Hei pitkästä aikaa!
Ja sydämellinen kiitos kaikista sanoista: olen niitä pitkin matkaa lueskellut ja mutustellut. Kiitos!
Tilanne on nyt se, että hain masennukseen apua. Akuuteimpaan tilaan auttoivat lääkkeet: sai nukuttua ja jotenkin kerättyä voimia hahmottaa tilannetta ja ylipäätään elää eteenpäin. Vaikka olen lääkkeiden suhteen kriittinen ja ehkä turhan skeptinenkin, on niistä ollut iso apu. Ehkä lääkärirumban takia myös mies ymmärsi että tilanteeni on vakava, ja antoi paljon ymmärrystä ja tukea. Samalla saimme puhuttua asioita, jotka ovat jääneet painamaan meitä molempia.
Päädyimme eroon. Minä muutin pois, mies jäi asumaan pikkuiseen taloomme. Koen, että tein kaikkeni jotta tilanne saataisiin korjattua, mutta se ei tässä vaiheessa riittänyt pitämään meitä yhdessä. Tämä kriisi sysäsi liikkeelle kuitenkin jotain isompaa, koska olen alkanut selvittää omaa päätäni vuosien vaitiolon jälkeen. Ehkä arvokkain oppi mitä tästä sain oli se, ettei puhumista ja tunteita kannata pelätä. Edessä on pitkä rupeama, että tulen terveeksi. Mutta prosessi on käynnissä!
Meillä molemmilla on tunteita toisiamme kohtaan, mutta päällä oleva kriisi osottautui sellaiseksi, ettemme jaksaneet sitä pariskuntana selättää.
Jos onnistut pääsemään muutoksen pelosta eroon, se saattaa edesauttaa tällä hetkellä olevaa tilannetta laukeamaan suuntaan tai toiseen. Ei ole sanottu että ero on varma, ja että tilanne vaatii noin isoa ja radikaalia elämänmuutosta...mutta jos sen olisi valmis ottamaan pelotta vastaan, se saattaisi ratkaista koko tilanteen.
Kiitos sanoistasi!
Muutoksen pelko oli juurikin se, josta pitelin kiinni! Kun katsoin asioita kohti niin pelottomasti kun uskalsin, tilanne eteni johonkin suuntaan.
Ehkä miehen eroaikeet ovat olemassa vain herätteenä muutokselle? Ja puhun nyt siis sisäisestä muutoksesta, en ulkoisesta. En tiedä, mutta tällainen ajatus tuli vain mieleen tuosta kertomuksestasi.
Kiitos, että kommentoit! Mulla on sellainen kutina, että tämä kriisi tarvitsee nyt ilmaa, ja parisuhdeasiaan palataan miehen kanssa vielä. Se voi myös olla sitkeä toivo, joka niin mielessä puhuu. Mene ja tiedä!
Hei Aie!
Voimia Sinulle! En minäkään osaa neuvoa, mitä pitäisi tehdä, muuta kuin että päivän kerrallaan mennä eteenpäin ja tehdä asiat parhaan kykynsä mukaan, yksi kerrallaan.
Yksi kerrallaan asioiden tekeminen on viisas neuvo. Kiitos konkreettisesta muistutuksesta!
Aie.. Laitan tämän
vaikka se nyt tuntuu tyhjänpäiväiseltä.
Sinun pitäisi tietää miksi et ole aiemmin onnistunut lähtemään täältä,
olet kysynyt sitä mielessäsi monta kertaa.
Kun vaivut seuraavan kerran niihin syviin vesiin ja tuntuu ettei
pinnalle enää pääse, muista miksi olet aiemminkin noussut. Et yksin täällä ole.
Tästä viestistä sain paljon voimaa. Se on myös hyvä muistutus meille jokaiselle sillon kun on vaikeaa. Että ei täällä turhaan olla!
Olet suuressa sisäisessä murroksessa. Sen ei tarvitse tarkoittaa ihmissuhteiden rikkoutumista. Ota päivä kerrallaan ja katso valoon.
Kiitos! Valo on aina tervetullutta. Tuo on hyvä ajatus, myös jollain tapaa lohdullinen, ettei kriisi tarkoita käynnissä olevan asian loppumista. Vaikka sitä loppumista ensin kaikista eniten saattaakin pelätä! Kiitos siis muistutuksesta ja näistä sanoista.
