmaan loogista, kun exänkin pisin suhde oli samaa touhua edustava abulanssinainen! En tiedä, ei ole mun juttu. Sen tytärkin oli jotenkin siihen suuntaan ajautumassa. Luulen, etten ymmärrä hoito-hoiva- lääkäri-ambulanssi-ensiapu-kriisipuuhasta mitään, siksi varmaan piti siihenkin jotenkin saada näkemys, mutta ei ole minulle. 

Joo ne punaiset housut ja hullu mies tekivät mut TODELLA hulluksi. Ehkä on paras että hän palasi "omiensa" maailmaan; naiset vain "työkavereita" ja sitten joku varmaan ymmärsi hänen touhuaan kun joku löytyi. Olen aika kova yrityksessä ymmärtää muita, kun minua vielä joku tajuaisi. Tosiaan aikansa ne punaiset housut olivat elämässäni ja luulin, että käsittäisimme toisiamme-- ei.. onnea.

Luulen että noita rakastumisia ei oikein voi estääkään, mutta jatkosta ei ole tietoa. Mutta hauska muistella sitä alkua, olen juuri sitä alkua funtsinut aika paljon, ennen kuin kaikki menee huonoksi. Jotenkin vain haluais vielä kerran puhua, että miksi me tapasimme kun kaikki piti lopettaa. Toisen tahtoa ei voi muuttaa, ei varmaan, mutta oli se turhauttavaa - toisaalta ei varmaan olis ollut niin jänskää, noh.

Miten tän vielä sanoisi paremmin. Pitää olla hieman enemmän yhteistä varmaan, sillä jos joku vain tekee jotain "jännää" ei se riitä suhteen pohjaksi. Heh luinpa juuri tekstarin; on se ja se harjoitus jossain pelastustoimesta ja ei voida tavata - mitä minulle jää muu kuin viileys - huvittavaa kyllä isänikin on ollut joku väestönsuojahenkilö vai mitä se oli?

No se oli sellaista..

[härkä-69]

Joo, kyllä meillä joku sopimus on vissiin tehty, ei siinä auttanu kummankaan pyristelyt ku verkkoon jouduttiin 

[Elonkorjuu]

Hmm... Aurinko hymyilee ja aivot sulaa samaa tahtia kun iho palaa... Ei tämä kuvio olekaan ihan ohi... Mies soitteli minulle selvin päin ja pyysi kylään ja siellä sitten olin koko viikonlopun. Ihmeellisintä oli kun sille tuli kaveri kylään joka tunnisti mut heti. Tyyppi joka ahdisteli mua 15-18-vuotiaana ollessani niin että piti vaihtaa numerokin sen takia. Tuli aina jotain hämäriä viestejä "kävelit tänään pankin ohi ja sulla oli sellaset ja sellaset vaatteet.."
Noh anyways, eipä liittynyt aiheeseen, mutta oli aika hassua nähä tyyppi. Avauduin sille vähän miten mua sillon joskus pelotti se ja me naurettin jutulle yhessä. Sit se kyyläs mua sellasella ällöpervokatseella koko illan ja leikki limasta pervoa äijää.. Tai en mä tiedä oliko se leikkiä...

Hulttioita koko porukka ja tämä mun ex-ahdistelija oli ilmeisesti ottanut "jotain muutakin" ja ilmeisesti myi pimeesti rauhottavia lääkkeitä tälle mun tyypille... Mä en jaksa välittää jotenkin nyt tollasista, tehkööt mitä vain. Eilen tuli viesti "mä en tiedä mitä ajattelen. musta tuntu tosi kivalta olla sun kanssa ja taidan olla niin maar perkeleen ihastunut, vaikka en haluaisikaan" Vaikka sanoi että ihastuminen/rakastuminen on muijien keksimää illuusiota ja hän ei aio kohdistaa muhun muuta kuin toverillisia tunteita...  :

Ja eilen se soitti kaksi kertaa ja tänäänkin jo soitti ja puhui työasioista ja sanoi että hänellä on aika kiva tunne mun suhteen vaikka ei pitäisi olla. Siihen mä totesin että mä en ota sitä nyt mitenkään ja mulle on ihan sama... Periaatteessa onkin.

[LionGirl]

Minä en aikaisemmin uskonut rakkauteen ensisilmäyksellä, kunnes minulle itselleni kävi niin! Ja tämä tapahtui viime viikolla. Tapasin tämän miehen ns. työnkautta, vaikka ei ollakaan samassa työpaikassa. Jotakin vain tapahtui, selittämätöntä. Meidän harhailevat silmät kohtasivat monta kertaa ja ne silmät siis vaan porautui minuun! 

Perjantaina sitten tavattiin taas työporukan illanvietossa ja sama homma jatkui. Meillä vaan synkkas heti ensi hetkestä lähtien. Muu maailma unohtui siinä hetkessä, ihan kuin vain me kaksi oltais ainoat maan päällä. Ja parhainta tässä on se, että meidän kaverit oli tajunnut heti mitä tapahtui. Joku henkinen, erittäin vahva yhteys kai vaan syttyi meidän välille ja ei kuulemma keneltäkään jäänyt huomaamatta. Ja sitten nähtiin lauantaina ja sunnuntaina.....Ja toivottavasti taas mahdollisimman pian!

Mutta ihmeellisintä tässä on se, että yleensä tulee sellanen fyysinen veto toista kohtaan. Mutta tämän miehen kanssa ollaan niin yhtä jollakin muulla tavalla. Tottakai ne fyysisetkin halut on, mutta se vaan tuntuu niin toisarvoiselta. Pelkkä toisen läsnäolo luo sellasen sydämen tykytyksen, että oksat pois Voisi vaan tuijottaa toista sanomatta mitään, kun niitä sanoja vaan ei tarvitse! Ja molemmat ollaan täysin samaa mieltä näistä tunteista.

Mulle ei ole koskaan tapahtunut mitään tällasta. Eikä näin tapahdu kuin kirjoissa. Nämä tunteet ovat niin voimakkaita, aivan käsittämätöntä. *jää huokailemaan* 

[Oikku67]

Eilen tuli viesti "mä en tiedä mitä ajattelen. musta tuntu tosi kivalta olla sun kanssa ja taidan olla niin maar perkeleen ihastunut, vaikka en haluaisikaan" Vaikka sanoi että ihastuminen/rakastuminen on muijien keksimää illuusiota ja hän ei aio kohdistaa muhun muuta kuin toverillisia tunteita...[/color]  :

Ja eilen se soitti kaksi kertaa ja tänäänkin jo soitti ja puhui työasioista ja sanoi että hänellä on aika kiva tunne mun suhteen vaikka ei pitäisi olla. Siihen mä totesin että mä en ota sitä nyt mitenkään ja mulle on ihan sama... Periaatteessa onkin.

Näinhän se menee... Kuinka "koukutan" naisen itseeni jos hän ei halua suhdetta..?   
Tai yleinsä NE ajattelee et nainen leikkii vaikeasti tavoiteltavaa ja lähtevät leikkiin mukaan kunkin naisen "laatimilla" säännöillä.
Jos nainen on "eri piireistä" niin onhan se kunniallista rentulta olla mukamas haluamatta suhdetta, ettei vaan vahingossa pilaa naisen elämää.. ihan kuin se niitä kiinnostaisi.. (uskoo ken haluaa),
se jos mikä vetoaa naisiin.. :
Itse liian moneen renttuun langenneena sanon VAIN; ole varovainen, ellet halua polttaa näppejäsi..

  *piruja seinille maalailee* Oikku   

[Elonkorjuu]

Mä en kyllä oikeasti halua mitään oikeata suhdetta. Tiedän että tästä kehkeytyy pakostakin jotakin, mutta tiedän myös että tämä ei ole mitään lopullista. Mulle on niin moni ennustajakin sanonut että se "oikea" tulee hieman vanhempana, että nämä nuoruusvuodet menee seikkaillessa.

Vaikka sitä kaipaakin niin kovasti jotain pysyvää, en tiedä miksi pitäisi lähteä suhteeseen vain jos on varmuus siitä että se on pysyvää. Miksei voi ajatella "tämän tyypin kanssa voisin seukata vaikka pari vuotta ja jatkaa sitten elämää"... Rakastaa ja omistautua sen pari vuotta. Elää ja rakastaa päivä kerrallaan ilman mitään sitoumuksia. Huis himskuttiin kaikki sopimukset.

Ehh... Kuinka niin olen sitoutumiskammoinen? :

Jotain aivan käsittämätöntä... Tyyppi itki sen jälkeen kun sekstattiin viime kerran, sanoi vaan että siitä on kolme vuotta kun hän on saanut näin hyvää seksiä... Ja se kuitenkin on seurustellut koko ajan!

Hehhee... Mutta ei tää ole todellakaan pelkästään fyysistä. Mä en tiedä mikä ihme mulla on kun viimesen vuoden aikana mun käsitys moraalista, elämästä, ihmissuhteista, KAIKESTA on kääntynyt päälaelleen. Enää en kaipaa turvallisuutta enkä takertumista. Nyt vaan eletään hetkessä ja iloitaan just siitä mitä on...

[Oikku67]

Hehhee... Mutta ei tää ole todellakaan pelkästään fyysistä. Mä en tiedä mikä ihme mulla on kun viimesen vuoden aikana mun käsitys moraalista, elämästä, ihmissuhteista, KAIKESTA on kääntynyt päälaelleen. Enää en kaipaa turvallisuutta enkä takertumista. Nyt vaan eletään hetkessä ja iloitaan just siitä mitä on...

Kyllä elämä joskus heittää härän pyllyä kaikkine muutuvine ajatuksineen ja tekoineen..
Onneksi, itse tylsistyisin täysin jos kaikki pysyisi samana. 
Eikä siinä ole mitään pahaa jos et halua vakavaa suhdetta.. mietin vaan mitä sitten jos sinä aikana kun ns. seukkaat tämän tyypin kanssa, hän saakin sinut vedettyä omaan piiriinsä liian tiukasti ja pois pääsy onkin vaikeaa, ellei vaarallista.. Enempää en aiheeseen puutu, itse takerruin tyyppeihin kuin iilimato jos joku erehtyi seurauksia miettimään.. 
Mut Sinä oletkin fiksu tyttö ja tiedät mitä teet.
Elä hetkessä ja nauti.. (mutta, olethan silti edes hiukan varovainen?)

Oikku 

[^^Queen Nefertiti^^]

Mulle on niin moni ennustajakin sanonut että se "oikea" tulee hieman vanhempana, että nämä nuoruusvuodet menee seikkaillessa.

***Minäkin se vaan täällä odottelen ja koetan toipua siitä miten parisielut tulee ja menee. Heh, kaikki miehet ei edes jaksa haluta seksiä. On aika mielenkiintoista tavata parisieluja x 2 ja kaikki heittää "joo en ole oikeastaan niin seksuaalinen, olen toisen kanssa, ollaan ystäviä, ei katkota yhteyttä". Mietin tällä hetkellä lähinnä mitä ajan hukkaa on tavata parisieluja joiden kanssa ei jatku, taikka kun pitää unohdella heitä. Huomaan että vain aktiivisesti unohtamalla ja tunteet kieltämällä edelliseni ovat päässeet eteenpäin. Sekö on ratkaisu?

Eli ymmärrän tavallaan Elonkorjuun halun vain hurvitella, teen samaa vaikka ei niin kamalasti tee mieli. Torjun vaikka olen seksikäs, minullekin sanottu että joku tulee myöhemmin, en tiedä tänäkö vuonna vai koska.

Tunteet ja sielu on vahvoja juttuja, voittehan olla menneen elämän rakkaat ja tehtäväsi on ehkä ohjata miestä parempaan.

[Ikitosi]

Tehtäväsi ei ole ohjaata ketään parempaan!

Olet vastuussa vain oman itsesi kehityksestä.

Kaikki muu on harhaa.

[^^Queen Nefertiti^^]

Entäs jos olisi henkinen opettaja?

Olisko silloin tehtävä ohjata muita?

[Ikitosi]

Kaikki me olemme toistemme opettajia, mutta ensisijainen tehtävämme on kuitenkin itse olla oppilaana; huolehtia omasta oppimisestamme.
Toista ei voi opettaa, mutta esimerkkinä voi olla.
Esimerkillistä henkisyyden toteuttajaa voimme kutsua henkiseksi opettajaksi,
mutta hänkin on vastuussa vain omasta henkisyydestään.

[Oikku67]

Kaikki me olemme toistemme opettajia, mutta ensisijainen tehtävämme on kuitenkin itse olla oppilaana; huolehtia omasta oppimisestamme.
Toista ei voi opettaa, mutta esimerkkinä voi olla.

Hienosti ajateltu.., näinhän se on!!
Oikku67

[^^Queen Nefertiti^^]

Olla oppilaana..

onpa järkevää luoda tällainen virtuaalinen malli, jossa on sydämiä ja auroja ja kaikenlaista muuta kivaa, joita jotkut voi haavoittaa ja toiset parantaa, vai mitä.

Eikö helpommalla olis selvinnyt ilman moista.

[Elonkorjuu]

Kävin eilen tän miehen kanssa mielenkiintosen keskustelun siitä, miten hyvin tää juttu toimii kun me kumpikin ollaan tavallaan tunteettomia paskoja ja käytetään vastakkaista sukupuolta hyväksemme, niin me ei oikeastaan voida käyttää toisiamme hyväks kun ymmärrämme mitä toinen ajattelee... Hän käy panemassa exäänsä, no mulla ei nyt ole kovin moneen suuntaan sutinaa, mitä nyt annan noiden ambulanssimiesten liehitellä ja elää toivossa, jota ei oikeasti edes ole..

Ei vaan jaksa olla yhtään mustasukkanen. Aluks luulin että mä takerrun tyyppiin liikaa ja se lähtee karkuun, mut nyt kun ehdotin hänelle et unohdetaan juttu, hän sanoi että ei, katsotaan mihin se johtaa... Ja viimeyönä häneltä tuli viesti "uskotko tulevaisuuteen johon mä kuulun?"... Vastasin että en todellakaan, ainakaan kovin pitkälle...

Mutta tosiaan, hänen kaverinsa sanoi minulle että meen aika halpaan jos luulen että musta halutaan jotain muutakin kun sitä itseään. Kyllä mä tunnen ton äijän kaltaiset paskiaiset niin hyvin, et tiedän et tää on jotain muutakin. En kyllä tiedä mitä haluan. Ei se mitään... : Sutina on aina terveellistä, ainakin tällaselle kaksoselle jolla on venus oinaassa!

Rakkautta rakkautta...

[Oikku67]

mut nyt kun ehdotin hänelle et unohdetaan juttu, hän sanoi että ei, katsotaan mihin se johtaa... Ja viimeyönä häneltä tuli viesti "uskotko tulevaisuuteen johon mä kuulun?"... Vastasin että en todellakaan, ainakaan kovin pitkälle...

Mutta uskot kuitenkin jotain... (http://www.cosgan.de/images/smilie/konfus/a015.gif) ja sehän hänelle riittää.
                                 

Kyllä mä tunnen ton äijän kaltaiset paskiaiset niin hyvin, et tiedän et tää on jotain muutakin. En kyllä tiedä mitä haluan.

Paneskelee exäänsä, mutta sinä tiedät, että teidän jutussa on jotain muutakin.. (http://www.cosgan.de/images/smilie/konfus/g060.gif)
(Ai niin, sä tunnet miestyypin.. (http://www.cosgan.de/images/smilie/engel/a015.gif) )

En kommentoi enempää..  (http://www.cosgan.de/images/smilie/traurig/d035.gif)
 *Anteeksi pyydellen poistuu paikalta*... Oikku67 (http://www.cosgan.de/images/smilie/liebe/a055.gif)