seuraava »

[Avicii]

Näin lyhyesti sanoisin, että puutteen ajattelu, siitä puhuminen ja se pelkääminen luovat köyhyttä. Maailman köyhyysongelma on taloudellisen riiston ja nopean väestönkasvun yhdistelmä. Nekin ovat molemmat pelkoajattelun luomia ilmiöitä.
Haluat kääntää tämän niin että minä syyttäisin sua jostain, tai maailman köyhiä, mutta se ei pidä paikkaansa. Sinä pyysit kokemuksia asiasta ja minä kerroin omani.

Minä itse en ajattele puutteita koko ajan vaan uskon ja luotan siihen että saan kaiken mitä tarvitsen ja kaikki on mennyt hyvin, ainakin tähän asti.

Se että puutteista puhutaan on osa yhteiskunnallista ja maailmanlaajuista ongelmaa johon pitää puuttua. Mitä siitä tulisi jos ollaan kaikki ihan hiljaa vain eikä oteta osaa ongelmien korjaamiseen.

Ja edelleen tämä on syyllistämistä 

[Lilli]

Eipä se puuteajattelu minun kokemukseni mukaan varsinaisesti puutetta aiheuta, mutta ahdistusta, huolta ja murhetta se kyllä aiheuttaa ja jos kaikki tämä jotenkin lamaannuttaa ongelmanratkaisukyvyn, niin silloin ollaan hieman heikoilla vesillä. Eikä ole hyvä sekään, jos puute estää nauttimasta niistä asioista, jotka ovat hyvin.

Parhaassa tapauksessa puute voi kuitenkin aktivoida luovuuden, jolloin ajatusketju on seuraava: Puute -> Ongelma -> Tarve -> Ongelmanratkaisu. Ratkaisu ongelmaan voi joskus olla helppo, mutta toisinaan ei, jolloin ongelman ratkaiseminen vaatii paljon luovuutta, ideointia ja määrätietoisuutta.

Jos puuteajattelu aiheuttaisi pelkkää puutetta, niin maailmassa ei olisi ainuttakaan pystymetsään raivattua kotia eikä kyllä yhtään keksintöäkään. Sanoohan se vanha sananlaskukin, että "Hätä keinot keksii". Ei ole varmasti tyhjästä tempaistu sanonta sekään.

[forestflower]

En nyt millään saa kiinni tosta aloituksen ajatuksesta. Henkinen kasvu on aiheuttanut avioeroja yms ja siten taloudellisia tappioita?  Olen törmännyt usein toiveeseen, että henkinen tie estää ongelmia  mutta näin päin se on uutta.

Eikö "epähenkisille" tapahdu konkursseja ja avioeroja? Mun kanta elämään on shit happens. Ihan sama, oletko ns henkinen tai et. Jotenkin tuntuu, että tässä haetaan syitä ihan normaaleille elämtapahtumille henkisyydestä. Mietin, onko kyseessä ollut henkisyyden harha?
Rahattomuus tai rikkaus eivät mitenkään kerro ihmisen henkisestä tilasta. Se kertoo kyvystä tai kyvyttömyydesta rahankäytön suhteen. Konkurssi johtunee huonosta bisnesideasta, huonosta bisnesälystä tai markkinoista. Avioero tulee yleensä, kun rakkaus loppuu - syystä tai toisesta. Henkisyys kulkee tai on kulkematta siellä taustalla.

Mutta kukin tyylillään 

[Ginger86]

Minä näen asian vähän samoin kuin Magellan. Kollektiivisessa tajunnassamme on käsitys siitä, ettei yltäkylläisyyttä voi riittää kaikille, ja se ilmenee sitten köyhyytenä ja vähävaraisuutena. Oikeastihan resursseista ei olisi pulaa, jos niitä vain säännösteltäisiin järkevämmin ja jaettaisiin tasaisemmin. Eihän tämä järjestelmä kenenkään yksittäisen ihmisen "syy" ole, vaan meidän kaikkien yhteinen luomus.

Lillillä oli tosi hyvä pointti siitä, että ahdistus tappaa usein luovuuden, ja tuon olen huomannut omallakin kohdallani: vasta kun aloin luottamaan elämään, myös taloudelliset asiat paranivat merkittävästi. Pidän runsauden virran liikkeellä niin, että annan omastani myös eteenpäin ja luotan siihen, että aina löytyy uusi keino ansaita elantonsa. Tässä muuttuvassa maailmassa on täytynyt olla valmis kokeilemaan uusia juttuja välillä hyvinkin tiuhaan tahtiin, sillä jossain vaiheessa vanha keino on lakannut toimimasta. Nyt opiskelen kyllä ammattiin, jossa työllisyystilanne on erittäin hyvä, mutta eipä sitä koskaan tiedä, onko tilanne sama valmistuttuani. Luovuus on todellakin tärkeää myös tässä asiassa, ja ainakin omalla kohdallani puuteajattelu on vähentänyt luovuutta.

Täytyy vielä lisätä, että myös itselläni on köyhä tausta ja joskus leipä on ollut todella tiukassa. Jos pitää hakemalla hakea hyviä puolia köyhyydestä, niin ainakin omalla kohdallani se toimi hyvänä motivattorina kääntyä sisäänpäin ja etsiä iloa elämään sieltä. Kun ei paljon materiaa/ matkoja/ tapahtumia ollut mitä odottaa, kehittyi mielikuvitukseni melko rikkaaksi. Sitä ei onneksi kukaan pysty minulta viemään, vaikka kaikki muu häviäisikin.

[kissansilmä]

En tarkoittanut, että ollakseen henkinen, pitäisi olla köyhä. Itselläni on kokemusta rikkaudesta ja köyhyydestä. Tällä hetkellä taloudessa kaksi monien sairauksien vaivaamaa ja ruokajonot on tulleet tutuiksi. Pikkuhommia yritän tehdä, että saisi vähän maitorahaa ja kun kaikki muut keinot on tullut kokeiltua, viimeinen on se, että alkaisin puolisoni omaishoitajaksi, virallisesti. Saisi vähän ruokarahaa siitä, mitä olen tehnyt jo monta vuotta. Sukkia neulon, niistä saan joskus vähän rahaa ja suunnittelen neulovani sukkia enemmän valmiiksi ja yritän ehkä ensi talvena, syksynä myydä. Olen myös aika köyhistä oloista lähtöisin, silloin se oli kauhea häpeä. Nyt ajattelen, että niukkuus opettaa kiitollisuutta vähästäkin, paljo tavara ei paljostakaan.
Aina ei voi ennakoida, miten rahat riittävät, kun yhteiskunta muuttuu. Palkat ja eläkkeet eivät nousekaan samaan tahtiin kuin kaikki muu, esim. vuokra, sähkö ym. siten miten oli laskenut. Sitten pitää vain laskea uudestaan. Täytyy sanoa, että markat kyllä pysyivät paremmin hyppysissä kuin eurot. Kaikki maksaa ihan tolkuttomasti.
Tietenkin, jos on nuori, on mahdollisuuksia enemmän ja jos on lukuhaluja, voi päästä pitkälle. Joistain teollisuustöistäkin maksetaan hyvin, mutta se on fyysisesti hyvin rankkaa duunia.
Ei voida sanoa lompakon paksuuden perusteella, kuka on henkinen ja kuka ei, eikä elämääkään voi täydelleen suunnitella. Yllätyksiä voi tulla. Ainakin niukkuus opettaa luovuutta.